sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Ehkä minäkin tykkään syksystä...ainakin hiukan :)

                                                    Onnellinen on se ihminen,
                                            joka osaa nauttia pienistä asioista,
                                                 arkipäiväisistä tapahtumista
                                           auringonpaisteesta, linnuista langoilla,
                                               aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,
                                               aamun lehdestä postilaatikossa,
                                          vastaantulevasta ystävästä -
                                      Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
                                                    menemällä niiden ohitse.


                                              -Tommy Tabermann

                

                 

                      

                     

                    
 
Kuvat Oulusta. Otettu ihan omalla iiiphönellä. Siksi hieman epätarkkoja kun ne suurentaa tänne :)

aina kovaa ei ikinä pehmeää,enkeleitä ei meille riitäkkään,mene vaan mä voin kääntää pään,vaikea selittää ja ymmärtää,miten toisesta aina jälki jää...

Tämä on sarjassamme niitä tarinoita josta en oo varma haluanko julkaista tätä kaiken kansan nähtäville. Kirjoitan nyt vaan.
 
Posttraumaattinen kasvu. Tuon mulle sanoi joku viisas. Ja siitä lähti mun henkinen kasvu, joka on jatkunut tähän päivään. Välillä enemmän ja välillä vähemmän.
 
"Sinulla on trauma" sanoi mun psykologi muutama vuosi sitten. Olo oli helpottunut, koska olin miettinyt mikä mua vaivaa. Mun oli pakko päästä puhumaan jonkun ihmisen kanssa, joka olisi puolueeton ja joka osaisi ehkä mua neuvoa. Miten päästä eteenpäin. Ja antaa itselleen anteeksi.
Nämä on tosi vaikeita asioita käsitellä yksin. Minä raukka yritin kovasti. Ja valuin sellaiseen tilaan, jossa en uskaltanut edes nauraa julkisesti...koska minullahan ei ollut lupaa iloita mistään. Tuo ihmisenmieli on uskomaton. Miten nuo aivot toimiikaan niin?
 
Trauman mulle aiheutti tapahtuma, jonka yhtenä "päähenkilönä" olin. En halunnut olla tai oikeasti en edes ollut, vaan se leima laitettiin mun otsaan halusin sitä tai en. Juttu on tosi pitkä ja kerron sen joskus. Vielä en ole valmis. En tiedä olenko koskaan. Yhtenä trauman aiheuttajista oli myös luottamus minkä menetin. Itseeni. Ystäviini. Mieheeni. Minulle tapahtui jotain , jossa jouduin selittelemään toisen ihmisen tekemiä vääryyksiä vaikka en itse niissä ollut mukana. Jouduin valehtelemaan toisen ihmisen takia. Jouduin "syytettyjen penkille" vaikka olin vain ainoastaan rakastanut. Ja halunnut olla rakastettu. Silloin tuntui, että multa on revitty sydän rinnasta irti, koska en voinut olla rehellinen. Jouduin erilaisten tapahtumien seurauksena hyljeksityksi, näkymättömäksi, juorujen kohteeksi, kyttäyksen kohteeksi ja vainotuksi. Tätä kesti pahimmillaan 3 vuotta. Niin, että mitä se tekee sielulle? Se murskaa sut pieniksi paloiksi, jotta sun on kerättävä itses kasaan. Toinen vaihtoehto on luovuttaa ja mennä siihen mukaan niin susta tulee näkymätön. Ja välinpitämätön.
 
Minä päätin pelastaa itseni.
 
Kun nykyään on puhuttu kiusaamisesta niin mua on kyllä kiusattu. Mut on jätetty ulkopuolelle. Mulle ei oo puhuttu. Mun romahtamista on odotettu, että sitten nämä henkilöt voisivat olla tyytyväisiä & hymyillä mun romahtamiselle. Mun pomolle on soitettu ja haukuttu mut. Mun 3:lle pomolle oikeestaan. Mun harrastuksesta (bändi) on yritetty tehdä synti mun työpaikoilla. Mun tekemää työtä on kyseenalaistettu (joka sai mut tekemään työtäni vielä paremmin). Munsta on valehdeltu juttuja joita oisin muka tehnyt, vaikka en oo tehnyt. Mut haastettiin oikeuteen, jossa syytteet hylättiin, koska oikeesti en ollut tehnyt asioita mistä mua syytettiin. Mua on "pidetty silmällä". Munsta on kirjoitettu juttuja jotka ei pidä paikkaansa. Mua on uhkailtu väkivallalla.
 
Nyt katson noita kaikkia tapahtuneita juttuja sivusta ja pyörittelen päätä et tapahtuiko ne oikeesti mulle? Miten helvetissä mää selvisin näinkin selväjärkisenä kaikesta tuosta. Mutta olinhan minä rikki. Ei sitä tajua vasta kun sitten myöhemmin. Muistan sen kuristavan tunteen kurkussa.
 
Niin se posttraumaattinen kasvu. "Posttraumaattinen kasvu edellyttää suurtaa tuskaa". Eli suomeksi sanottuna käyt pohjalla (siis uit pohjamudassa) ja se sitten kasvattaa sua ja "muutut" myönteisemmäksi. Löydät elämänilon.
 
Puhutaan kasvutaipaleesta. Arvostat sun elämää, koet asioita positiivisemmin ja sun arvomaailma muuttuu. Sun elämästä tippuu sellanen turhanpäiväinen valitus pois ja kykenet nauttimaan niistä hetkistä. Niistä pienistäkin hetkistä. Koen itse olleeni sinnikäs & luottavainen enkä antanut periksi. Olen myös antanut näille haukkujille ja kyttääjille anteeksi. Ja ennen kaikkea itselleni. En halunnut katkeroitua ja muuttua kyyniseksi. Maailma on kuitenkin kaunis. Maailmassa tapahtuu myös pahaa, mutta omasta elämästä pitää rakentaa sellainen, että olet onnellinen. En tarkoita nyt sellaista hypersuperihanaonnellista vaan ehkä enemmän sana tyytyväinen vois olla oikeampi. Täällä maapallolla ollaan se yks kerta ja et pääse tekemään uudestaan asioita. Siksi omalle elämälle pitää tehdä merkitys.
 
Kyllähän sitä välillä silloin mietti, että kun ihmiselle "annetaan sen verran paskaa niskaan kuinka paljon se jaksaa kantaa" että kuinkahan paljon mulle on varattuna sitä paskaa?
 
Tiedän, että ihmisellä tulee aikoja jolloin mennään matalaliitoa, mutta pitää uskoa että joskus tulee se hyvä päivä. Sitä toivoa paremmasta ei saa unohtaa.
 
