Hyvää huomenta maailma

Jos joku siellä tietää mitä on stressi niin tiedät miltä munsta tuntuu. On ollut ihan järkyttävä hulina viimeiset 3 viikkoa,että eilen tuli vähän niinkuin seinä vastaan. Tuntui etten pysty hengittämään ja mulle iski ihan järkyttävä kipu mun vasemmanpuoleiseen olkavarteen,en edes tiedä mikä lihas oli jumissa mut en pystynyt liikuttamaan mun kättä ilman viiltävää kipua. 

Tosiaan aloitin työt ja ne on aiheuttaneet tän stressin. Tiedättekö...kun yrittää pitää langat käsissä ja tehdä asiat kaikilla osa-alueilla oikein niin oma itsensä unohtuu ja sitten ollaan tilanteessa että kroppa ilmoittaa sanovansa yhteistyösopimuksen irti. Oli pakko pysähtyä.

Hengitin syvään ja kuuntelin mun hengitystä.

Sitten päätin ettei mun tarvi tehdä yhtään sen enempää mihin en kykene. Ei mun tarvi istua vapaa-ajalla kirjoittamassa työjuttuja klo 20-23 koska kukaan ei maksa mulle siitä hommasta. Ei kukaan taputa mua olalle ja sano et "hyvä Sarppa". 

En oo päässyt YHTÄÄN liikkumaan,mikä yleensä pitää mut järjissäni. En oo jaksanut tai sitten jos olisin jaksanut niin mulla ei oo ollut mahdollisuutta siihen.

Pieni lapsi (joka tarvii rakkautta ja rajoja), reissutyötä tekevä mies,lapsi joka lähtee perhepäivähoitoon vasta elokuussa(mummut hoitaa siis heinäkuun), hääjärjestelyt ja uusi työ ei oo mikään maailman ihanin kombo...varsinkaan yhtäaikaa. Jos on vapaapäivä töistä niin se on sitten tupattu täyteen hääjärjestelyjuttuja. Illalla oon ollut niin poikki,että ainut asia mitä oon halunnut tehdä on nukkuminen.Ja vielä mahdollisimman monta tuntia.

Pitää ajatella positiivisesti. 

Kohta on meidän hääjuhla ja me saadaan viettää meidän tärkeä päivä meille tärkeiden ihmisten seurassa. Sitten päästään Barcelonaan ja voidaan hengähtää muutama päivä.  Nauttia auringosta ja syödä hyvin. Kävellä Barcelonan katuja ilman kiirettä.

Peace.