Annan anteeksi sinulle.

Muistatteko kun mainitsin, että haluan kertoa teille anteeksiannosta? No nyt tulis sellaisia ajatuksia aiheesta. Luin Harri ja Ilkka Virolaisen kirjoittaman kirjan "Anteeksianto. Tie rauhaan ja vapauteen" ja kirjoittelen nyt sen pohjalta syntyneitä ajatuksia aiheesta. Anteeksiantaminen on muuten vaikeeta...ootteko huomannu?

Kun muistelee omaa elämää ja niitä ihmisiä, jotka on loukanneet mua pahasti niin ihan ensimmäisenä ei tuu ajatus päähän, että "kaikki on ok,en ajattele asiaa"...kun ne asiat millä on loukattu, on vaikuttaneet omaan elämään tosi negatiivisesti. Ja niillä on saattanut olla vaikutusta miten on käyttäytynyt, elänyt elämää ja takaraivossa on saattanut olla tämä "peikko" mikä on välillä huudellut että "ei susta oo mihinkään".

Itse oon kiinnostunut elämäntapaoppaista ja siitä miten voin kehittää itseeni henkisellä tasolla. Nuo oppaat ei oo mun raamattuja tai ne ei kerro suoraan miten mun pitäis elää elämää, mutta ne antaa hyviä ajatuksia siihen miten ois helpompaa elää. Ilman painavia taakkoja mielessä. Mutta miten voi antaa anteeksi esim. koulukiusaajille, jotka on pilanneet sun elämän monen vuoden ajan? Sulla ehkä on huono itseluottamus sen takia? Se koulukiusaus vaikuttaa vielä aikuisenakin. Mua ei oo koulukiusattu, enkä oo itse ollut koskaan kiusaaja, joten sen enempää en osaa tuosta asiasta sanoa.Mutta voin kertoa niistä negatiivisista ihmisistä, jotka oon elämän varrella kohdannut ja jotka on vaikuttaneet mun elämään. Mun pitää alottaa ihan alusta, että tähän tekstiin tulis jotain järkeä ja ymmärrätte mistä on kyse.

Olen päättänyt vihdoin antaa anteeksi mun narsistiselle opettajalle, joka piinas mua kolmen vuoden ajan. Minä en ollut sairas päästäni vaan hän. Jos ootte koskaan tavanneet ihmistä joka on narsisti tai omaa paljon sellaisia piirteitä, niin tiedätte mistä puhun. Tekis mieli käyttää tästä opettajasta sanaa hullu, mutta en halua vajota niin lapselliseksi. En tietenkään voi diagnosoida opettajaa narsistiksi, mutta jälkeenpäin ajateltuna ja asiaa pohtineena tällä opettajalla oli todella paljon narsistisia piirteitä. Tämä opettaja sai aikaiseksi minussa sen, että en uskonut itseeni moneen vuoteen edes koulun loppumisen jälkeen. Tämä opettaja työskenteli ammattikoulussa, mitä kävin. En ollut ainoa, ketä hän piinasi, meitä oli muutama. Ensimmäisenä päivänä kun tapasin opettajan luokassa hän sanoi mulle "Tämä ryhmä on kyllä on täynnä, miksi sinut otettiin tänne?" ja sitten hän otti puhelun koko luokan edessä opinto-ohjaajalle ja ihmetteli hänelle suureen ääneen miksi mut oli hyväksytty kouluun (siis hän ei edes tervehtinyt mua vaan ensimmäisenä sanoi nuo sanat). Tarkennuksena vielä, että aloitin koulun muutaman viikon myöhemmin kuin muut ja vastaanotto oli tuollainen. Siitä päivästä alkoi kolmen vuoden matka siihen, että musta tuntui koko ajan, etten oo hyvä, mua voi kohdella miten vaan ja olen ns.pohjasakkaa.

Seuraavaksi te varmaan ymmärrätte millä linjalla amiksessa olin, mutta mun on oltava rehellinen, koska en voi puhua näistä kokemuksista ellen selitä niitä niinkuin ne tapahtui.

Opettaja ei suostunut opettamaan minulle manikyyriä (eli käsihoitoa, jos joku ei tiedä)... "Minulla ei ole aikaa opettaa sinulle tätä, ota itse selvää miten se tehdään". Siis mitä vittua? Eikös hän ole se OPETTAJA, jonka tehtäviin kuuluu OPETTAA oppilaitaan? Minä ihmettelin käytöstä ja olin hiljaa. Kävin ostamassa käsihoitovälineet ja opettelin sen kotona. Ohjeen olin tietysti käynyt kopioimassa luokkakaverin kappaleesta, koska opettaja ei suostunut sitä mulle kopioimaan. Harjoittelin käsihoidon tekemistä äidilleni, sukulaisille ja kavereille. Olin aika hyvä siinä. Meidän käsihoitotaidot arvioitiin sitten niin, että Helsingistä tuli  Mavalan edustaja arvioimaan taidot. Sain täyden kympin niin kirjallisesta kuin näyttökokeestakin. Sekös mun opettajaa vitutti. Sain kevätjuhlassa stipendin Mavalan edustajilta hyvin suoritetusta työstä. Opettaja ei huomioinut stipendiäni millään tavalla, ei edes onnitellut!