Mun oli helppo jatkaa itseni kanssa kun tiesin, että mulla on/oli trauma. Mulla oli syy sille, miksi käyttäydyin niin kuin käyttäydyin. Mulle oli helpotus myös kuulla, että myös muissa ihmisissä oli vikaa, koska olin ainoastaan pitänyt itseäni syyllisenä. Ei rikki mennyttä ihmistä saa kohdella niin kuin mua kohdeltiin. Missään vaiheessa en turvautunut lääkkeisiin(masennus), mutta tuona aikana alkoholia join enemmän kuin yleensä. Nykyään juon sidua vain silloin kun se on mukavaa. Silloin sitä saattoi ottaa kuppia myös unohtaakseen kaiken sen paskan mikä vello ympärillä. Nykyään en ota muuta kuin silloin kun on hyvää seuraa ja meininki iloinen. Alkoholismiinkin on helppo ajautua.
 
Oon ylpee itsestäni että pääsin rämpien kuivalle maalle. Mut nyt sitä ollaan pystyssä. Tukevasti kahdella jalalla. Negatiivisuus on poissa ja elämässä vallitsee tasapaino. Oon onnellinen.




keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Terve!

Mää oon saanut tänään kaks tärkeetä koulutehtävää valmiiksi. Hyvä minä! Nyt minä ja Peppi chillataan ja katsotaan aivot narikkaan-ohjelmaa eli Martina ja hengenpelastajat :) ( en tiiä edes miten kehtasin tunnustaa katsovani tuota ohjelmaa)! Huomenna pitää rutistaa vielä viimeset tehtävät valmiiksi ja sit olenkin valmis viikonloppuun. En uskalla sanoo mitä on tiedossa koska ne on ylläripyllärijuhlat yhdelle henkilölle :)!

                                   

Huomiseen murut :)

tiistai 23. syyskuuta 2014

Asuntohuumaa!

Oon maininnut täällä, että ollaan hankkimassa asuntoa/taloa/rivitaloa täältä Oulusta. Se omakotitalo mistä hehkutin, niin me ei sitten "otettukkaan" sitä. Se oli muuten ihana talo, mutta vanha ja siinä oli alakerta/kellari, josta ei oikeen tiennyt et onko se "pommi" vai ei. Päätettiin sitten ettei oteta riskiä ja mietitiin, et kyllä se asunto sitten tulee kohdalle kun sen on tarkoitus tulla...
 
Ollaan käyty katsoon paritaloja, rivitaloja ja omakotitaloja. Mitään täysin mieleistä ei oo tullu eteen. Yks rivitalo oli/on kiva ja siihen on tehty mieletön remontti, mutta sitten pari päivää sitten keksittiin et pitäisköhän meidän katsella myös kerrostalokämppiä.
 
Löysin sitten Oulun keskustasta ihanan kolmion. Se on tuossa 100metrin päässä missä nyt asutaan :). Ja se on sellanen talo, mitä oon aina nuorempanakin katsellut et onpa mukavan näköinen taloyhtiö.
 
Kävin eilen näytössä mun vanhempien kans ja...ah, se on ihana kämppä. Se on tosiaan 3h+iso keittiö+iiiiso parveke!Siellä pitää tehdä hieman remppaa, mutta ei mitään isompaa heti. Kylpyhuone on mintunvihreä :) ja se saa kyytiä. Oon huomannu kun oon rampannu noissa näytöissä, että kun astuu asuntoon sisälle niin siitä pitää tulla sellanen "tunne". Et täällä vois asua. Tuosta kämpästä tuli just sellanen tunne.
 
Siinä kämpässä asuu nyt sellanen vanhempi pariskunta, jotka ei oikeestaan koskaan oo paikalla, koska asuvat suurimman osan ajasta mökillänsä. Tai siis jossain vapaa-ajanasunnossa. No mut kuitenkin.
Ja sisustus on aika...ööö...ei niin meidän tyylistä :). Asunto on hyvinpidetty ja taloyhtiössä on alakerrassa isot saunatilat & uima-altaat! Taloyhtiö on Oulussa arvostettu ja tiedetään et jos saadaan ostettua tuo kämppä niin saadaan se ihan varmasti menemään sitten kun halutaan muuttaa pois kaupungista. Nyt meistä tuntuu, että halutaan olla vielä hetki keskustassa :)
 
Ollaan nyt päätetty et tehdään tarjous tuosta asunnosta!
 
Tässä muutama kuva asunnosta. Kuvat otettu etuovi.comista.
 

Keittiö on leveä vaikka tässä kuvassa näyttää että se on kapea. Siellä mahtuu hyvin kaks ihmistä hääräileen :). Ja siellä on paljon kaappitilaa.


Olohuonetta ja iso parveke taustalla. Se parveke on niin iso, että siitä voi tehdä kesäksi yhden huoneen :)



"Upee" vessa


Ne taloyhtiön uima-altaat :)

 
 
Peukut pystyyn et saadaan tuo asunto! Me halutaan se nyt oikeesti!

lauantai 20. syyskuuta 2014

Jotain mitä ette tiedä minusta :)

Ajattelin nyt lauantai-illan kunniaksi kirjoittaa hieman itsestäni tai oikeastaan kertoa joitain asioita. On siis olemassa asioita mitä oon pitänyt itselläni, enkä oo levitellyt niitä tänne blogiin.
 
Oon siis ollut naimisissa ja eronnut. Erosin lopullisesti keväällä 2012. Olin ollut pari kuukautta Thaimaassa ja Balilla ihan itsekseen. Siellä sitten päätin, että kun menen kotiin niin katson miltä tuntuu ja miten mun silloinen mies käyttäytyy ja jos edelleen tuntuu siltä, että mun pitää lähteä....niin sitten lähden. Kun sitten palasin kotiin, oli meidän ongelmat edelleen olemassa (mihimpä ne häviäisivät jos niistä ei koskaan keskustella) ja mulla ahdisti tilanne ihan helvetisti. Mun oli pakko tehdä päätös meidän avioliiton suhteen...en voinut enää olla siinä ja odottaa että jokin muuttuisi. Edelleen pidän itseni tiedossa sen, miksi meillä alkoi menemään huonosti ja mistä asti, mutta sen voin kertoa, että eroaminen on rankkaa. Meidän ongelmat ei alkaneet yhtäkkiä vaan avioliittomme ajautui ongelmiin vuosien saatossa. En siis tehnyt mitään nopeita päätöksiä vaan "katsoin kaikki kortit" ennen kuin tein päätöksiä. Ja niin kuin yleensä käy...kun olin tehnyt päätöksen erosta, toinen halusi silloin alkaa puhumaan ja selvittämään ongelmia. Juuri silloin kun itse on luovuttanut.

