Jotain mitä ette tiedä minusta :)

Ajattelin nyt lauantai-illan kunniaksi kirjoittaa hieman itsestäni tai oikeastaan kertoa joitain asioita. On siis olemassa asioita mitä oon pitänyt itselläni, enkä oo levitellyt niitä tänne blogiin.

 

Oon siis ollut naimisissa ja eronnut. Erosin lopullisesti keväällä 2012. Olin ollut pari kuukautta Thaimaassa ja Balilla ihan itsekseen. Siellä sitten päätin, että kun menen kotiin niin katson miltä tuntuu ja miten mun silloinen mies käyttäytyy ja jos edelleen tuntuu siltä, että mun pitää lähteä....niin sitten lähden. Kun sitten palasin kotiin, oli meidän ongelmat edelleen olemassa (mihimpä ne häviäisivät jos niistä ei koskaan keskustella) ja mulla ahdisti tilanne ihan helvetisti. Mun oli pakko tehdä päätös meidän avioliiton suhteen...en voinut enää olla siinä ja odottaa että jokin muuttuisi. Edelleen pidän itseni tiedossa sen, miksi meillä alkoi menemään huonosti ja mistä asti, mutta sen voin kertoa, että eroaminen on rankkaa. Meidän ongelmat ei alkaneet yhtäkkiä vaan avioliittomme ajautui ongelmiin vuosien saatossa. En siis tehnyt mitään nopeita päätöksiä vaan "katsoin kaikki kortit" ennen kuin tein päätöksiä. Ja niin kuin yleensä käy...kun olin tehnyt päätöksen erosta, toinen halusi silloin alkaa puhumaan ja selvittämään ongelmia. Juuri silloin kun itse on luovuttanut.

 

 

Kun oot ollu jonkun ihmisen kanssa melkeen 10 vuotta ja oot kokenut hänen kanssaan ylä-ja alamäet niin ei oo helppoo irrottautua siitä. Ja olet rakastanut...oot rakastanut sydänjuuria myöten. Ja oot tehnyt kaikkes että suhde toimisi. Tajuntaan kuitenkin iskee, ettei enää mikään toimi. Kuinka murtunut, rikki ja surullinen sitä on.

 

Kävin läpi meidän eroa pitkään. Se ei ollut vaan sellainen "tässä sitä mennään nyt eteenpäin" vaikka niinkin pitää tehdä. Tein meidän eroa jo pari vuotta ennen lopullista eroa, en ehkä tietoisesti mutta jollakin tavalla kuitenkin. Sitä on hankalaa selittää. Annoin itselleni aikaa surra ja voi kuinka surinkin. Vietin monta yksinäistä iltaa itkien ja itseäni säälien. En tule koskaan puhumaan pahaa entisestä miehestäni ja hän tulee pysymään sydämessäni aina. Minun loppuun saakka.

 

 

Tapasin eron aikana nykyisen mieheni tai poikakaverini niin kuin munsta on kivaa sanoa. En todellakaan ollut valmis heti hyppäämään uuteen suhteeseen vaan sillekin piti antaa aikaa. En todellakaan ollut kuvitellut, että alan heti heilastelemaan jonkun kanssa. Enkä todellakaan halunnut siinä vaiheessa loukata entistä miestäni.

 

Muutin eron jälkeen Helsinkiin. Olin asunut maalla. Olin asunut omakotitalossa jossa neliöitä oli yli 100. Maata oli ympärillä pari hehtaaria. Meillä oli koiria, kanoja ja naapurin kissoja. Elimme aika omavaraisesti. Meillä ei käytetty sähköpattereita vaan lämmitimme taloamme puulla. Eli joka syksy oli edessä halkosavotta talven puita varten. Elimme ns. askeettisesti. Hiljaisuus oli aina läsnä. Posti ei tullut luukusta vaan se piti hakea tiepostilaatikosta. Tiellä ei ollut katuvaloja. Joten pimeys oli myös läsnä(ainakin talvisin). 

 

 

Helsinki tuntui ihanalta. Oonhan kuitenkin sydämeltäni kaupunkilaistytsy. Oli menoa ja meininkiä. Oli ihanaa kuljeksia Helsingin katuja, seurailla ihmisiä ja nauttia "melusta". Oli ihanaa pistäytyä aamukahvilla naapuritalon kahvilassa ennen töihin menoa, sen jälkeen hypätä ratikkaan tai bussiin ja aloittaa työmatka. Mua ei koskaan ahdistanut ruuhka. Helsinki on ihana kaupunki. Sain heti muutettuani Helsinkiin työpaikan. Mulla oli kiva työ ja kivat työkaverit. Nautiskelin kaupunkielämisen helppoudesta. Kallion baareja tuli koluttua ja pari kertaa on tullut vietettyä iltaa myös näissä pintaliitopaikoissa. Kävin paljon elokuvissa, koska aiemmin matkaa hyvään leffateatteriin oli ollut 76km :).

 

Jotakin kuitenkin puuttui.

 

Viime syksynä mietin erään känni-illan aikana että haluan muutosta mun elämään. En halunnut olla baarikärpänen lopunikääni. Tiesin, että mun rinnalla oli hyvä mies. Paras.

 

Kun elämää miettii ja haluaa muutosta. Tai oikeastaan pyytää sitä (esim. joltain mihin uskot) niin yleensä elämä heittää sulle "jotain". Se heittää sulle sen, mitä juuri sillä hetkellä tarvitset.