Meidän luokalla muutama aloitti kaksoistutkinnon sinä syksynä. Eli kävi lukiota samaan aikaan. Se oli uus juttu silloin ja ensimmäistä kertaa sitä kokeiltiin. Meidän luokalta kaikki ne jotka kaksoistutkintoa yritti suorittaa, lopettivat sen kesken, koska opettaja ei antanut heidän käydä lukion tunneilla. Siihen aikaan ei oltu varauduttu/osattu suunnitella tunteja niin, että jotkut tunnit menivät päällekäin meidän omien tuntien kanssa ja opettaja vaati, että kaikki hänen tunneilta poissaolevat joutuvat korvaamaan tunnit.Tietysti sitten omalla ajalla.Tietenkään ei auttanut, että opettajalle yritettiin selittää, että eikös tämä ole hieno juttu et voi suorittaa lukion ja amiksen samaan aikaan. Ei hänen mielestään ollut. Meidän luokalta ei siis kukaan suorittanut loppujen lopuksi kaksoistutkintoa, koska opettaja teki sen niin vaikeaksi.

Entäs sitten se, että koulun käytäntöön kuului, että voi olla omalla ilmoituksella kaksi päivää pois koulusta, jos on sairaana. Meidän luokalla oli omat säännöt. Jokaikisestä sairaspoissaolosta oli oltava lääkärintodistus. Mulla oli yks talvi ihan jäätävä oksennustauti. Tiesin, ettei opettaja usko mua vaikka kävisin oksentamassa luokassa. Päätin sitten aamulla lähteä kävelemään kouluun noin 4 km, koska en halunnut kuulla jäkätystä, vittuilua ja alistamista siitä, että mulla ei ois ollut todistusta sairaudesta. En voinut bussilla mennä, koska pelkäsin et oksennan sinne. Kävelin siis matkan pakkasessa koulun terveydenhoitajalle ja oksensin koko matkan sinne. Olin ihan poikki kun pääsin vihdoin terkkarille. Kerroin tilanteen ja terkkari ihmetteli miksi olin edes tullut vastaanotolle. Kerroin että opettajamme ei hyväksy poissaoloa, jos ilmoitan sen vain puhelimitse. Terkkari suivaantui asiasta ja oli puhunut tilanteesta koulun rehtorille. Rehtori ei ottanut asiaan kantaa, koska opettajamme oli hyvää pataa hänen kanssaan. Tietysti. Niinhän narsistit tekee.

Kerran olin poskiontelotulehduksessa koulussa, niistin ja yskin ja mulla oli lämpöä. Meillä oli silloinkin Helsingistä joku edustaja käymässä ja hän ihmetteli tilaani. Loppujen lopuksi edustaja passitti mut kotiin, koska olin niin sairas. Opettaja vain hymähteli asialle, mutta sillä kertaa ei lääkärintodistusta multa vaatinut.

Kun meillä oli teoriakoe, niin mun piti joka kerta tarkistaa, että pisteet oli laskettu oikein. Huomasin kerran, että opettaja oli antanut nollapistettä mun koevastauksesta vaikka se oli täysin oikein. Kun vaadin korjaamaan asiaa, hän yritti vielä selittää, että vastaus ei ollut muka t-ä-y-d-e-l-l-i-s-e-s-t-i oikein. Kysymys oli siitä, että mikä on mustapää :D ...olin vastannut, että komedo ja selittänyt mistä se tulee (siis ihan oikein), mutta vastaus ei ollut opettajan mielestä täydellinen. En tiedä millä tavalla mun ois pitänyt asia selittää, mutta kynsin ja hampain opettaja muutti pisteet kuitenkin.

Kerran opettaja syytti mua varkaaksi. Mulla oli asiakaspalvelupäivänä jalkahoitoasiakas ja samalla asiakkaalle teki mun luokkakaveri manikyyria. Pari viikkoa myöhemmin asiakas oli ilmoittanut, että hänen kellonsa oli hukassa ja epäili, että se oli jäänyt koululle. Minä siis tein jalkahoitoa, en manikyyria. Manikyyrin ajaksi otetaan sormukset ja kello pois ja meillä oli tapana laittaa asiakkaan korut sellaiseen pieneen astiaan, jonka asiakas näki koko hoidon ajan. Opettaja syytti MUA koko luokan edessä, että voin joutua vastuuseen asiasta ja asiakas voi tehdä pahimmassa tapauksessa rikosilmoituksen minusta. Miksi helvetissä olisin koskenut asiakkaan kelloon kun tein jalkahoitoa? Jalassako se piti sitä kelloa? Syyttelyä ei saanut manikyyrin tekijä, koska hän sattumoisin oli yksi opettajan lempioppilaista....