 
 
Kun oot ollu jonkun ihmisen kanssa melkeen 10 vuotta ja oot kokenut hänen kanssaan ylä-ja alamäet niin ei oo helppoo irrottautua siitä. Ja olet rakastanut...oot rakastanut sydänjuuria myöten. Ja oot tehnyt kaikkes että suhde toimisi. Tajuntaan kuitenkin iskee, ettei enää mikään toimi. Kuinka murtunut, rikki ja surullinen sitä on.
 
Kävin läpi meidän eroa pitkään. Se ei ollut vaan sellainen "tässä sitä mennään nyt eteenpäin" vaikka niinkin pitää tehdä. Tein meidän eroa jo pari vuotta ennen lopullista eroa, en ehkä tietoisesti mutta jollakin tavalla kuitenkin. Sitä on hankalaa selittää. Annoin itselleni aikaa surra ja voi kuinka surinkin. Vietin monta yksinäistä iltaa itkien ja itseäni säälien. En tule koskaan puhumaan pahaa entisestä miehestäni ja hän tulee pysymään sydämessäni aina. Minun loppuun saakka.

 
 
Tapasin eron aikana nykyisen mieheni tai poikakaverini niin kuin munsta on kivaa sanoa. En todellakaan ollut valmis heti hyppäämään uuteen suhteeseen vaan sillekin piti antaa aikaa. En todellakaan ollut kuvitellut, että alan heti heilastelemaan jonkun kanssa. Enkä todellakaan halunnut siinä vaiheessa loukata entistä miestäni.
 
Muutin eron jälkeen Helsinkiin. Olin asunut maalla. Olin asunut omakotitalossa jossa neliöitä oli yli 100. Maata oli ympärillä pari hehtaaria. Meillä oli koiria, kanoja ja naapurin kissoja. Elimme aika omavaraisesti. Meillä ei käytetty sähköpattereita vaan lämmitimme taloamme puulla. Eli joka syksy oli edessä halkosavotta talven puita varten. Elimme ns. askeettisesti. Hiljaisuus oli aina läsnä. Posti ei tullut luukusta vaan se piti hakea tiepostilaatikosta. Tiellä ei ollut katuvaloja. Joten pimeys oli myös läsnä(ainakin talvisin). 

 
 
Helsinki tuntui ihanalta. Oonhan kuitenkin sydämeltäni kaupunkilaistytsy. Oli menoa ja meininkiä. Oli ihanaa kuljeksia Helsingin katuja, seurailla ihmisiä ja nauttia "melusta". Oli ihanaa pistäytyä aamukahvilla naapuritalon kahvilassa ennen töihin menoa, sen jälkeen hypätä ratikkaan tai bussiin ja aloittaa työmatka. Mua ei koskaan ahdistanut ruuhka. Helsinki on ihana kaupunki. Sain heti muutettuani Helsinkiin työpaikan. Mulla oli kiva työ ja kivat työkaverit. Nautiskelin kaupunkielämisen helppoudesta. Kallion baareja tuli koluttua ja pari kertaa on tullut vietettyä iltaa myös näissä pintaliitopaikoissa. Kävin paljon elokuvissa, koska aiemmin matkaa hyvään leffateatteriin oli ollut 76km :).
 
Jotakin kuitenkin puuttui.
 
Viime syksynä mietin erään känni-illan aikana että haluan muutosta mun elämään. En halunnut olla baarikärpänen lopunikääni. Tiesin, että mun rinnalla oli hyvä mies. Paras.
 
Kun elämää miettii ja haluaa muutosta. Tai oikeastaan pyytää sitä (esim. joltain mihin uskot) niin yleensä elämä heittää sulle "jotain". Se heittää sulle sen, mitä juuri sillä hetkellä tarvitset.
 
Mulle se oli kaks viivaa raskaustestissä.
 
Oli ihan sekaisin, mutta onnellinen. Tiesin olevani valmis lapseen. Tiesin, että mun rinnalla oli mies, joka myös oli halunnut muutosta elämäänsä. Olimme olleet onnellisia toistemme kanssa, mutta nämä kaksi viivaa testitikussa teki meistä vielä onnellisempia. Tottakai molempia jännitti, että miten kaikesta selvitään ja osataanko me olla äiti ja isä.
 
Äiti ja isä. Kaks kauneinta sanaa mitä tiedän.

 
 
Olin aina ajatellut, etten tee välttämättä lasta/lapsia koskaan. En oo koskaan ollut mikään "äitityyppi". En oo koskaan haaveillu perhe-elämästä. Oon oikeestaan ajatellut, että lasten takia kaikki hauska menee ohi.En pysty matkustelemaan, mikä on mun intohimo. En pysty extemporee tekemään mitään...esim. lähtemään tiistai-iltana laulamaan karaokea ja juomaan marianneja :). Vaikka enpä mää sitä kauheesti enää tehnytkään..ehkä sillon nuorempana joskus :).

Eli kun raskaustesti näytti plussaa, elämä muuttui kertaheitolla. Myös ajatus siitä, että missä haluan kasvattaa tulevan lapseni tuli ajatuksiin.Oikeastaan aika pian ensimmäisten neuvolakäyntien jälkeen tuli selväksi se, että haluamme muuttaa Ouluun. Olemme molemmat mun poikakaverin kanssa oululaisia ja molempien vanhemmat&suku asuu Oulussa. Päätös oli loppujen lopuksi helppo.

Saimme tammikuussa tietää, että meille on tulossa tyttö. Olin ensin häkeltynyt, koska olin 100% varma, että meille tulee poika. Ei kuitenkaan ollut väliä,onko lapsi tyttö vai poika kunhan on terve. Tiesimme heti, että tytön nimeksi tulee Peppi. Toukokuussa muutimme Ouluun ja mää jäin äippälomalle. Peppi syntyi 2.6 klo 11:20 48h20minuutin jälkeen sectiolla. Rakastuin päätäpahkaa meidän tyttöön.

Nyt Peppi on 3kk ja ylikin ja kaikki on mennyt hyvin :). Jouduin luopumaan mun rakkaasta Herrasmieskoirasta Pepin takia. Herrasmieskoira on nyt hyvässä paikassa ja saa juosta vapaana ja syödä paljon luita. Tiedän, että siitä huolehditaan :).



Kun mietin viimeistä vuotta, on se muuttanut mua. Parempaan. Munsta on tullut jotenkin tasapainoinen. Oon myös toooosi onnellinen. ja osaan nauttia tästä. Mua ei haittaa vaikka en just nyt pääse kiertämään maailmaa, koska mulla on Peppi. Ja mun ihana mies.

