keskiviikko 21. joulukuuta 2016

VUOSI 2016

Vuosi lähenee loppuaan. Onneksi. Oli jotenkin raskas vuosi vaikka, tietenkin, ilonhetkiä oli enemmän kuin huonoja hetkiä. Näin vuoden lopussa tulee monesti kertailtua edellistä vuotta ja mietittyä, että mitähän sitä tulikaan tehtyä.



Munsta tuntuu omituiselta kun mietin, että viime vuonna tähän aikaan asuttiin Oulussa...ja viime vielä viime keväänäkin. Ei ollut vielä tietoakaan muutosta Helsinkiin. Oltiin siitä puhuttu, mutta kyllä se meidät kumminkin yllätti, että kaikki kävi niin nopeaa. Saatiin niin helposti hyvä ja halpa asunto (mikä ei todellakaan oo itsestäänselvyys täällä Helsingissä) ja mut ihan soitettiin töihin! Kai sitä on sitten tehnyt jotain oikein, että kotoa soitetaan töihin! 

Kesä meni pakkaillessa ja kun vihdoin olin valmis lomailemaan, olikin kesä jo ohi ja aloitin Helsingissä työt. Syksy on mennyt nopeasti. Tänään kirjoitin työsopparin alle ja saan nyt olla töissä vaikka eläkeikään asti. Jos aika menee yhtä nopeaa kuin viime vuodet niin kohta sitä ollaankin eläkkeellä!

Oon ollut väsynyt vähän kaikkeen viimeset pari kuukautta. Oon miettinyt että mikä vaivaa, mutta en oikeen tiedä. Ehkä ikäkriisi. Ehkä se, että munsta tuntuu etten saa mitään aikaiseksi. Ehkä se, että kaipaan yksinoloa. Ehkä se, että kaipaan kunnon hikiliikuntaa. Ehkä se, että haluaisin viettää päivän tekemättä yhtään mitään. 

En oikeesti tiedä.

Oon nyt yksin kotona ja heti piti päästä kirjottaan. Mies ja lapsi lähti Ouluun tänään. Minä teen vielä huomisen töitä ja lennän illalla Ouluun. Ihanaa nähdä kaikkia ihania ihmisiä. Äiti, isää, isoveljee, sen vaimoketta, muita sukulaisia, miehen sukua ja ystäviä. 

Täytän pyöreitä ensi viikolla ja niitä juhlitaan 2 päivää uutena vuotena. Aika jees! Ihanaa olla ystävien kanssa pari päivää ja vaan...olla! Pajuillaan, syödään hyvin ja uskon, että myös nauretaan!

Ensi vuonna sitten odottaa heti helmikuussa ulkomaanmatka. Ihanaa päästä aurinkoon talvella.Otan lenkkarit mukaan ja aion urheilla siellä(kin). En oo tehnyt mitään muita uudenvuodenlupauksia kuin yhden ainoan. Aion urheilla enemmän. Oon todennut sen olevan lääke mun alakuloon ja jaksan kaikkea mahdollista paremmin kun käyn kävelyllä tai käyn vetäisemässä kunnon bodypumpin. 

Toivottavsti ensi vuodesta tulee kevyempi vuosi. Toivottavasti löydän taas itseni ja omat juttuni jotka pitää pinnalla. toivottavsti ensi vuosi on täynnä tähtipölyä!

With love, Sarppa

ps. IHANAA JOULUA KAIKILLE!

 

maanantai 19. syyskuuta 2016

Mun ihonhoitolempparit tällä hetkellä!

Pakko esitellä teille mun ihonhoitolemppareita mitä käytän tällä hetkellä. Nää on niiin hyviä, että haluan jakaa tätä ilosanomaa muillekin!

Hurahdin May Lindstromin tuotteisiin tuossa loppukesästä. Tykkään seikkailla naturelle.fi sivuilla ja sieltä bongasin nämä tuotteet. Huomasin sitten myöhemmin, että joissain blogeissa, mitä seuraan, oli hurahduttu näihin tuotteisiin myös.Nämähän maksaa ihan hunajaa, mutta ovat kyllä olleet ihan joka sentin arvoiset.  May Lindstromin "The youth dew" (oikealla oleva pullo)on kyllä ollut ihan huippu tuote mun couperosalle sekä pintakuivalle iholle. Oon käyttänyt tuota aamulla ja illalla ja mun iho on ollut ihanan rauhoittuneen näkönen. Oon jopa uskaltanut lähtee ilman meikkiä töihin (!) kun naama ei oo näyttänyt siltä niinkuin oisin juonut vähän viiniä illalla ja nukkunut 3 tuntia (niin...siis en todellakaan harrasta viininjuontia iltaisin ja nukunkin yleensä 7-8 tuntia yössä). Harmikseni tuo kosteuttava seerumi on nyt loppu ja oon miettinyt tilaavani sitä lisää. Mulla on nyt vaan muita tuotteita tässä testattavana, joten tilaan sitä sitten, kun olen käyttänyt nuo muut tuolta kaapinperukoilta loppuun.

Toinen noista tuotteista (vasen purkki) on May Lindstromin ihana ihana kauneusbalmi blue cocoon joka on testikäytössä osoittautunut myös ihan huipuksi!Kauneusbalmia oon käyttänyt eniten aamulla ja se on rauhoittanut myös mun ihoa ihan valtavasti. Punaiset couperosa posket on olleet muisto vain. Tuota voi käyttää siis myös meikin alla eikä se ole yhtään liian rasvainen. kauneusbalmi on väriltään sinistä ja sitä tarvitsee laittaa ihan vähän. On siis todella pitkään kestävä tuote. Hintaahan tuollakin on, mutta believe me, on kyllä hintansa väärti!