Meidän piti tehdä näyttökoe kasvohieronnasta opettajalle. Harjoittelin kotona äidin kasvoilla liikkeitä ja opettelin tietysti hierontaliikkeet ulkoa (olin kuitenkin tehnyt hierontaa jo viimeiset kaksi vuotta, niin kyllähän se tuli jo "selkärangasta"). Kun tuli mun vuoro, oli opettaja silminnähden vaivaantunut ja varmasti olin minäkin. Opettajan naamasta paistoi kuvotus, kun joutui olemaan kosketuksessa minuun. Sain kasvohierontakokeesta hylätyn. Koskaan opettaja ei selittänyt mikä oli mennyt pieleen, mutta jouduin tekemään sen uudestaan. Tein hieronnan juuri samalla tavalla kuin olin sen aiemminkin tehnyt (koska osasin liikkeet!), mutta sillä kerralla opettaja tais antaa numeroksi T2, ihan varmaan vaan huvikseen. Myöhemmin kun toimin hetken aikaa kosmetologina, asiakkaat aina kehuivat lämpimiä käsiäni ja sitä kuinka ihanalta hieronta tuntuu. Tiesin kuitenkin sisimmässäni olevani hyvä kosmetologi, vaikka olinkin kolmen vuoden ajan kuullut olevani huono sellainen. Asiakkailta sain aina hyvää palautetta tekemästäni työstä. Joskus opettaja oli pyytänyt omia kavereitaan meidän hoitoihin ja kas kummaa, ne asiakkaat aina valitti munsta. Haisin kuulemma tupakalle ja olin epävarma :D (tupakkaa ei koskaan poltettu asiakaspalvelupäivinä ja silloin oli myös ihan hoitolavaatteet päällä...ja ainakin minä  pidin huolta omasta hygieniasta ja siitä etten haise pahalle...). Ajatelkaa kuinka lapsellista...pyytää omia kaverita haukkumaan mua...ihan vaan silkasta ilosta, että saa sanoa mulle pahasti! Kerran opettaja tuumas mulle kun mulla oli tippunut ripsienvärjäysväriä kynnelle, että "hyi kun sulla on keltaiset kynnet, yök" "sinun pitää tehdä niille jotain.". Tuonkin asian ois voinut ilmaista ihan millä muulla tavalla tahansa.

Kummallisesti mulle oli merkitty myös luvattomia poissaoloja...koulussa oli sääntö, että jos myöhästyt 15 minuuttia niin silloin tulee poissaolo, mutta meillä se tuli jo 5 minuutista. Ei ole hyvien tapojen mukaista myöhästellä, enkä olekaan sellainen ihminen että myöhästelisin, mutta olihan se ihmeellistä et mulla oli poissaoloja joita opettaja kuittas mun myöhästymisellä. 

Mun äiti täytti 50 vuotta ja pyysi mua mukaan ulkomaille juhlimaan sitä. En uskaltanut lähteä, koska en olisi koskaan saanut lupaa olla pois matkan takia koulusta. Tai ainakin opettaja olisi pitänyt huolen, että joudun varmasti korvaaman menetetyt tunnit takaisin. Olis siinä ollut koulupäivillä pituutta. Mun rakas äiti kuitenkin täyttää kerran elämässä 50 vee ja en päässyt mukaan juhlistaan sitä...! Äitini kuitenkin pyysi, että jos voin viedä isän ja äidin autolla lentokentälle ja siinä vielä voidaan toivotella hyviä reissuja jne. sillä tavalla niinkuin nyt normaalit ja välittävät ihmiset tekee. Tiedätte varmaan mitä tarkotan? Meillä piti aina täyttää sellainen opettajan kehittämä lupapyyntölappu, jos tarvitsi esim. päästä lähtemään vaikka lääkäriin aiemmin koulusta. Täytin tällaisen lapun koskien tätä kyyditysasiaa. Myöhästyisin koulusta maksimissaan tunnin verran. Opettaja löylytti mua asiasta ja kysyi ivallisesti etteikö mun vanhemmat osaa käyttää taksia. Sanoin opettajalle, että kyse ei ole siitä vaan ihan muista asioista. Sanoin myös, että vien vanhempani kentälle antaa hän lupaa tai ei. Mua kuitenkin harmitti etten päässyt matkalle mukaan. Edellisenä päivänä opettaja oli antanut luvan yhdelle lempioppilaistaan lähteä kampaajalle aikaisemmin koulusta. Minä olin eri asia.