Mun ihana mies teki heinäkuussa ylläri "pommin" ja kosi mua. Ihan oikeesti kosi. Oli polvillaan ja oli valinnut mulle sormuksen. Meidän hääpäivä on ens kesänä :).

Mun elämä on muuttunut kahden vuoden aikana täysin. Enkä kyllä oo pahoillaan siitä. Halusin monta vuotta muutosta ja muistan kuinka rukoilin jotain vahvempaa voimaa antamaan mulle onnellisuuden mun elämään. Nyt mulla on se.

Syy miksi kirjoitin kaiken tämän nyt, oli se, että melkein päätin luopua tästä blogista. Koska munsta tuntui, etten voi kirjoittaa aina sitä mitä halusin. Pyysin luvan mieheltäni, että saanko kirjoittaa tänne Pepistä. Koska helpompaahan mun on kirjoittaa kun voin kertoa "kaikista" asioista. Nyt mun on helpompi kirjoittaa tätä päiväkirjaa kun voin puhua Pepistä, joka on SUURI(n) osa mun elämää. Tää blogi on kuitenkin mulle tärkeä, vaikka tänne välillä ihan schaibaa kirjotankin :).Mut tää on kuitenkin mun päiväkirja, luonnoslehtiö, pilkahdus mun ajatusmaailmaan ja tänne voin kirjoittaa ihan mitä mieleen tulee :).

Nyt kun sain tämän ulos sisältäni niin voin ehkä jakaa Pepistä myös myöhemmin kuvia tänne. Ja oon ihan varma, että kun häät lähenee niin hääaiheisia juttuja on varmasti luvassa.

Nyt mun on lopuksi tähän laitettava yks runo, minkä löysin silloin joskus kun mulla oli paha olla ja en tienny mitä teen elämälläni. Se on pysyny mun mielessä ja oon lukenut sen aina silloin kun oon tarvinnut voimaa jaksaa eteenpäin.


Niin kuin meri on ihmisen elämä -
Tyynet ja myrskyt siinä vaihtelevat
ja vaahtopäiden vaimentuessa
kimaltelee aurinko
kirkkaampana kuin koskaan.

Uljaasti ja täysin purjein
on elämän merelle
uskallettava mennä -
sillä kootuin purjein
satamassa lepäävä laiva
on vain surullinen sivustakatsoja
elämän suuressa seikkailussa.

-Raili Malmberg




Nyt mää painun nukkuun...Peppi nukkuu jo omassa sängyssä possun ja apinan kans :)
Hyvää yötä :)

 

perjantai 19. syyskuuta 2014

No niistä VOIMAruoista :)

 
En kirjottas tätä tekstiä jos en oikeesti ois jo kolmen päivän jälkeen tuntenu "jotain" kun oon syöny voimaruokaa :)
 
Kävin keskiviikkona ostamassa Lifestä luomu Voimajauheita ja aloitin heti niitä "syömään". Mullahan oli jo keskiviikkona kauhee olo flunssan takia ja tein näistä mun jauheista itselle "vitamiinipommin" :).Oon nyt sitten aamut aloittanut tällasella vitamiinipommilla :).
 
Mun mukaan lähti Lifestä Chian siemeniä, spiruliinajauhetta, Camu Camu-jauhetta, Macajauhetta ja Psylliumkuitujauhetta.
 
 
 
Tällä hetkellä mitä voin sanoo vaikutuksista: maha toimii :), flunssa ei ollu niin paha kuin yleensä ja olo on muutenki virkeempi. Ottaen huomioon siis sen, että yleensä kun on flunssa niin ei jaksa tehdä mitään. Nyt oon kuitenkin jaksanu tehä koulutehtäviä (hyvä minä), tehä kotitöitä ja nenä ei oo ollu NIIN tukossa kuin yleensä. Lima irtoo ja silleen.
 
Sekoitin nuo jauheet (jokaista n. puoli teelusikkaa) ja siemenet(1tl) luonnonjogurttiin & mehukeittoon ja niiden paha maku ei maistunu ollenkaan noitten läpi. Tuo spiruliinajauhe maistuu ja haisee aika kauheelle, mutta se onkin parempi sekoittaa esim. smoothien sekaan.
 
Mää pikkusen kerron mitä noitten jauheitten pitäis tehdä:
 
Camu Camu-jauhe: Camu Camu marja joka kasvaa Amazon joen varsilla. Intiaanit on käyttänyt tätä marjaa jo kauan (siis ihan helvetin kauan) ja siinä on c-vitskua viisikymmentä kertaa enemmän kuin esim. appelsiinissa. Tämän marjoista jauhetun jauheen pitäis vahvistaa kehon immuunijärjestelmää, suojata elimistöä vapailta radikaaleilta* ja tukea hermoston toimintaa
 
*Vapaita radikaaleja tulee kudoksiimme hengitysilman ja normaalin aineenvaihdunnan kautta. Nämä ovat parittomia happielektroneja ja ne hakevat kohdetta, johon purkaa ylimääräiset elektroninsa. Vapaiden radikaalien syntymistä elimistössä ei voi estää. Ne ovat myös osa elimistön puolustusjärjestelmää, sillä ne tuhoavat haitallisia bakteereja. Ongelmaksi ne muodostuvat, kun niitä on liikaa eikä elimistö ehdi korjata riittävästi niiden synnyttämiä vahinkoja. Vapaat radikaalit siis oksidoivat eli hapettavat solujamme - aivan samoin kuin ne hapettavat eli ruostuttavat rautaa.(vinkkilanluomutuote.fi)
 
Spiruliinajauhe: Spirulina on mikroskooppinen levä, joka on kasvatettu luonnonmukaisesti makeassa vedessä, kontrolloiduissa ja puhtaissa olosuhteissa. Spirulinalevä sisältää runsaasti proteiinia sekä vitamiineja, joista erityisesti B-vitamiinia ja beetakaroteenia sekä kivennäisaineita, kuten fosforia, magnesiumia rautaa, kaliumia, sinkkiä ja mangaania. 
 
Chian siemenet:
 
Chiaa viljellään nykyään myös Kaakkois-Aasiassa ja Meksikossa. Vanhat kulttuurit varsinkin Guatemalassa ja Meksikossa ovat käyttäneet chia-siemeniä peruselintarvikkeena. Kasvi kasvaa luonnollisesti etenkin Meksikon ja Guatemalan keski- ja eteläosissa.
Chia siemenillä on pitkä historia ihmisravintona, alkaen muinaisesta Meksikosta n. 2600eaa. Amarantti, pavut, chia ja maissi muodostivat pääosan Atsteekkien ja Mayojen ruokavaliosta kun Columbus saapui Uuteen Maailmaan. Vielä nykyäänkin sitä käytetään ’chia fresca’ juomassa joka on käytössä Meksikossa, Keski-Amerikassa, Kaliforniassa ja Arizonassa.
 