Tämän tuotteen ostin Ruohonjuuresta kun se oli siellä tarjouksessa. Olen käyttänyt tätä nyt tuon May Lindstromin kosteusseerumin loputtua ja voin todeta, että tää on tähän asti ollut hyvä. Kasvojen iho tuntuu hyvältä ja oonpa sitä sipaissut aina hiusten latvoihinkin kun sormiin on jäänyt öljyä. Tämä on siis Arganiaöljyä joka on tunnetusti huippukosteuttaja ja sisältää paljon e-vitamiinia. Kannattaa testata jos etsit talveksi huippukosteuttajaa kasvojen iholle!
 
Ja sitten on tää Tata Harperin Boosted Contourin seerumi, joka on niin kallista, että itkettää, mutta kokeilun arvoinen. Olin käyttänyt tuota ihmeseerumia kaksi päivää kun töissä työkaveri kehui, että mun iho hehkuu. En meinannut uskoa, mut kai se niin oli. Tää on ihan huipputuote ja oon lätkinyt sitä naamaan iltaisin ja välillä myös meikin alle. Tää tuote on mulla lopussa, mutta en kyllä raaski tilata sitä lisää. Jos siis tiedät jonkun hyvän boosteriseerumin keski-ikäistyvälle (iiiikkkk!!!) iholle,joka ei oo jumalattoman kallis, niin saa ilmoittaa mulle!

Mun ikisuosikki Oriflamelta!!! Nämä öljykapselit on kuivalle, ikääntyvälle(iiikkk!!!) ja herkälle iholle.Käytän näitä monesti naamion alle tai ihan vaan kun tulen saunasta/suihkusta ja naamaa kiristää. Ihan huippu tuote! Tuun käyttämään näitä varmaan loppuikäni!Kysessä on siis Oriflamen Time Reserving öljykapselit.

Hei, mulla on muutakin asiaa, mutta palaan niihin asioihin ihan omalla postauksella! Uusia tuulia ois taas luvassa :D! 

 

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Syntisenhyvä lakritsijuustokakku!


Juustokakkujen rakastaja sanoo hei! Oli pakko testata uutta Creme Bonjour lakritsi-tuorejuustoa! Päällä on hopeatoffeekuorrute...ja voi pojat, että se on hyvää!
Tässäpä teillekin resepti:

 Pohja:
200g digestivekeksejä
75g voita
 
 Täyte:
1 prk Creme Bonjour lakritsi tuorejuustoa
1 prk vaahtoutuva vanilla (Rainbow)
3 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 patukkaa Fazer original lakritsi
6 liivatetta

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan.
Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita yhteen ja painele täyte irtopohjavuoan pohjalle.
Vaahdota vanilla ja lisää joukkoon lakritsituorejuusto. Lisää sokerit. Paloittele lakritsipatukat ja lisää ne vanilla-tuorejuuston joukkoon.Sekoittele hyvin. Ota liivatteet vedestä, puristele hyvin. Lisää ne kattilaan jossa on pieni tilkka vettä. Kuumenna. Lisää liivateneste ohuena nauhana täytteen joukkoon. kaada täyte vuokaan ja laita kakku jääkaappiin hyytymään ainakin 4 tunniksi, mieluiten yön yli.

Hopeatoffeekuorrute:
1prk kuohukermaa
1 pussillinen hopeatoffeekarkkeja

Kaada kattilaan kuohukermapurkki ja heitä perään hopeatoffeekarkit. Sekoita kunnes seos kiehuu. Kuorrute on valmista kun karkit ovat sulaneet kerman joukkoon ja seos on väriltään mustaa ja se on notkeaa :D. Anna jäähtyä ennen kuin kaadat sen kakun päälle.Koristele ja NAUTI.





keskiviikko 24. elokuuta 2016

BrielleBellen kaasolahjat.

Meidän häistähän on jo vähän yli vuosi aikaa. Oon unohtanut laittaa kuvia mun lahjasta jokaiselle rakkaalle kaasolle.Mutta nyt unohdus on korjattu :)






Tukkatemppuja.

Ootte saanut seurata täällä mun hiusten elämää :). Mun hiuksillahan on ihan oma elämä ja tempperamentti. Ne tekee ihan just mitä ne haluaa eikä mulla oo siihen mitään sanomista :).

Minäpä tuossa 3 viikkoa sitten repäisin ja menin kampaajalle ja kampaaja taikoi mun hiuksista aika vaaleat! Olen huomenna menossa kampaajalle uudestaan ja se tekee taas taikoja niille. Niitä vaalennetaan lisää!

I'm crazy!


Mää itse tykkään tästä muutoksesta tooosi paljon. Mun hiukset on värjätty Olaplex hoidon avulla ja ostin sitä mukaan myös kotiin. Oon tuosta Olaplexistä aiemminkin puhunut täällä. Se on kyllä huippua ainetta!

Huomenna siis tukkataikurille uudestaan ja katotaan miten mun käy.
Iiik!
 

maanantai 22. elokuuta 2016

Maanantai-illan mietteitä.

Luovia taukoja tähän kirjotteluun tulee näköjään tuon tuosta. Mutta mitäpä se haittaa. Kirjoittelen kun siltä tuntuu. En jaksa stressata tästä hommasta. Eihän tästä kuitenkaan oo kiinni mun elanto. Onneksi. Sais aika paljon syödä kynsiä, pikkukiviä pihalta ja miettiä et mitä seuraavaksi.

Päässä on kuulkaa surissu kun en oo päässyt purkamaan mun ajatuksia mihinkään, pitkään aikaan. Huomaan, että monena iltana mietin tänne kirjoittamista, mutta kun avaan koneen niin pää lyö tyhjää. On niin paljon asioita mistä haluaisin puhua tai oikeastaan kirjoitella. On tässä tullut ajateltua ja funtsittua kaikenlaista. Elämää yleensä. Kai tää on myös sitä, että keski-ikä (en kestä tuota sanaa!) lähestyy hurjaa vauhtia ja toinen jalka on melkeen haudassa. Kummasti sitä elämän realiteetit tupsahtaa mieleen. Ja kummasti sitä haluaisi tehdä asioita ennen kuin on myöhäistä. Paljon ois tässä tekemistä. Huvittais matkustella ja huvittais saada aikaan "jotain".