 

Mulle se oli kaks viivaa raskaustestissä.

 

Oli ihan sekaisin, mutta onnellinen. Tiesin olevani valmis lapseen. Tiesin, että mun rinnalla oli mies, joka myös oli halunnut muutosta elämäänsä. Olimme olleet onnellisia toistemme kanssa, mutta nämä kaksi viivaa testitikussa teki meistä vielä onnellisempia. Tottakai molempia jännitti, että miten kaikesta selvitään ja osataanko me olla äiti ja isä.

 

Äiti ja isä. Kaks kauneinta sanaa mitä tiedän.

 

 

Olin aina ajatellut, etten tee välttämättä lasta/lapsia koskaan. En oo koskaan ollut mikään "äitityyppi". En oo koskaan haaveillu perhe-elämästä. Oon oikeestaan ajatellut, että lasten takia kaikki hauska menee ohi.En pysty matkustelemaan, mikä on mun intohimo. En pysty extemporee tekemään mitään...esim. lähtemään tiistai-iltana laulamaan karaokea ja juomaan marianneja :). Vaikka enpä mää sitä kauheesti enää tehnytkään..ehkä sillon nuorempana joskus :).

Eli kun raskaustesti näytti plussaa, elämä muuttui kertaheitolla. Myös ajatus siitä, että missä haluan kasvattaa tulevan lapseni tuli ajatuksiin.Oikeastaan aika pian ensimmäisten neuvolakäyntien jälkeen tuli selväksi se, että haluamme muuttaa Ouluun. Olemme molemmat mun poikakaverin kanssa oululaisia ja molempien vanhemmat&suku asuu Oulussa. Päätös oli loppujen lopuksi helppo.

Saimme tammikuussa tietää, että meille on tulossa tyttö. Olin ensin häkeltynyt, koska olin 100% varma, että meille tulee poika. Ei kuitenkaan ollut väliä,onko lapsi tyttö vai poika kunhan on terve. Tiesimme heti, että tytön nimeksi tulee Peppi. Toukokuussa muutimme Ouluun ja mää jäin äippälomalle. Peppi syntyi 2.6 klo 11:20 48h20minuutin jälkeen sectiolla. Rakastuin päätäpahkaa meidän tyttöön.

Nyt Peppi on 3kk ja ylikin ja kaikki on mennyt hyvin :). Jouduin luopumaan mun rakkaasta Herrasmieskoirasta Pepin takia. Herrasmieskoira on nyt hyvässä paikassa ja saa juosta vapaana ja syödä paljon luita. Tiedän, että siitä huolehditaan :).

Kun mietin viimeistä vuotta, on se muuttanut mua. Parempaan. Munsta on tullut jotenkin tasapainoinen. Oon myös toooosi onnellinen. ja osaan nauttia tästä. Mua ei haittaa vaikka en just nyt pääse kiertämään maailmaa, koska mulla on Peppi. Ja mun ihana mies.

Mun ihana mies teki heinäkuussa ylläri "pommin" ja kosi mua. Ihan oikeesti kosi. Oli polvillaan ja oli valinnut mulle sormuksen. Meidän hääpäivä on ens kesänä :).

Mun elämä on muuttunut kahden vuoden aikana täysin. Enkä kyllä oo pahoillaan siitä. Halusin monta vuotta muutosta ja muistan kuinka rukoilin jotain vahvempaa voimaa antamaan mulle onnellisuuden mun elämään. Nyt mulla on se.

Syy miksi kirjoitin kaiken tämän nyt, oli se, että melkein päätin luopua tästä blogista. Koska munsta tuntui, etten voi kirjoittaa aina sitä mitä halusin. Pyysin luvan mieheltäni, että saanko kirjoittaa tänne Pepistä. Koska helpompaahan mun on kirjoittaa kun voin kertoa "kaikista" asioista. Nyt mun on helpompi kirjoittaa tätä päiväkirjaa kun voin puhua Pepistä, joka on SUURI(n) osa mun elämää. Tää blogi on kuitenkin mulle tärkeä, vaikka tänne välillä ihan schaibaa kirjotankin :).Mut tää on kuitenkin mun päiväkirja, luonnoslehtiö, pilkahdus mun ajatusmaailmaan ja tänne voin kirjoittaa ihan mitä mieleen tulee :).

Nyt kun sain tämän ulos sisältäni niin voin ehkä jakaa Pepistä myös myöhemmin kuvia tänne. Ja oon ihan varma, että kun häät lähenee niin hääaiheisia juttuja on varmasti luvassa.

Nyt mun on lopuksi tähän laitettava yks runo, minkä löysin silloin joskus kun mulla oli paha olla ja en tienny mitä teen elämälläni. Se on pysyny mun mielessä ja oon lukenut sen aina silloin kun oon tarvinnut voimaa jaksaa eteenpäin.


Niin kuin meri on ihmisen elämä -
Tyynet ja myrskyt siinä vaihtelevat
ja vaahtopäiden vaimentuessa
kimaltelee aurinko
kirkkaampana kuin koskaan.

Uljaasti ja täysin purjein
on elämän merelle
uskallettava mennä -
sillä kootuin purjein
satamassa lepäävä laiva
on vain surullinen sivustakatsoja
elämän suuressa seikkailussa.
-Raili Malmberg

Nyt mää painun nukkuun...Peppi nukkuu jo omassa sängyssä possun ja apinan kans :)
Hyvää yötä :)