Chia siemen sisältää n. 40 % kasviöljyjä, arviolta 20 % proteiineja eikä yhtään kolesterolia. Siemen koostuu merkittävistä määristä kuituja, antioksidantteja ja vitamiineja (A, B1, B2, B3) sekä lisäksi mineraaleja kuten kalsium, rauta, sinkki yms. Tuotteen tärkein ominaisuus on sen sisältämän öljyn Omega-3 pitoisuus, jota on enemmän kuin kalassa tai muissa jyvissä tai siemenissä. Omega-3 öljyt ovat tärkeässä roolissa vitamiinien ja muiden rasvojen liukenemisessa. Toinen hieno ominaisuus on Chia siemenen sisältämät ravintokuidut. Se sisältää n. 38 % hiilihydraatteja (30 % liukenemattomia, 3 % liukenevia ja loput aminohappoja). Korkea kuitupitoisuus sekä niiden hyvä nesteenimeytymis- ominaisuus (10 kertaa oman painona verran), auttaa painonhallinnassa sekä useissa ruoansulatusvaivoissa.
 
Maca: On yksi superfoodeihin laskettavista ruuista. Se on ravinnerikas juurikasvi, joka tunnetaan myös nimellä Perun ginseng. Se sisältää runsaasti aminohappoja, vitamiineja ja mineraaleja. Maca nautitaan yleensä jauhetussa muodossa. Maca-jauhetta on käytetty perinteisenä ruokana sekä lääkinnällisiin tarkoituksiin jo muinaisten inkojen toimesta.
Maca jauhetta kiitetään yleensä seuraavista terveysvaikutuksista: lievittää stressiä,antaa energiaa&kestävyyttä,kohentaa seksuaalista halukkuutta ja lievittää impotenssia(ihme ku mua onki p*nettanu pari päivää:),vahvistaa immuunijärjestelmää,vähentää kroonista  väsymystä,helpottaa masennusta ja tasoittaa hormonitasoja molemmilla sukupuolilla.

Maca on voimakas adaptogeeni, jota on kauan käytetty hoitamaan vaihdevuosien oireita ja nykyisinkin lääkärit suosittelevat sitä turvallisena vaihtoehtona hormonihoidolle.
Macan maine tehokkaana kestävyyden vahvistajana ja sukupuoliviettiä nostavana yrttinä juontuu jo vuosisatojen takaa ja se on viime vuosina taas noussut ihmisten suosioon ansioidensa vuoksi.
Maca-jauhe on tunnettu myös urheilumaailmassa. Urheilijat suosivat macaa, koska se lisää energisyyttä ja kestävyyttä, fyysistä suorituskykyä ja hapen määrää veressä. Se myös tukee immunijärjestelmän toimintaa.
Maca on ravintosisällöltään varsin monipuolinen. Siinä on runsaasti proteiinia, tärkeitä mineraaleja, kuten rautaa, magnesiumia, kalsiumia ja fosforia. Se sisältää myös lukuisia mineraaleja (mm. jodia), B-vitamiinia, tärkeitä rasvahappoja sekä 18 aminohappoa, joista 7 kuuluu 9 tärkeimmän  aminohapon joukkoon.

 

Psyllium kuitujauhe: Psyllium on jänönratamon kuivattua siemenkuorta. Vatsaa hellivä ja runsaasti liukoista ravintokuitua sisältävä psyllium-jauhe on gluteeniton ja soveltuu erinomaisesti käytettäväksi ruoanlaitossa ja leivonnassa lisäämään kuitupitoisuutta.Kasvin pienet, mauttomat ja hajuttomat siemenet ovat hyvin kevyitä ja 2 grammaan psyllium-jauhetta vaaditaan 1000 siementä. Psylliumia käytetään kuitulisänä esimerkiksi ummetuksen hoidossa.

Käyttö: 1 tl - 3 rkl / pvä. Psylliumin käytön yhteydessä tulee aina nauttia riittävästi nestettä mahdollisten sivuvaikutusten välttämiseksi. Tyypillinen suositus on 3,5 grammaa psyllium-jauhetta 2,5 desilitraan nestettä. Gluteenittomassa leivonnassa psyllium parantaa taikinan sitkoa. Leivonnassa psyllium sekoitetaan taikinanesteeseen ja sen annetaan turvota 10 minuuttia ennen jauhojen lisäämistä. Voit sekoittaa psylliumia myös smoothiejuomiin, puuroon, jogurttiin tai muihin välipala-annoksiisi.
 
* ylläolevat tekstit lainattu cocovi-tuotteiden sivustolta
 
Kannattaa siis aloittaa noiden syöminen pieninä annoksina. Itse tosiaan laitoin jauheita vain n.puoli teelusikkaa ja chiansiemeniä uskalsin laittaa sen 1 tl. Mulle suositeltiin, ja taitaa se myös tuossa Macajauhepurkin kyljessä lukeakin, että kuukaudessa kannattaa pitää viikon tauko tuon jauheen kans, jotta sen teho pysyy hyvänä.
 
Lupaan kertoa myöhemmin lisää, jos koen että on kerrottavaa :)
 
 
Perjantaita kaikille :)
 




 

torstai 18. syyskuuta 2014

Argh! The Hills maraton!

Mun pitäis tehdä koulutehtäviä, mutta istun ja tuijotan ämteeveetä ja katon The Hills maratoonia. Ihana Lauren ja sen tyyli. Ihania kauniitjarohkeat käänteitä, ihania teinisäätöjä ja ihan L.A.! Los Angelesiin mulla on aina säännöllisin väliajoin ikävä. Se on hieno kaupunki...tai siis cool kaupunki. Siellä on kaikkee mahollista ja mahotonta. Pakko päästä sinne taas joskus.
 
 
Mutta tuo Hills. Mun pitäis laittaa teevee nyt kiinni ja jatkaa mun koulutehtäviä :(.Mulla ois ollu tänään ja huomenna kouluakin Helsingissä, mutta en voinu lähtee tän flunssan takia.
 
Laurenista ja sen tyylistä on mun luonnoskansiossa ollu jo ikuisuuden tekeillä juttu, jonka voisin tässä pistää kuntoon ja julkasta. Nyt mää alan tekeen mun opparia. Pakko. 

Kiusaamisesta.