Mitä se "jotain" on...en vieläkään tiedä. Opiskelu mua kiinnostaa. Kohtasin tänään taas viisaan ihmisen. Hän katsoi mua kauniilla vihreillä silmillään ja sanoi, että mua on kiva nähdä. Mulla ja tällä, jo eläkeiässä olevalla työkaverilla, on aina synkannut. Hän on samalla tavalla hihhuli kuin minäkin. Ollaan puhuttu hänen kanssaan elämän suurista ihmeellisyyksistä ja joka kerta, tunnen energian meidän ympärillä. Tänäänkin. Ollaan viimeksi nähty tämän mun hihhulityökaverin kanssa 2 vuotta sitten ja kun hän astui samaan tilaan mun kanssa, positiivinen enrgia täytti huoneen. Joidenkin ihmisten kanssa sen vaan huomaa. Ja valitettavasti taas joidenkin ihmisten kanssa huomaa sen negatiivisen energian. 

Energiasta puheen ollen, mulla on taas kausi kun tunnen syvästi asioita. Saan merkkejä maailmalta ja mulla on tietynlainen olotila aina näinä energiakausina. Oon rauhallinen ja kykenen rauhassa tekemään asioita. Kun mulla rattaat lähtee pyörimään liian lujaa, en tunne mitään syvällistä yhteyttä mihinkään. Ei kannata säikähtää, en oo skitsofreenikko eikä mulla oo muutakaan mielenterveysongelmaa (siis ainakaan tietääkseni), mutta uskon kovasti siihen, että jokaisesta meistä löytyy jostain syvältä tämä hihhuli. Jotkut vaan ei anna sen tulla sieltä, jotkut pelkää sitä ja jotkut ajattelee että leimautuvat hulluiksi. Hihhuli on mun mielestä ihana sana. En käytä sitä negatiivisessa mielessä. Uskon vakaasti, että mulle on annettu kyky tuntea asioita syvemmin. 

Haluan oikeasti jatkaa tästä aiheesta vielä. Nyt kutsuu The Night of-sarjan seitsemäs jakso, jonka mies bongas ilmestyneen juuri nettiin. Ollaan koukussa siihen.

Haluan olla koukussa taas myös kirjottamiseen.




torstai 28. heinäkuuta 2016

Hello from Helsinki :)

Täällä ollaan Helsingissä! Ollaan asuttu pian viikko ja tuntuu ihan hyvältä. On aika mageeta kun mies tulee töistä kotiin ja nähdään joka päivä. Tällä viikolla on ollut vielä exstrakivaa kun mies on käynyt lounastauollakin kotona syömässä.

Muutenkin kuuluu hyvää. Ens maanantaina alkaa työt ja pääsee taas normiarkeen. Mullehan ei vaan sovi lorviminen. Vaikka tässä viimeisen kuukauden aikana ei oo tullutkaan lorvittua vaan on ihan hulluna tehnyt tätä muuttoa tänne helsinkiin, yrittänyt pitää lankoja käsissä ja yrittänyt elää tasaista arkea. Välillä tuntui että pää räjähtää, mutta siitä selvittiin (tai minä selvisin). Oli kyllä välillä niin pinna tiukalla että...! Kauhee ikävä tuli ystäviä, jotka jäi Ouluun...mutta kylläpä siellä tulee kuitenkin käytyä, koska Pepin lähimmät sukulaiset on siellä.

Peppi muutti tiistaina tänne ja ollaan nyt totuteltu uuteen kotiin ja ympäristöön. Ollaan käyty leikkimässä tulevan päiväkodin pihalla, jotta maanantaina ei tunnu niin vieraalta mennä sinne. Uskon, että meidän Peppi sopeutuu, kunhan tässä rauhallisesti edetään. Oon huomannut, että Pepin syntymän jälkeen mun pinna ei enää pala niin nopeesti kun ennen :). Taidan kyllä olla nykyään ku lehmä laitumella (en tiiä onko tuo taas joku mun uus sanonta) ja rouskuttelen vaan heinää ja katselen kun muut menettää hermot :). Märehdin vaan :)


Viime postauksessa lupasin taas kuut taivaalta ja lupasin kirjotella nopeampaan tahtiin, mutta miten kävi? Elämän eläminen vei voiton....! Jos nyt rehellisiä ollaan niin en yksinkertaisesti ehtinyt ja jaksanut kirjottaa, koska oli niin vauhdikas kesäkuu ja heinäkuu. Sanoinkin mun miehelle eilen, että mun on pakko saada omaa aikaa ja päästä kirjottamaan, koska tää on mun "terapiaa". Kirjottaminen on aina ollu. Kylläpä tämä tästä taas. Edelleen tuolla luonnoskansioissa roikkuu mun keskenjääneitä postauksia ja niitä tässä sitten yritän jakaa tänne kunhan saan ne valmiiksi. Oispa mukavaa, että pääsisin nyt kirjottamaan tänne taas useammin! Kyllä helpottaa kun nyt meitä on kaksi aikuista vetämässä illat, ettei tarvi yksin kaikkea hoitaa ja sitten kaatua rättiväsyneenä vaan sänkyyn.

