40 kysymystä itselle eli diippiä shittiä :)
Lueskelen aina välillä "Hidasta elämää"- sivustoa ja siellä on monesti tosi hyviä juttuja, jotka laittaa miettimään asioita. Bongasin sieltä tällaisen 40 kysymystä itselle ja jäin miettimään noita kysymyksiä pitkäksi aikaa. Kopsasin kysymykset ja ne lojui mun luonnoskansioissa monta päivää. Välillä kävin kurkkimassa kysymyksiä ja mietin niihin vastauksia. Nuo kysymykset oli jopa ärsyttäviä välillä...mulle tuli tunne, etten elä tätä elämää täysillä :) tai siis sillä tavalla täysillä kuin sen itse miellän. Nuo kysymykset oli tarkotettu ehkä enemmän "työkaluksi" itselle, että välillä pysähtyis miettimään omaa elämää...onko sitä menossa oikeaan suuntaan ja saako sitä elämältä sitä, mihin on pyrkinyt. Aina voi muuttaa omaa elämää...helppoa se ei oo, mutta kyllä siihen kykenee kun antaa aikaa muutokselle.
Tässäpä kuitenkin ne 40 (ärsyttävää) kysymystä ja mun vastausta:
1. Kuinka vanha olisit, jos et tietäisi oikeaa ikääsi?
En oo enää mikään "tytönhempukka" enkä tunne itseeni kakskymppiseksi. Mulla on itseluottamusta ja uskon itseeni...siis sellaisia asioita mitä kakskymppisenä munsta puuttu. En kyllä koe olevani keski-ikäinenkään (niin...siis mää oon 38vee!!!!)...joten jos en tietäisi ikääni niin voisin olla 30-32 vee :). Mulla on sellaista elämän tuomaa itseluottamusta, mutta en todellakaan tunne itseeni nelikymppiseksi :)!!!
2. Kumpi on pahempi, epäonnistuminen vai yrittämättä jättäminen?
Inhoan epäonnistua, mutta kestäisin sen paremmin kuin yrittämättä jättämisen. Tiedän paljon ihmisiä, jotka sanoo heti, kun jotain oman mukavuusalueen ulkopuolella pitäisi tehdä, että "ei" tai "en osaa" tai "ei munsta oo siihen" tai "en oo koskaan osannut". En oo koskaan ymmärtänyt tuota ajattelutapaa.
Mun mielestä aina pitää yrittää. Mennä sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Ihan tämmönen pieni, mitätön (joka ei sitten kuitenkaan oo mitätön) esimerkki: meidän piti koulussa tehdä ryhmätyö ja ehdotin aiheeksi sellaista, josta tiedän paljon...yks ryhmäläinen ehdotti aihetta, josta en tiedä paljoa...valitsimme sen, vaikka aluksi ajattelin et "voi paska, en osaa, en tajua jne." kunnes tajusin, että nyt mää voin ottaa tästä asiasta selvää ja oppia. Nyt se ryhmätyö ei tunnu enää ollenkaan pahalta vaan mielenkiintoiselta...ja saan oppia mulle uudesta asiasta.
Oon nuorempana jättänyt tekemättä asioita tai yrittämättä, koska mulla ei oo ollut itseluottamusta. En oo uskonut itseeni. En kuitenkaan oo jäänyt itkemään asioita, vaikka mun elämä ei aina oo mennyt niin kuin olisin ehkä halunnut.
Yrittämättä jättäminen on siis pahempi :).
3. Jos elämä on niin lyhyt, miksi teemme asioita joista emme pidä,ja jätämme tekemättä asioita joista pidämme?
Tekis mieli vastata tähän, että "no, sanoppa se!" :). Elämä on sellaista, että joskus pitää tehdä asioita joista ei välttämättä välitä niin paljon. Esimerkiksi vihaan laittaa pussilakanoita peittoon :), vihaan biojäteastian tyhjentämistä (inhoan niitä ohuita pusseja..saa aina pelätä et ne pettää...),inhoan imurointia. Joskus ärsyttää joku työkaveri jonka kanssa vaan on pakko yrittää tulla toimeen. En voi olla tekemättä asioita, joista en niin välitä. Esim. mun on pakko imuroida, koska en pysty olemaan pölyisessä kämpässäkään :)
Oon yrittänyt kaikin voimin olla jättämättä tekemättä asioita joista pidän.Mutta aina elämä vaan ei mee mene niin, että voit tehdä koko ajan asioita, joista vaan pidät. Itsehän olisin koko ajan Balilla tai jossain trooppisilla saarilla hengailemassa. Mutta mistä saisin rahaa, mihin laittaisin Pepin ja mun poikakaverin? Voisinko ottaa ne mukaan? Jättäisinkö Pepin vaan rannalle ruikuttaan kun itse menisin surffaamaan?
Oon haaveillut, että pääsisin kokemaan merikilpikonnien pelastusta. Se tapahtuu jossainpäin Karibiaa. Siellä ollaan 3-6 kuukautta. Siellä ei saa polttaa röökiä eikä käyttää alkoholijuomia. Ja pitäis oppia syömään kasvisruokaa. Voin laittaa linkin tähän sivustoon, mitä kautta pääsis auttaan merikilpikonnia. Jos sinne lähtisin niin, mihin laitan Pepin? Otan mukaan? Pitääkö mun poikakaverin lopettaa sen yritys ja lähtee mukaan? Tai millä tavalla se mun poikakaverin yritys toimis sillä aikaa kun oltais pelastamassa merikilpikonnia? Ihan vaan silleen kun tämmösiä realiteetteja ajattelee...tekis mieli siteerata kuuluisaa Putous hahmoa "ei se yhteiskunta pyöri sillä lailla..." :) mutta eihän se yhteiskunta pyörikään sillä tavalla, että kaikki jättäis menemättä töihin ja kaikki pakkautuis jollekin rannalle makaamaan ja syömään banaaneja :)...tärkeintä kuitenkin on, että enemmän asioita mistä pitää ja vähemmän niitä mistä ei pidä!