Pakko ottaa ihan vähän kantaa täällä netissä esiintyvään kiusaukseen ja haukkumiseen. Niinkuin näette blogilistastani, että luen aika vähän blogeja. En esimerkikisi lue Mungo Annan blogia, joka on Suomen suosituin blogi (tai ainakin yksi suosituimmista). Luin sitä joskus, mutta Annan blogi muuttui jossain vaiheessa...oiskohan juuri syynä ollut se, että hänen blogistaan tuli kuuluisa ja Annasta itsestään myös. Anna ei ei enää uskaltanut (tai mistä vitusta se minä tiedän) kirjoittaa niin syvällisesti kuin aiemmin. Oli ihanaa seurata Annan rakkaustarinaa hänen ensimmäisen poikakaverin kanssa ja niin myös Australian vuotta. Muistan kuinka jännitin, että pääseekö Anna Lontooseen opiskelemaan (vaikka olin jotenkin varma, että tottakai pääsee). Sitten jotain tapahtui.

En osaa sanoa mitä, mutta ehkä nettikeskusteluilla ja stalkkaamisella oli osuutta asiaan. Anna jotenkin "kylmettyi" ja sen jälkeen tuntui, etten lue blogista muutakuin minkä LV laukun hän seuraavaksi ostaa tai minkä Mulberryn huivin hankkii. Ei kai siinä jos tykkää. Ymmärrän täysin, että hän jättää kertomatta miesseikkailujaan ja muita henkkohtasia juttuja. Ei kenenkään tarvitse jauhaa tuntemattomille ihmisille koko elämää. Muistan lukeneeni vauva.fi keskustelusivuilta joskus Annasta ihan kauheeta läppää ja ihmettelin et miten ihmisiä voi niin paljon kiinnostaa jonkun bloggarin elämä. Ja Annaa kyllä haukuttiin siellä ihan hirveillä nimityksillä. Siis se jos mikä oli kiusaamista.

Nyt kävin lukemassa Annan blogia piiiiitkästä aikaa ja huomasin siellä postauksen jossa Anna otti kantaa hänestä kerrottuihin juoruihin jne. 

Onneks mää en oo kuuluisa bloggari :)

Ihan järkyttävää shaibaa tuolla vauva.fi sivustolla jauhetaankin. Eli joo, kävin sitten siellä(kin) lukemassa, että mistä puhutaan. Annaa ja hänen suhteitaan,tissejään ja kaikkea mahdollista siellä kyllä ruodittiinkin...miten ne jaksaa :)?

Yks juttu mikä pisti silmään, oli Natan(WTD)kommentointi step by stepin Tiinan kirjoitukseen.Tai ei muu oikeen kolahtanut kuin se, että kuinka ylimielisesti Nata kirjoitti, että Tiinan pitäisi olla parempi siinä mitä tekee ja silloin saa kutsuja blogimiitteihin. WTF? Mää en ainakaan kirjota mun blogia siksi, että mää saisin jotain kusenpolttamia kutsuja joihinkin törötysjuhliin, joista sitten meuhkataan viikkoja ja loppujen lopuksi kaikkien blogit on täynnä kuvia shampanjalaseista ja macarooneista ;). Mää voin kuvata niitä ihan kotonakin, jos haluun ;).Mää oon alkanut kirjottaan tätä aikoinaan siksi, että mulla oli tarve kirjoittaa. Oon kirjoittanut 7 vuotiaasta asti päiväkirjaa ja tää on ainakin mulle keino purkaa mun hullua mieltä :). Vaikka oonkin saanut kutsuja joihinkin tapahtumiin bloggarina niin en oo mennyt......tai sit se johtuu siitä, että en oo muistanu kattoo tätä mun blogin sähköpostia ja ne on aina kerenneet mennä, ne tilaisuudet, kun mää vasta nään kutsun niihin :).Mutta ihan rehellisesti sanottuna, mää varmaan tuntisin itseni niin ulkopuoliseksi tollasissa tilaisuuksissa, kun en omista yhtään LV:n, Michael Korsin tai minkään muunkaan suunnittelijan laukkua.Enkä mää osaa laittaa mun hiuksia enkä jaksais hankkia sponsoria joka laittas mun hiukset. Joten....parempi vaan et muut juhlii noita tilaisuuksia ja mää katon kotona kuvia muiden shampanjalaseista :).Tai hei, voinhan mää kattoo niitä kuvia shampanjalaseista oma shampanjalasi kädessä :) Ei seitti mää oon nero!

No mutta siihen kiusaamiseen. Kauheeta tekstiä/haukkumista ihmiset. Lopettakaa se. Ihmiset on kyl kauheita toisille. Varsinkin naiset naisille. Annetaan kaikkien kukkien kukkia :)

Kivaa muuten, että löysin tuon Tiinan uuden blogin. Samassa kaupungissa ollaan niin, mukavaa lukee miten hän näkee tän ihanan Oulun :). Pitäisköhän ottaa Tiinaan yhteyttä ja pyytää kahville? :)

Tähän lopuks vielä asiaa voimaruoista. Otin eilen ja tänään vähän voimaruokaa ja elimistössä tuntuu. Mun on pakko kertoo tästä enemmän ihan omassa postauksessa :).

Hyvää päivää leidit ja gentlemänit :)


keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Duha ja superfoodia :)

Ärsyttää kun flunssaa puskee. Kurkussa on kaktus ja muutenkin yskittää :( ! Oon aikani tutkistellut näitä superfoodeja ja oon päättänyt kokeilla muutamaa niistä. Tänään siis käyn luontaistuotekaupassa hakemassa vähän flunssanparantajia (no joo :)...ei vaan, oon aina ollut kiinnostunut näistä luontaistuotteista ja haluan yrittää saada kehooni enemmän voimaa ja sitä, että jaksan paremmin. Syksy on tullut ja mulle iskee aina syksysin sellanen pienimuotoinen alakulo. Ei masennus vaan tunnen itseni paljon väsyneemmäksi ja saamattomammaksi kuin normaalisti.Ja kyllähän se kylmyys mikä pureutuu luihin ja ytimiin tuntuu ärsyttävältä aina kesän jälkeen.
 
Haluan kokeilla onko esim. chia-siemenillä mitään vaikutusta itseeni :)Tarkoituksena on myös kokeilla spiruliinaa ja macajauhetta. Mukaan lähtee myös paaaaljon c-vitamiinia sisältävä camu camu marjajauhe. Katotaas miten mun käy :)  Tarkotuksena ois aloittaa päivä tästä lähtien superfoodsmoothiella. Löysin eilen kaupasta Valion uuden marjakeiton, banaanimansikka....ja aah, on se hyvää. Se ei välttämättä oo paras siksi, että siinä on makeutusaineita, mutta minusta se on hyvää ja vähäkalorista. Jos oon polttanu tupakkaa ja juon viinaa, niin en usko tuo on niitä epäterveellisempaa...vai :)? Asioita pitää suhteuttaa.
 