Mun kesä Oulussa oli ihana. Näin mulle tärkeitä ihmisiä ja vietin niiden kanssa aikaa. Harmittaa välillä, että aikaa ystäville on niin vähän. Onneksi on whatsuppi ja kaikki muut kanavat jonka kautta voi pitää ystäviin yhteyttä. Ei kyllä muuten tulis mitään. Mulle on kuitenkin tärkeetä olla ystävien kanssa, nuo kanavat ei aina korvaa sitä olemisen sietämätöntä keveyttä :). Onneksi mulla on jo valmiiksi täällä Helsingissä ystäviä, joiden kanssa voi sitten viettää aikaa kun alkaa kotiseinät kaatumaan päälle. Munsta on kyllä niin hienoo kun päästiin mun miehen kanssa "samankaton alle", voin jopa alkaa harrastamaan taas liikuntaa. Voin vaan illalla heittää lenkkarit jalkaan ja käydä lenkillä. Tai sitten aamulla. Mulla ei oo ollut mahdollisuutta tuohon aiemmin, niin kyllä mää nautin että se on nyt mahdollista. Arvostan kyllä kaiken kokemani jälkeen yh-äitejä, jotka joutuu sumplimaan elämää lapsien ehdoilla. Se on välillä haasteellista parisuhteessakin niin sitten vielä yksin!

Peppi herää pian päikkäreiltä. Mulla on pieni hetki vielä itselle. Otan kupin kahvia ja istahdan meidän parvekkeelle. Luen ehkä kirjaa. Tai sitten vain olen. 




 

tiistai 24. toukokuuta 2016

Hyvällä sykkeellä ja suurella sydämellä!

Vahingossa on taas kulunut aikaa kun viimeksi oon tänne kirjoittanut. Ei ollut tarkoitus pitää mitään taukoja, mutta näköjään on taas elämän eläminen vienyt kaiken ajan. Hups. Sorry

Huomasin et vapustakin on jo aikaa 24 päivää! Mihin tämä kaikki aika menee?

Oon kyllä tehnyt paljon töitä. Lopettanut nyt (eilen) yhden ja aloittanut toisen. Oon pakkaillut muuttoa varten muutaman laatikollisen tavaraa. Mun mies vei jo sunnuntaina ensimmäisen pienen erän tavaraa uuteen kotiin Helsinkiin. On kuulemma meidän oloinen kämppä.

Mietin eilen töissä, kun siellä viimeistä päivää vietin, että inhoan hyvästejä. Tuntuu kamalalta sanoa heipat ihmisille, joiden kanssa on ollut mukavaa tehdä töitä. Sanoin myös heipat mun tyttöryhmälle, jota oon vetänyt koko kevään. 11 pientä, ihanaa tyttöä...oikeesti ihan itketti kun nekin oli aivan suruissaan ettei me enää nähdä. Ja sain kuulla niin kivoja sanoja näiden tyttöjen suusta, mitä ne on ajatellut meidän kuluneesta keväästä. 

Nyt kuitenkin taas takki auki ja etiäpäin.

Mulla on tulossa kirjoitus mun säästökuurista, se on lötköttänyt tuolla luonnoksissa kuukauden. Mun säästökuuri on edennyt hyvin, paria lipsahdusta unohtamatta :) (kengät!). On kuulkaa ollut mielenkiintosta säästää rahaa. Sitäkun en oo harrastanut oikeastaan koskaan :)!

Ja hitto että vaivaa matkakuume! Haluttais lähtee perheen kanssa ekaa kertaa kolmisin ulkomaille, aurinkoon syksyllä. Kroatia on ollut mielessä ja Kreikkahan on aina jees. Mut vielä ei olla varattu mitään. Miehen kanssa ollaan menossa Osloonkin pariksi päivää moikkaan sinne yhtä miehen ystävää. Oon viimeksi käynyt Oslossa joskus ihan pienenä. Muistikuvia siis nolla. Pitää siis kovasti googlettaa et mitä Oslossa kannattaa nähdä/tehdä tuollaisella miniminilomalla :).

Huippua tiistaita ystävät.

Palaan asiaan pian. 

torstai 21. huhtikuuta 2016

Maison Scotch satiinitakki on mun kevään lemppari!


En kyllä ikinä laita sellasta kauheeta bomberitakkia päälleni :D! Sanoi Sarppa vielä varmaan viime syksynä. Sitten vaatekaupoissa ja blogeissa alkoi näkymään näitä takkeja ja niin se mieli sitten muuttui! 

Muistan 90 luvulta nämä metrohousuiset ja bombertakkiset kaljut miehet ja jotenkin yhdistin nämä bombertyyliset takit suoraan näihin herrasmiehiin. Eli ei kauheesti kiinnostanut. Pikkuhiljaa oon kuitenkin lämmennyt ajatukselle. Siis takille, en niille miehille.

Oon hiplaillut kaupoissa näitä takkeja ja sovitellutkin muutamaa. Mulla oli jotenkin ajatuksena, etten halua mustaa takkia, vaan jonkun kivan värisen. Jonkun joka on kesäisen värinen. Koska oon värivammainen enkä halua mitään hullun kirkkaita vaatteita niin en oo sopivaa aiemmin löytänyt.
 

Oliskohan ollut uus Trendi lehti, josta bongasin tämän yksilön. Maison Scotch satiinitakki jäi verkkokalvoille ja jo illalla oli pakko avata lehti uudestaan ja katsoa mistä tuota takkia saa.
Hupskeikkaa...Elloksen valikoimista löytyy. Ei muuta kuin tilaamaan.  


Takki saapui eilen ja oon pyörinyt se päällä peilin edessä. Miettinyt, että onkohan se liian värikäs mulle :D! Mutta ei...päätin pitää sen. Nostin sen seinälle näkyville ja joka kerta kun katse osuu, tekee mieli laittaa se päälle. Se on niiiin ihana! En jaksa odottaa että ilmat lämpenee ja voin heittää sen päälle uloslähtiessä. 
 