Meillä oli kolmen vuoden opiskelun lopussa päivän kestävä näyttökoepäivä. Tehtiin kasvohoitoja, värjättiin ripsiä&kulmia...näytettiin siis kaikki se osaaminen mikä oli opittu kolmen vuoden aikana. Sain miinuspisteitä esimerkiksi siitä, että mun hoitolakenkien pohja oli musta ja mulla oli liian isot korvakorut :D. Naurettavaa. Silloin ei kyllä naurattanut. 

Koko kolmen vuoden aikana opettaja ei kertaakaan, ei siis KERTAAKAAN hymyillyt mulle tai puhunut mulle normaalilla äänellä. Olin koko kolme vuotta täysin ilmaa opettajalle ja jos jotain hän kommentoi se oli aina negatiivista. Opettaja teki selväksi, että oon ihan paska mitä ikinä teenkin ja munsta ei voi tulla ikinä mitään. Tiedättekö miltä se tuntuu?

Tähän samaan syssyyn voin vielä kertoa, että koulun aikana erosin ensimmäisestä pitkäaikaisesta poikakaverista, aloin seurustelemaan narsistisia piirteitä omaavan toisen poikakaverin kanssa...erosin kylläkin tästä hullusta suhteesta, mutta nämä ovat sitten niitä asioita mistä kirjoittelen myöhemmin (ja annan anteeksi). Se viimeinen vuosi koulussa oli mulle erityisen raskas.Tuntui, että mun ympärillä on pelkästään ihmisiä, jotka haluaa satuttaa mua.Olin varmasti jollain tavalla myös masentunut.

Tästä opettajasta on paljon juttuja kerrottavana kolmen vuoden ajalta, mutta tässä tuli ne mitkä tuli nyt just mieleen. En ollut ainoa, jota opettaja kiusasi. Opettaja itketti mua herkempiä ihmisiä luokan edessä, eikä koskaan pyytänyt anteeksi käytöstään...keneltäkään meistä. Pahinta oli kuitenkin juuri se henkinen väkivalta mitä hän harrasti. Ja se millä tavalla se vaikutti kaikkiin meihin syrjittyihin. Tai ainakin minuun. Olin monta vuotta ihan kujalla elämästä.  Tietysti siinä vaikutti myös tämä narsistisia piirteitä omaava poikakaveri, joka myös kiusasi mua aikansa. Mut siitä asiasta voin kirjotella myöhemmin. Tosiaan..en tiennyt mitä alan tekemään elämällä, mikä munsta tulee isona, koko elämä oli vain musta aukko. Itsetunto oli huono ja en uskonut itseeni.

Vuosien päästä, vasta 28 vuotiaana löysin oman alani missä olen hyvä. Silloin en enää kuullut takaraivossa opettajapeikon ääntä etten kelpaa mihinkään enkä ole hyvä missään. Minä olin ja olen hyvä.

Olen kuitenkin päättänyt antaa anteeksi tälle opettajalle!

Näin tätä opettajaa pari viikkoa sitten...hän sattuimoisin asuu samalla asutusalueella kuin minäkin ja tuli vastaan kun olin lenkillä. Katsoin häntä suoraan silmiin, mutta en sanonut mitään. Siitä oikeastaan lähti ajatus, että haluan antaa anteeksi hänelle. Hän oli/on sairas. En voi sille mitään.
Minä en ole tehnyt mitään väärin.Oon miettinyt, että miksi olin punainen vaate opettajalle? Yleensä ihmiset tykkää minusta :)... Ehkä hän näki, että olen vahvempi henkisesti kuin hän, mutta halusi tehdä asialle jotain? Ehkä minussa on tietynlaista herkkyyttä, joka ärsytti häntä? En koskaan saa tietää hänen tarkoitusperiään, mutta itseasiassa mua ei enää kiinnostakaan.

Olen saavuttanut elämässä paljon. Paljon enemmän kuin uskalsin unelmoidakaan.

Annan anteeksi sinulle opettaja. Tästä lähtien minulla on rauha ja vapaus sinun suhteesi.
Seuraavan kerran kun sinut näen, juttelen sinulle ja kyselen sun kuulumiset :).

PS. Kerron tarkemmin vielä tuosta anteeksiannon kirjasta teille. Nyt en enää viitsi jatkaa tätä postausta.

Tässä kuitenkin kirjan kannesta kuva niin tiedätte mistä puhun, jos teitä kiinnostaa lueskella kirjaa...






Kommentit

Suositut tekstit