Tuleekohan munsta superfoodin ansioista superihminen :)?
 
Voin yrittää muistaa kirjoittaa fiiliksistä näistä tuotteista, mutta koska kysymys on minusta niin en lupaa mitään kaiken kattavaa analyysia näistä tuotteista ja niiden vaikutuksista :)
 
 
 
 
 
 

tiistai 16. syyskuuta 2014

Ei mulla oikeestaan muuta kuin, että hyvää yötä maailma, nähdään huomenna :)
 
 
 
 
 
 

maanantai 15. syyskuuta 2014

Manic monday.

Huh huh, häistä selvitty. Oltiin sunnuntaiaamuna klo8 kotona. Sunnuntai meni nukkuessa krapulaa pois. Miks sitä alkoholia pitää ottaa?...tai voihan sitä ottaa, mutta joskus se lähtee niinsanotusti lapasesta ja huomaa että on juonu jallua,viiniä,siideriä ja olutta sekasin. Sit sitä ihmettelee kun oksettaa, päätä pakottaa ja väsyttää.
 
En tiedä onko mulla kuvia mun ihanasta kampauksesta ja mun ihanasta vintagemekosta. Voisin tarkistaa tuon mun kameran...joka sekin oli jääny juhlapaikalle ja sain sen sitten eilen illalla takas. En ollu edes huomannu et se oli jääny sinne :/ Semmosta se on kun huppelissa heiluu :).
 
Tänään oon paukutellu koulutehtäviä ihan urakalla. Välillä tuntuu ihan epätoivoselta ne tehtävät, mutta jotenkin sitä vaan selviytyy sitten niistä. Aion tällä viikolla saada paljon aikaseksi koulutehtävien suhteen.
 
Tällä viikolla ajattelin houkutella tuon mun poikakaverin tuonne Ruåtsin puolelle....Haaparantaan :)
 
Hyvää yötä ja nukkukaa hyvin :)

lauantai 13. syyskuuta 2014

En halua kirjoittaa tähän et "pienissä häissä!"...

Heippa vaan...tässä odottelen lähtöö kampaajalle. Ollaan menossa nimittäin tänään poikakaverin siskon häihin. Jee! Häissä on yleensä aina mukavaa. Ja on ihanaa laittautua kun kerrankin saa :). Mää sitten kuitenkin laitan ihan eri mekon minkä täällä esittelin :). Löysin paikalliselta kirpparilta ihanan vintagetyylisen mekon ja se oli niin hieno, et päätin laittaa sen sitten päälle :). Siinä on paljetteja ja avonainen selkä...huih! Häät mihin mennään on i-s-o-t eli ei todellakaan oo kyse "pienistä häistä" ;). Hääpari on molemmat muusikkoja joten erilaisia bändejä on luvassa ja muutenkin uskon, että häät on hieman erilaiset kuin ollaan totuttu. Mutta siis hyvällä tavalla. Laitan kuvia mekosta tänne, jos munsta onnistuu edes yks kuva se päällä ja toisekseen, jos muistan ottaa siitä kuvia :).
 
Ja toinen asia...aion vaihtaa mun Sonyn puhelimen takaisin Iphoneen, koska Iphone vaan on paras puhelin mitä tässä maailmassa on :). Mun Sonyssa ei toimi blogger. Oon tehny sillä postauksia, mutta ne ei koskaan pääse tänne asti, koska mun puhelin ei suostu julkaseen niitä :(. Ja ne ei päivity edes tuonne luonnokset-kansioon, mikä kans on paskaa koska voisin ne julkaista täällä....
 
Mut tää lähtee levittään itseruskettavaa (mikä on varmaan suuri moka näin juhlien kynnyksellä) ja sen jälkeen lompsin kampaajalle.
 
Ihanaa lauantaita :)!

perjantai 5. syyskuuta 2014

Miksi? Oh WHY oh WHY?

Seuraa postaus aiheesta miksi? 

1. Miksi sukkahousut kiertyy pesukoneessa aina ihan solmuun...tai jonkun toisen vaatteen ympärille?

2. Miksi väri musta ei ole muka väri?

3. Miksi kesä menee aina niin nopeaa?

4. Miksi Johanna Tukiainen ei lopeta sitä lapsellista lässytystä "makeesta elämästä" ja mene hoitoon?

5. Miksi mulle ei kelpaa enää mikään muu puhelin kuin IPhone?

6. Miksi joillekin siivous on niin tärkeää, että pitää kulkea "rätti kädessä" koko ajan?

7. Miksi jotkut ihmiset eivät ikinä opi?

8. Miksi naiset meikkaa ja miehet ei?

9. Miksi Putin on niin hullu?

10.Miksi kaikki hyvät sarjat lopetetaan?


Että näin :)

torstai 4. syyskuuta 2014

100 tavaran haaste !

Muistatteko Dave Brunon joka "kehitti" sadan tavaran haasteen?
Dave kannustaa ihmisiä karsimaan tavaransa enintään sataan. Dave tiivistää kolme teesiään: karsi tavaroitasi, kieltäydy vastaanottamasta enempää kamaa ja mieti elämäsi tärkeysjärjestys uudelleen – kumpi tulee ensin, elämä vai materia?

Minä muistan tuon haasteen aina silloin tällöin kun katselen omia tavararöykkiöitä. Välillä kykenen elämään niin etten osta mitään tarpeetonta. Välillä muhun iskee ostohimo ja jotain ihanaa on vain saatava :). Esimerkiksi eilen ostamani Marimekon Siirtolapuutarha lautaset ja mukit. Ne on kyllä ihanat, mutta tarvinko oikeasti niitä ? Tietysti on mukavaa juoda ja syödä ihanista astoista, mutta....

Tänä aamuna oon taas tässä miettinyt tätä mun/meidän tavaramäärää täällä kodissa. Varasto on IHAN täynnä. Sinne ei mahdu yhtään mitään enää. Jokaikinen kaappi on täynnä...jotain! Päätin, että kun tässä (taas) tulee muutto niin myyn/annan pois kaiken tarpeettoman. Ärsyttää kun varastossa on laatikkopinoja joista ei edes tiedä mitä siellä on sisällä ! Tai kyllähän mää ne silloin katsoin läpi kun tänne Ouluun muutettiin, mutta en jaksanut niitä alkaa penkomaan ja lajittelemaan. Helpompaa oli ne vaan heittää varastokopppiin.

Nyt muhun on taas iskenyt tämä "mää en kestä näitä tavaroita"-tunne.
On kuitenkin kaksi asiaa mistä en ehkä kykenen luopumaan. Mun kirjat ja keittiötavarat. Rakastan lukemista ja rakastan tehdä ruokaa. Joten niistä en ainakaan luovu. Kävin jo tuossa myymässä yhdellä kirpparilla tavaraa ja sain viikon ajalta 185€. Myin vaatteita, kenkiä ja laukkuja.



