keskiviikko 24. elokuuta 2016

BrielleBellen kaasolahjat.

Meidän häistähän on jo vähän yli vuosi aikaa. Oon unohtanut laittaa kuvia mun lahjasta jokaiselle rakkaalle kaasolle.Mutta nyt unohdus on korjattu :)






Tukkatemppuja.

Ootte saanut seurata täällä mun hiusten elämää :). Mun hiuksillahan on ihan oma elämä ja tempperamentti. Ne tekee ihan just mitä ne haluaa eikä mulla oo siihen mitään sanomista :).

Minäpä tuossa 3 viikkoa sitten repäisin ja menin kampaajalle ja kampaaja taikoi mun hiuksista aika vaaleat! Olen huomenna menossa kampaajalle uudestaan ja se tekee taas taikoja niille. Niitä vaalennetaan lisää!

I'm crazy!


Mää itse tykkään tästä muutoksesta tooosi paljon. Mun hiukset on värjätty Olaplex hoidon avulla ja ostin sitä mukaan myös kotiin. Oon tuosta Olaplexistä aiemminkin puhunut täällä. Se on kyllä huippua ainetta!

Huomenna siis tukkataikurille uudestaan ja katotaan miten mun käy.
Iiik!
 

maanantai 22. elokuuta 2016

Maanantai-illan mietteitä.

Luovia taukoja tähän kirjotteluun tulee näköjään tuon tuosta. Mutta mitäpä se haittaa. Kirjoittelen kun siltä tuntuu. En jaksa stressata tästä hommasta. Eihän tästä kuitenkaan oo kiinni mun elanto. Onneksi. Sais aika paljon syödä kynsiä, pikkukiviä pihalta ja miettiä et mitä seuraavaksi.

Päässä on kuulkaa surissu kun en oo päässyt purkamaan mun ajatuksia mihinkään, pitkään aikaan. Huomaan, että monena iltana mietin tänne kirjoittamista, mutta kun avaan koneen niin pää lyö tyhjää. On niin paljon asioita mistä haluaisin puhua tai oikeastaan kirjoitella. On tässä tullut ajateltua ja funtsittua kaikenlaista. Elämää yleensä. Kai tää on myös sitä, että keski-ikä (en kestä tuota sanaa!) lähestyy hurjaa vauhtia ja toinen jalka on melkeen haudassa. Kummasti sitä elämän realiteetit tupsahtaa mieleen. Ja kummasti sitä haluaisi tehdä asioita ennen kuin on myöhäistä. Paljon ois tässä tekemistä. Huvittais matkustella ja huvittais saada aikaan "jotain".

Mitä se "jotain" on...en vieläkään tiedä. Opiskelu mua kiinnostaa. Kohtasin tänään taas viisaan ihmisen. Hän katsoi mua kauniilla vihreillä silmillään ja sanoi, että mua on kiva nähdä. Mulla ja tällä, jo eläkeiässä olevalla työkaverilla, on aina synkannut. Hän on samalla tavalla hihhuli kuin minäkin. Ollaan puhuttu hänen kanssaan elämän suurista ihmeellisyyksistä ja joka kerta, tunnen energian meidän ympärillä. Tänäänkin. Ollaan viimeksi nähty tämän mun hihhulityökaverin kanssa 2 vuotta sitten ja kun hän astui samaan tilaan mun kanssa, positiivinen enrgia täytti huoneen. Joidenkin ihmisten kanssa sen vaan huomaa. Ja valitettavasti taas joidenkin ihmisten kanssa huomaa sen negatiivisen energian. 

Energiasta puheen ollen, mulla on taas kausi kun tunnen syvästi asioita. Saan merkkejä maailmalta ja mulla on tietynlainen olotila aina näinä energiakausina. Oon rauhallinen ja kykenen rauhassa tekemään asioita. Kun mulla rattaat lähtee pyörimään liian lujaa, en tunne mitään syvällistä yhteyttä mihinkään. Ei kannata säikähtää, en oo skitsofreenikko eikä mulla oo muutakaan mielenterveysongelmaa (siis ainakaan tietääkseni), mutta uskon kovasti siihen, että jokaisesta meistä löytyy jostain syvältä tämä hihhuli. Jotkut vaan ei anna sen tulla sieltä, jotkut pelkää sitä ja jotkut ajattelee että leimautuvat hulluiksi. Hihhuli on mun mielestä ihana sana. En käytä sitä negatiivisessa mielessä. Uskon vakaasti, että mulle on annettu kyky tuntea asioita syvemmin. 

Haluan oikeasti jatkaa tästä aiheesta vielä. Nyt kutsuu The Night of-sarjan seitsemäs jakso, jonka mies bongas ilmestyneen juuri nettiin. Ollaan koukussa siihen.

Haluan olla koukussa taas myös kirjottamiseen.