Onneksi löysin myös kirppikseltä 3 eurolla bombertyylisen MUSTAN takin jota voin sitten värivammaisuuden iskiessä käyttää myös :D...

Inkkaripopot

Taisin mainita pari-kolme kuukautta sitten mun synttärilahjasta? Tämmöiset hienot popot lähti Zalandolta mukaan. En tiedä onko nää inkkari vai hippipopot, mutta nää on ihanat! Mustaa mokkaa ja pehmeät jalassa. Mun pitää kuvata nämä vielä käytössä! Oon viime aikoina räpsinyt paljon kuvia...ihan siis jollain muulla kuin iphonella :D. Just kun pääsin kunnolla vauhtiin niin eiköhän taas iskenyt tänne vesisadeilmat.Ei siis kaheesti oo tuolla vesisateessa kiinnostanut kuvailla.



Mut eikös oo ihanat popot?

Zalando 

Hienoa torstaita!

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

1st Spring day

Ihanaa.Loikoilen sohvalla.Appiukko on kylässä ja karjalanpaisti muhii uunissa. Appiukko katsoo hiihtoa telkusta, Peppi nukkuu ulkona päikkäreitä ja mulla on hetki aikaa kirjotella.




 Munsta on tullut aikuinen ( :D) ja oon alkanut pitämään sellaista "kukkaron herra" systeemiä. Keräsin kuukauden ajan kaikki ostoskuitit talteen ja oon vähän tsekkaillut mihin oikeen käytän rahaa. Oli muuten aika mielenkiintoista tuo kuittien keräys...otin sen ihan pienemmästäkin ostoksesta. Monesti huomasin et myyjä ihan ihmetteli et miksi haluan kuitin jostain 1,10€ ostoksesta. Huomasin selitteleväni tätä myös joillekin kassatäteille :D ihan niinkuin se niille kuuluis jos mää haluan ottaa kuitin :D! Eniten rahaa menee tietenkin ruokaan, mutta hyvänä kakkosena tuli take away kahvi! Oon kahvihamsteri ja huomaan ostavani melkein aina kahvia kun se on mahdollista. Oon tehnyt nyt itselle säästösuunnitelman ja esittelen sen täällä ihan omana juttunaan. Ois kivaa kun ei tarvis pihistellä pennejä aina ennen palkkapäivää. 
                     
Tässä alkaa oleen jo sellaisia fiiliksiä, että muutto lähenee. Vaikka se ei oikeesti lähene vastakuin kesällä, mutta oon jo alkanut silmäilemään meidän tavaroita sillä silmällä, että mitkä lähtee mukaan ja mitkä myyn/luovutan. Mun miestä nauratti jo kun olin suunnilleen myymässä koko asunnon tyhjäksi. Inhoon muuttamista. Inhoon sitä helkutin tavaraa mitä pitää pakata ja sitten kantaa eestaas. Mutta onneksi oon sisäistänyt KonMari-ajatuksen ja meillä on oikeestaan paljon tavaraa ainoastaan keittiössä. Ollaan sellasia oman elämämme sankarikokkeja, että sen takia keittiöön on kertynyt pannuja, astioita ja sen sellasta. 

Mulla on tällä hetkellä kirppispöytä (jota muuten lähden tänään vielä tyhjentämään) ja ajattelin repäistä toukokuussa vielä yhden kolmiviikkoisen kirppiksellä. Mulla on ajatuksena käydä koko kämppä, varasto ja autotalli vielä kokonaisuudessaan läpi ja myydä kaikki oikeesti turha pois. Ja ne jotka ei sitten mene kaupaksi, lähtee joko Spr:n, Pelastusarmeijalle tai Hopelle (riippuu tavarasta).

En oikeesti liikuta mitään turhaa tuon Oulun ja Helsingin välillä.
Oon jo miettinyt sitä meidän Helsingin asuntoa. Se on 4h+keittiö+parveke+sauna. Tilaa siellä on ja siellä on valoa. Olohuone on tosi iso ja siitä aion tehdä sellaisen ihanan meidän perheen keitaan, missä voidaan löhöillä ja viettää aikaa. Ei siinä, on tämä meidän nykyinen ihan oma kotikin ollut ihana.

Tulee kyllä ikävä Ouluun!

                    
Taidanpa tässä lähtee keittiön puolelle hommiin. Perunamuussia pitäis tehdä. Ja ehkä vähän salaattia.

Ihanaa sunnuntaita!

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Kevät tuo tullessaan katupölyn, kastelevan vesisateen ja muutoksen.

Viikossa on ehtinyt tapahtua niin paljon etten oo ehtinyt itsekään perässä pysyä. Tai no muutamana iltana oon istunut hiljaa sohvalla ja tuijottanut tyhjyyteen ja rauhotellut itseeni. Kaikenlaista.

Viime viikon olin lomalla. Tiistaina leikkautin hukset joihin oon edelleen tyytyväinen. Uskalsin, vaikka oonkin nössö noiden mun hiusten suhteen. Keskiviikkona hypättiin Pepin kanssa lentokoneeseen ja hurautettiin Helsinkiin. Oli kyllä loma tarpeeseen. Helsingissä sitten alkoi tapahtumaan.

               

Käytiin katsomassa mun miehen ja Pepin kanssa yhtä asuntoa. Asunto oli ihana. Vaalea, valoisa, tilava, rauhallisella paikalla ja lähellä hyviä kulkuyhteyksiä. Kun lähdettiin asuntonäytöstä juteltiin miehen kanssa asioista ja lopulta päätimme, että muutto Helsinkiin on nyt totta. Ollaan puhuttu siitä pitkään meidän elämäntilanteen takia ja sillä hetkellä kaikki oli jotenkin kirkasta. Näinhän sen pitää mennä. Eli elokuussa ollaan koko porukka taas helsinkiläisiä. Tai...ouluainen olen kyllä loppuelämäni, mutta ollaan elokuussa oululaisia helsinkiläisiä.

