Yesterday.

Mun piti eilen kuvata mun päivää, mutta valokuvaaminen unohtui jo lounaan kohdalla. Voisin syyttää kiirettä, mutta en syytä. Tällä kertaa taidan syyttää vain ja ainoastaan mun muistia. Jospa sitä tänään muistaisi kuvata enemmän.Toisaalta näissäkään kuvissa ei ole mitään järkeä, mutta tokkopa tuo haitannee :D. 

Eilinen oli siitä erikoinen päivä töissä, että otettiin ja lähdettiin työkaverin kanssa ihan oikealle lounaalle. Normaalisti me syödään meidän työpöytien ääressä ja samalla useasti tehdään töitä siinä samalla, mutta eilen repäistiin ja käveltiin läheiseen Lounastamoon. Ajateltiin, että kerrankin istutaan alas, syödään hyvin ja puhutaan ihan muista asioista kuin työasioista...mutta toisin kävi.Päästiin tuonne Lounastamon jonoon, niin johan tuli puhelu, että työkaverin auto oli parkeerattu väärin. Tuli sitten kiire. Lapattiin lautaselle ruoat ja kauhottiin ne suuhun ja lähdettiin aika kiireellä ulos siirtämään sitä autoa. Että sellainen rauhallinen lounashetki :D. Parempi onni ensi kerralla.

                   

Jos jotain jäi Lounastamosta mieleen niin se, että ruoka oli hyvää. Söin tonnikalapastaa ja ison kasan salaattia. Ruoka oli selvästi tehty paikanpäällä eikä tuotu mistään linjastolta siihen valmiina! Ihmettelin, että kuinka paljon ihmisiä oli eksynyt syömään, mutta ilmeisesti kaikki lähialueen toimistotyöntekijät (ja raksaäijät) käy siellä syömässä.Ehkäpä me ensi kerralla saadaan oikeasti istahtaa alas ja nauttia ruoka hitaasti ja nauttien.

                   

Huomaa kyllä, että kun opiskelustressi on poissa niin tällainen muu kirjoittaminen sujuu mukavasti. Voisin höpötellä sitä sun tätä ja varmasti tuun höpöttelemäänkin jatkossa. 

Löysin tuossa viikonlopun aikana pari vanhaa blogia, mitä oon seuraillut joskus muutamia vuosia sitten ja olipa hauskaa, että ihmisillä oli muuttunut elämä ja tapahtunut vaikka mitä. Tuntui kuin olisi vanhaa ystävää mennyt moikkamaan vaikka todellisuudessa en oikeasti tunne näytä bloggaajia.

Joidenkin bloggaajien kohdalla on bloggaamista tullut täyteen jo 10 vuotta (joillakin jopa enemmänkin) ja itse olen siinä vaiheessa miettinyt, että vitsit, oon seurannu tuon elämää vuosia. Joidenkin bloggaajien kohdalla on nähty muutama seurustelusuhde ja sydänsurut, jotkut ovat menneet naimisiin ja saaneet lapsia, jotkut kirjoittavat edelleen vain siitä mitä päällä on sinä päivänä ja jotkut sisustavat edelleen kotejaan (kylläkään ei enää sitä samaa asuntoa kuin kymmenen vuotta sitten...). Blogeja on moneksi ja se on hyvä. Mullahan tuli tarjouksia yhteistyöstä tuossa muutama vuosi sitten ja olisin varmasti saanut tästä kirjoittelusta mukavan sivutulon, mutta yhtäkkiä mua ahdisti. En halua tästä mun kirjoittelusta ottaa stressiä. Nyt tilanne on erilainen ja voisin ihan hyvin tehdä yhteistyötä joidenkin kanssa...pitäisiköhän lähetellä sähköpostia asiasta ? En tiedä ketä kiinnostaa mun höpöttelyt, mutta kävijälaskuri näyttää, että edelleen tätä mun blogia seuraa joukko ihmisiä. Kiitos siitä!


               

Mutta nyt tähän päivään...

Tänään olisi vuorossa Pepin kevätjuhla ja tuossa jo mallailtiin ihanaa prinsessamekkoa päälle. Tuokin on hauskaa seurata kuinka oma tyttö on niin prinsessa. Itsehän en pienenä suostunut laittamaan mekkoja päälle...enkä kyllä vieläkään ole mikään mekkotyttö...! Mutta niinhän se menee...oma lapsi ei ole kopio omasta itsestä vaan ihan oma yksilö. Pitää aina yrittää muistaa se. 

Mullapa saattaa olla uutisia tässä lähiviikkoina.Oon laittanut Universumille pienen pyynnön ja eilen Universumi antoi mulle yhden osion siitä toiveesta. Katsotaan miten mun käy :D ! 

Ihanaa kettu keskiviikkoa (Pepin sanoin :D)!




Kommentit

Suositut tekstit