Vaatekaappia ja kenkäröykkiöitä pystyn vähentämään.(niitä voi aina ostaa lisää :)....no se ei ehkä oo tän sadan tavaran haasteen idea ). Mulla on myös kaks järkkäriä. Toistan käytän ja toista en. Eli vanhempi vaan myyntiin.

Oon luvannut itselle, että kun tästä asunnosta muutetaan, otan päivän ja käyn varaston läpi ja uuteen asuntoon ei tule mitään "ehkä käytän/tarvin tuota joskus"- tavaraa! Kaikki vaan pois! Tavoitteena on, että mitään turhaa ei tule uuteen kämppään. Ja tavoitteena on, että varastossa on PALJON tilaa! 

Mun mielestä tuo Dave Brunon sadan tavaran haaaste ei ole koskaan vanhentunut haaste vaan aina välillä voisi miettiä omia kulutustapojaan. Tarvitko ihan varmasti ne Siirtolapuutarha kupit ja lautaset ? :)


keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Koulukiusaamista vastaan ! #kutsumua


"Huonoa käytöstä on vaikea lopettaa käskemällä, mutta rupeamalla passiivisista aktiivisiksi voimme muuttaa tätä kulttuuria, jossa kiusaaminen on ihan ok. Huutelua ja nimittelyä kohdataan niin kouluissa kuin työpaikoillakin edelleen aivan liikaa. Rumilla, ilkeillä tai aliarvioivilla sanoilla meistä yritetään tehdä jotain muuta kuin olemme. Jos joka päivä haukutaan tyhmäksi, lihavaksi tai vaikka komentelijaksi, alkaa se pian tuntua totuudelta."



"Näin olet mukana: Ota kuva kahdesta sanasta, joista toinen kuvaa sitä lokeroa, johon sinut itsesi on yritetty tunkea ja toinen sellaista ominaisuutta, jonka tahtoisit muiden itsessäsi näkevän ja muistavan. Vedä sitten viiva ensimmäisen sanan yli – sitä käyttävät jatkossa vain hölmöt. Halutessasi voit kertoa kuvatekstissä pidemmänkin tarinan! Jaa kuva tunnisteella #kutsumua ja haasta mukaan ne tyypit, joiden tarinan tahtoisit kuulla."

Tekstit kopioitu lukio.fi/kutsumua/ sivustolta.


Losing my mind !

Hermot mennee. Nimittäin tällä kertaa tietokoneen kans. Mulla on tosiaan Macin pöytäkone ja Ipad. Ja nyt tuntuu siltä, että voisin molemmat heittää mereen :). Yritin tuossa tehdä koulujuttuja niin tää kirjotusohjelma tässä koneessa kusee. En siis vaan osaa käyttää sitä tai sitten vaan oon niin helevetin tyhmä. Menin sitten ja tilasin itselle Acerin koneen jolla voin kirjottaa n-o-r-m-a-a-l-i-s-t-i nuo koulujutut(windows pohjanen kone). Mietin sellasta google chrome kannettavaa, mutta sitten tajusin, että haluan täysin helpon koneen, mistä sentään tajuan jotain.Toiseksi, se alusta mihin mun pitää jättää mun koulutehtävät, niin se ei avaa noita mun pagesin sivuilla tehtyjä juttuja. ARGH! Eli odotan nyt pari päivää, että saan koneen itelle ja sitten alkaa semmonen naputus ettei oo ennen nähty! Mää inhoon tietokoneita....varsinkin sillon kun ne ei tee niinku mää haluan! 

Vali vali lisää. Mun Iphone hajos ja sain tilalle Sonyn puhelimen (Xperia Z1) ja oon menettäny hermot siihenkin :). Tahdon niin Iphonen takas....pitää vissiin myydä Ipad, järkkärikamera(joo, mulla on sellanen vaikka se ei näy täällä blogissa :) ) ja tuo Sonyn puhelin ja ostaa sit Iphone. 

Nyt lähden keittään kahvit ja juon sen mun uudesta Marimekon Siirtolapuutarhamukista :)! Ostin 4 kpl Siirtolapuutarha lautasta ja 4 kpl mukia....ihan vaan siksi, että oon halunnut niitä kauan ja ne oli Stokkalla -20% alennuksessa :)


kuva pöllitty googlen kuvahaun kautta :)

Jotain sellaista mitä en olisi uskonut laittavani päälleni :)

Pyydän anteeksi mun eilisiltaista "oksennusta". Mutta se oli vaan pakko kirjoittaa. Inhoon muuten kirjottaa Ipadilla kun en voi muokata tekstiä haluamallani tavalla sillä. Äskettäin muutin tekstin tyylin ja tein sen helpommaksi lukea :). Nyt kirjoitan ihan pöytäkoneella ja tää on mukavempaa.

Oon menossa viikonpäästä häihin ja oon tilannut itselleni vintagetyylisen mekon. Se on kyl ihana. Kokeilin sitä ja se sopii kyllä mulle, mutta toivottavasti en tunne itseeni sitten jotenkin "en kuulu tähän mekkoon"- oloiseksi. Tilasin mekon Miss Windy Shopista ja siellä kyllä on aivan ihania mekkoja. Mun mekon alle tulee myös tyllihame ja voi taivas että oon muhkeen näkönen :). 

Tässäpä se mekko, mitäs ootte mieltä :) ?


ja toiseksi...oon varannut kampaaja-ajan, että mun hiukset laitetaan, koska itsehän oon tosi huono laittaan mun hiuksia. 

Oon selaillu netistä kampauksia ja löysinkin yhden ihanan kampauksen, jonka ajattelin et se sopis tuohon mekon tyyliin. Mun hiuksethan on paksut, luonnonkiharat ja vaikeasti hallittavissa.Oon siis kampaajien kauhu kun istahdan mun reuhkan kanssa siihen kampaajatuoliin :). Tässä se kampaus:


Haluan kuitenkin jättää hiukset hieman auki ja haluan, että ne on rennosti. Mutta kuitenkin mekkoon sopiva. Toivottavasti se kampaaja osaa sitten tehdä tuontyylisen :). Ettei tarvi taas itkien tulla ulos kampaamosta :)

Tämmöstä tänään. Mulla on edessä tänä syksynä mieletön puserrus mun koulun suhteen. 7 kurssia+2 valinnaista kurssia+ opinnäytetyön tekeminen. Huh huh, kylläpä se siitä kun vaan alkaa tekemään.

Aurinkoista keskiviikkopäivää :)

-Sarppa