                 

Ollaan mietitty jo pitkään, että halutaan olla yhtenäinen perhe. Koska mun mies reissaa joka viikko Oulun ja Helsingin väliä niin se on ollut rankkaa. Kaikille osapuolille. Halutaan olla samankaton alla ja elää normaalia perhe-elämää. Eihän tämä ratkaisu ollut helppo. Ei todellakaan. Mutta joskus pitää tehdä tällaisia ratkaisuja.

                

Lauantaina sitten mun rakas mummi joutui vaativaan leikkaukseen ja nämä kuvat oon ottanut sunnuntaina aamukävelyllä Vallilassa kun oli pakko saada happea ja omaa rauhaa hetken verran. Itkin tuolla aamukävelyllä, koska olin ihan varma ettei mummi selviä leikkauksesta. Mutta hän selvisi! 94 vuotias rautamummi!

               

Maanantaina menin taas töihin kunnes sain puhelun äidiltä, että mun isä oli kiidätetty ambulanssilla sairaalaan. Ei tiedetty mikä on vikana. Säikähdin tosi paljon ja työnteosta ei meinannut tulla mitään. Mun isää tutkittiin maanantai ja tiistai. Eilen illalla isä pääsi kotiin. Onneksi mistään vakavasta ei ollut kyse, mutta kyllä tuollainen sairaalareisus aina pysäyttää! Kaikki on nyt hyvin kuitenkin.

                

Että on ollut säpinää tässä.

Kaikenkukkuraksi mun esimies ilmoitti mulle eilen, että mun pitää pitää mun kesälomat ennenkuin mun työsoppari loppuu. Mun työsopparihan loppuu toukokuun lopussa ja tuli aikamoinen kiire sovitella lomat näille parille kuukaudelle. Sain eilen sen kuitenkin tehtyä ja mulla on todella kaksi rikkonaista työkuukautta tässä. Mutta näillä mennään.

               

Uskon muutoksen voimaan. Asioilla on tarkoitus mennä niinkuin ne menee. 

             

Asioilla on tapana järjestyä.

              


               


               

Hyvää keskiviikkoa kaunokaiset!

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Longbobina tässä näin :)

I did it! Leikkautin ja värjäytin mun hiukset ja tiedättekö mitä...Tykkään ihan hirveesti. Ei itkettänyt yhtään :)
 

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Ihana pääsiäinen !

Piti olla viime viikolla hiljaa mun pääsiäisestä, koska järjestettiin mun lapsuudenystävälle yllärisynttärijuhlat! Mun rakas ystävä täytti pyöreitä, joten haluttiin ystävän siskon kans järjestää jotain ihanaa ja mukavaa viikonlopuksi. Koska asutaan ympäri Suomea, kohteeksi valikoitui Seinäjoki! Seinäjoelle oli kaikilla sopiva matka ja sieltä löytyi hotelli, hyvä ravintola ja muutama baari, jossa saatiin laittaa tanssijalkaa eteen ja taakse :)! Seinäjoelle ei välttämättä ihan muuten vaan lähtis viettämään viikonloppua, mutta tiedettiin et kun me päästään saman katon alle ja samaan kohteeseen niin hauskanpito on taattu. Ihan sama vaikka oltais oltu Tohmajärvellä tai Koskenkorvan kylässä! On sitä pienemmssäkin paikoissa pidetty hauskaa!Niinhän se menee, että ihan sama paikalle, kunhan seura on hyvää.

               

Mullehan kävi niin, että 30 kilsaa ennen Seinäjokea mun puhelimesta loppui akku. Olin liikkeellä omalla autolla. Yritin käydä lataamassa akkua eräällä huoltoasemalla, mutta puhelin ei päästänyt inahdustakaan. Ajattelin jo, että se oli mennyt rikki. Mietiskelin siinä sitten sotasuunnitelmaa, koska oltiin sovittu E:n (ystävän sisko, minun ystävä myös), että soitan heti kun oon Seinäjoella ja tuun yllättämään K:n (mun ystävä). Eihän siinä sitten auttanut kuin miettiä, että mitäs teen. Oltiin varattu Omppuhotelli ja tietenkin hotellin koodi oli myös sammuneessa puhelimessa.

Päätin ajaa Omppuhotellin eteen ja koska mulla oli aikaa, niin etsiskelin tyttöjä läheisistä kuppiloista ja kahviloista. Seinäjoen matkakeskusta vastapäätä on Seinäjoen (kuulemma) kuuluisin pystybaari: Härmän häjy. Katselin sen ikkunateippauksia ja ulkona olevia röökaajia ja päättelin niistä ettei tytöt kyllä siellä oo. Mutta...kun kello läheni neljää niin tytöt tupsahti juuri tuosta kyseisestä baarista ulos :D!!! Naurettiin aika makiasti jo siinä vaiheessa. 

Päästiin hotelliin sisälle puolen tunnin odottelun jälkeen kun meidän ovikoodi ei tietenkään toiminut. Piti soitella auttavaan puhelimeen, että saatiin koodi toimimaan. Päästiin sitten matkalaukkujen ja 4:n ruoka/sidukassien kanssa sisälle. Istuskeltiin hetken aikaa ja päätettiin lähtee syömään.

Käytiin vetäseen murkinaa kuvun alle ja päätettin, että juodaan muutama siideri. Erilaisten mutkien kautta huomattiin istuvamme juurikin tässä Härmän häjyssä, jossa sitten kumottiin paikallisten häjyjen kanssa pari olutta. Ihan mielenkiintoinen meininki. Lähdettiin kyllä aika aikaisin jo hotlalle ja meidän piti rauhallisesti alkaa nukkumaan "yksien" iltapaukkujen jälkeen. Loppujen lopuksi kuunneltiin musiikkia ja jauhettiin paskaa jonnekkin kahteentoista ja sen jälkeen nukahdettiin tyytyväisinä jokainen omaan punkkaansa. 




Lauantai valkeni kirkkaana. Jo aamusta naurettiin niin paljon etten oo vielä tälle vuotea niin paljon nauranut. Käytiin parin tunnin lenkki ja käytiin vähän syömässä american dinnerissä. Siinä vaiheessa juhlakalua alkoi varmaan jo jännittämään kun sitten lähdettiin takaisin hotellihuoneeseen. tarkoituksena oli "ottaa päikkärit" eli odotella juhlakalun kampaajaa paikalle. Kampaajaystävä saapuikin ja päästiin vauhtiin päivän suunnitelmissa. Laitettiin hiuksia, meikkailtiin ja stailattiin meidän sankarista aikuinen nainen :D!  

Jossain vaiheessa paukautettiin kuoharipullot auki ja syötiin kakkua.

Hotellihuoneeseen tuli lisää K:n ystäviä ja nauru raikas varmaan koko hotellissa :)!

Mutkien kautta päädytiin italiaiseen ravintolaan syömään, mihin oltiin saatu myös K:n mies ja lapset. Oli ihan sairaan hienoa. Pidin puheen vaikka en todellakaan oo mikään puhuja. Jotenkin tunnelmassa oli aistittavissa herkkyyttä, ihanaa oloa ja huumoria.

Loppuillaksi mentiinkin laulamaan karaokea ja tanssimaan Ilonaan. Yön hämärtyessä sitten mentiin nukkumaan.

Oli kyllä ihan huippu viikonloppu! Kaikilla oli niin mukavaa. Hymyiltiin ja naurettiin paljon. Sovittiin uusia juhlia, lomamatkoja ja stressinpoistoreissuja.

K on ollut mun ystävä pian 30 vuotta.Meillä on pitkä ystävyys joka jatkuu loppuun asti.

Vielä kerran K... terveyttä, iloa ja onnellisuutta sun elämään.
Ja hyvää syntymäpäivää vielä kerran!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Blogihiljaisuus is over :)

Olin väsynyt, inspiraation puutteessa ja vielä kerran väsynyt. En jaksanut oikein muuta kuin käydä töissä, olla kotona, käydä salilla ja kirjoitella onnellisuuspäiväkirjaa. Nyt on blogihiljaisuus ohi ja nainen taas oma itsensä. Pääsiäinen on ovella ja silloin tapahtuu mukavia asioita. Järkkäri on ladattu ja laukut melkein pakattu. Oon lähdössä pikku breikille. Kerron tässä joku päivä lisää.

Mun elämään on tulossa muutoksia, hyviä sellaisia. 

Olin mukana kuuden viikon ajan unelmakarttakirja "kurssilla" ja tuli opittua taas kaikenlaista. Esimerkiksi sitä, että aina ei jaksa. Eikä aina tarvi jaksaakkaan.

Tämän postauksen kuvituksena on muutama kuva mun kirjasta.

Hirmuisesti tekis mieli kirjoittaa kaikenlaista tänne, mutta teen sen ajan kanssa tässä jo pääsiäisenä. 



             

             

Mutta nyt minä toivotan hyvää yötä ja kauniita unia kaunokaiset! Palaan asioiden äärelle pian! It's a promise!

torstai 11. helmikuuta 2016

Hiuskriisi aina vaan...

Hei vaan alla kompisar! Hiljaiseloa vietetty, mutta ei oikeastaan minkään muun takia kuin mun väsymyksen. Väsymys otti haltuun ja teki munsta zombien pariksi viikkoa. Töissä oli samalla raskasta ja muutenkin mun olo oli jotenkin tosi huono. Nyt taas pystyssä ja univelat nukuttuna. Pitäis taas hetken jaksaa. Aurinkoa odotellessa :).
 
Tulin kertomaan, että perjantaina olis kampaajalle meno. Olen varannut ajan hiustenleikkaukseen ja Olaplex-hoitoon. Mielessä olis myös joku radikaali veto mun hiuksille. Oon jo pitkään miettinyt et pitäiskö mun pätkästä mun hiukset? Siis sellainen pitkä polkka houkuttais. Tiedän kyllä itseni ja itken jo nyt krokotiilinkyyneleitä jos leikkautan mun hiukset. Oon ihan aina katunut jälkeenpäin kun oon pätkinyt mun  hiuksia. Tai sitten niissä vaan ei ole yksinkertaisesti ollu hyvää mallia.En tiedä.Huomiseen asti aikaa miettiä. Voi olla, että nyt vaan hoidan mun hiuksia ja seuraavalla kerralla tehdään sitten jotain muutoksia mun kuontaloon.
 
 
  
 
Noissa ylläolevissa kuvissa näkyy tämän hetkinen tilanne. Eli liukuvärjäys, joka näyttää joissain valoissa keltaiselta (yööökk) ja sitten normaalisti kai se on tuon värinen kuin tuossa alla olevassa kuvassa.
 
Mun hiukset on pitkät ja oikeesti ne on luonnonkiharat.Se kihara muistuttaa sellaista etelänmaiden kiharaa, ei mitään ihanaa ja lainehtivaa surffikiharaa.(Miten niin kade joidenkin hiuksille?). Suoristusrauta on siis aika kovassa huudossa meillä.
 
Oon tosiaan miettinyt jotain muutosta ja tuo Pinterestistä (alla) löytynyt kuva antaa osviittaa siitä, miltä haluaisin mun hiusten näyttävän.Siis ehkä.
 
Mietin tietenkin heti, että mun hiustenpaksuus tuohon tyttöön verrattuna on paljon enemmän. Siis mulla on tuota karvaa päässä niin paljon :). Se on paksu, karhea ja elää välillä ihan omaa elämäänsä.
 
 
 
Aion värjätä myös mun hiuksia seuraavalla kerralla. Mutta ehkäpä minä teen niin, että huomenna keskustelen mun kampaajan kanssa asiasta ja päätän sitten mitä mun hiuksille tapahtuu.
 
Voi että kun mää olisin sellanen ihminen, että voisin vaan ajatella et "hiukset on kasvava luonnonvara" :). Ihailen teitä sellaisia ihmisiä!
 
Hyvää hiuspäivää teille muille :)!
 
ps. Sorry nuo kamalat starselfie kuvat jotka räpsäsin puhelimella.Ei ollut muuta kameraa nyt saatavilla...
 
 
 

tiistai 26. tammikuuta 2016

Unelmakarttakirja kurssille!


Oon joskus aikaisemminkin kertonut lukevani hidasta elämää-sivustoa. Päätin osallistua sivuston Unelmakartta-kurssille. Kurssi alkaa 29.päivä ja kestää 6 viikkoa. Kurssi käydään täysin verkossa. Tämä tuli kuin tilauksesta...oon just töissä aloittamassa vetämään sellaista tyttöjen itsetunto+voimautusryhmää niin toivon saavani tästä kurssista myös sille kurssille jotain vinkkejä. Tuun kertomaan teille kurssin (siis tästä unelmakartta) aikana saaduista ahaa-elämyksistä (itseni tuntien, niitä tulee!) ja ehkäpä tuun vilauttaan lopuksi valmista unelmakarttakirjaani(tulen minä, lupaan sen!). Eli perjantaina kurssi starttaa...can't wait.

Jos sua alko kiinnostaan niin hyppää hidastaelamaa.fi sivustolle tai käy muuten vaan hakemassa sivustolta voimasanoja päivääsi.

Ihanaa tiistaita ihanat!

lauantai 23. tammikuuta 2016

Tärkeää asiaa tytöistä ja naisista!

Oon aina halunnut auttaa ihmisiä. Muistan kun ihan pienenä oisin halunnut lähettää Afrikkaan ruokaa ja en yhtään ymmärtänyt miksi se muka menee pilalle jos laittaa pottumuussin postin kautta Afrikkaan? Myöhemmin oon aina ollut se jolle monet mun ystävät uskoutuu asioistaan. Oon tehnyt kaiken kyllä ihan puhtaasta sydämestä, eikä mua haittaa et läheiset avautuu ja kertoo ongelmistaan. Mulle tytöt ja naiset on tärkeitä. Oon myös feministi. Haluan tytöille ja naisille samat oikeudet kuin pojille ja miehillekin. Oon aiemminkin kirjoittanut aiheesta ja se on mun mielestä tärkeä asia. Meidän naisten pitää pitää puolensa. Törmään viikottain siihen, että mua hermostuttaa tyttöjen ja naisten heikompi asema verrattuna poikiin ja miehiin. Suomessa meillä on asiat suht koht hyvin verrattuna joihinkin Idän, Afrikan tai Etelä-Amerikan maihin. Kismittää silti, että esim. palkkaerot on suuret samasta työstä naisilla ja miehillä Suomessa. En puutu nyt siihen epäkohtaan sen suuremmin, koska tulin kertomaan teille yhdistyksestä nimeltä:

UN Women (Finland)


Un Women puolustaa naisten oikeuksia yli sadassa maassa ja tavoitteena on saavuttaa maailma missä on yhtä arvokasta syntyä tytöksi kuin pojaksi. Ja jossa miehillä ja naisilla on yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet.

Esimerkiksi joka kolmas nainen maailmassa joutuu väkivallan kohteeksi.Tämä ei tunne maantieteellisiä, kulttuurellisia tai uskonnollisia rajoja! Eniten tätä kaikkea tapahtuu kehitysmaissa. Naisten sukuelimiä silvotaan, lapset joutuvat pakkoavioliittoon ja seksuaalinen väkivalta on yleistä. Un Women auttaa monella tavalla. Un Women on saanut aikaisaiseksi mm. lakimuutoksia, jotka suojelee naisia sekä syylliset näihin kauheuksiin tuomitaan.

Un Women järjestö auttaa naisia saamaan IHMISARVOISESTA TYÖSTÄ myös palkkaa sekä myös siihen, että naisilla on oikeus OMIIN tuloihin.Tietysti järjestö ajaa demokratiaa ja sitä, että naiset voivat osallistua päätöksentekoon. Järjestö tukee naisia myös konflikteissa, katastrofeissa ja rauhanrakennuksessa.

Toivottavsti yhtään kiinnostuit meidän naisten asioista ja asemasta täällä maapallolla. Kannattaa käydä lukemassa UN WOMENIN SIVUJA ja ehkäpä liittyä myös kuukausilahjottajaksi?

Minä oon kuukausilahjoittaja ja innostuin vielä tekstiviestillä lahjoittamaan 10€ järjestölle. Jos haluat tehdä saman, tässä ohjeet 10€ lahjoitukseen:

Kirjoita tekstiviestikenttään UNW ja lähetä se numeroon 16499

Tästä aiheesta tuun kirjoittaan vielä monta kertaa! Mulla ois mielenpäällä yks narsistijuttukin. Oon kohdannut sellaisen työelämässä ja ette uskokaan kuinka hirveetä sen kanssa on yrittää tehdä töitä. Ja tietysti, niinku narsistit yleensäkin, tää heppu istuu "isolla pallilla" ja käyttää valtaansa ihan uskottaman häikäilemättömästi.Argh. Ehkäpä avaan sanaisen arkkuni tästä tapauksesta joku päivä. Tänään ei pysty. Tänään on onnellisuuspäivä :)

Ihanaa lauantaita ihanat!