Oon miettinyt myös kiirettä. Ärsyttävä sana. Sen taakse on hyvä piiloutua. On hyvä aina syyttää kiirettä ettei ehdi tekemään mitään. Mulla oli yhteen aikaan aina kiire. Kiire joka paikkaan. Ja kiire elämään elämää. Se mun Thaimaa-Balireissu muutti mua tosi paljon. Keskityin siellä siihen hetkeen missä olin. Kävelin ensimmäistä kertaa vuosiin rauhassa ja keskityin kaikkeen ympärillä olevaan. En vaan viuhtonut menemään. Se oli helvetin siistiä. Istuin iltasin palmun alla, join kylmää kokista ja katsoin auringonlaskua. Mulla ei ollu kiire yhtään mihinkään.Oon yrittänyt pitää sen jälkeen tuon mielessä. Oon yrittänyt poistaa kiireen mun elämästä. Mutta hullua on myös se, että mun piti mennä toiselle puolelle maapalloa oppimaan nuinkin yksinkertainen asia.
4.Mikä on se yksi asia, minkä haluaisit muuttaa maailmassa?
Miksi vaan yksi asia? Kauheeta valita.
Kauheinta mitä tiedän, on lasten kärsimys. Lapset on niin tietämättömiä tästä pahasta maailmasta. En kestä lukee lasten selviytymisistä jossain Intiassa. En kestä lukee lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. En kestä kun lapsille lyödään paskaa niskaan jo heti pienenä.
Poistaisin, jos voisin, kaikkien lasten kärsimyksen tässä maailmassa. Jokaiselle hyvä, turvallinen, tasapainoinen ja rakkaudentäyteinen lapsuus.
5.Jos onnellisuus olisi rahaa,millainen työ tekisi sinusta rikkaan?
Olisin taiteilija. Maalaisin, kirjoittaisin ja ohjaisin pieniä dokkareita elämästä.
Voisin olla myös surffaaja.
Mulla on tarkoituksena päästä vielä joskus, Peppi mukana, tekemään hyväntekeväisyystyötä. Haluan auttaa lapsia ja naisia. Kaikkialla maailmassa ei naisilla ole yhtä hyvät oltavat kuin meillä Suomessa. Eikä kyllä lapsillakaan.
Ihmisten auttaminen on mun juttu.
6.Teetkö sitä mihin uskot, vai tyydytkö vain tekemääsi?
En aina tee asioita mihin uskon vaan tyydyn vain tekemääni. Eikös se kaikilla mene niin? En tiiä.
Tähän pitää tulla muutos. Laitan tämän asian "korvan taakse" !
7. Jos ihmisen keskimääräinen elinikä olisi 40 vuotta, eläisitkö elämäsi toisin?
On joitain asioita mihin ei voi omassa elämässään vaikuttaa. Esimerkiksi siihen, miten sut on kasvatettu. Ja se, miten sut on kasvatettu, vaikuttaa siihen miten toimit myöhemmässä elämässä. Mun vanhemmat ei ymmärrä taiteesta, musiikista tai elämän rentoudesta mitään. Asioista, joista minä saan voimaa. Ne on syntyneet heti sodan jälkeen, jolloin Suomessa on pelätty, että sota syttyy uudestaan. Sillon elämä on ollu täysin erilaista kuin nykyään.Sillon on tehty töitä...ei oo mietitty et mikä tekee onnelliseksi vaan Suomi on vaan pitäny saada uuteen nousuun. Mun vanhemmat on eläneet nuoruuden 60-luvulla, mutta elämä on, silloinkin, ollu ihan erilaista kuin nyt :). Mun vanhemmat on opetettu olemaan valittamatta ja tekemään töitä. Mun äiti lähti hoitsuksi, koska vaihtoehtoja ei kauheesti ollu. Ja mun isä, joka menetti oman isänsä kun oli 17 vuotias, jatkoi isänsä kuorma-auto yritystä vuoteen 2003, kunnes mun isä sitten jäi sairaseläkkeelle(ja myöhemmin ihan eläkkeelle).Eli summa summarum ... mut on kasvatettu olemaan nöyrä, tekemään töitä ja olemaan haihattelematta turhia :). Oon aina ollu musikaalinen ja jollain tapaa taiteellinen. Mulla on aina ollu mieletön mielikuvitus. Olisin halunnut ja pääsinkin 3.lla luokalla musiikkiluokalle, mutta mun äiti ei halunnut, että otan paikan vastaan. Koska olisin joutunut kulkemaan bussilla kouluun ja mun äiti koki sen hankalaksi(Mää en vieläkään ymmärrä tätä pointtia...suora linja Puokkarilta Heinäpäähän ois menny....?). Mitä munsta ois voinut tulla jos olisin saanut käydä musaluokan(ei välttämättä mitään muuta kuin nyt oon...)? Miksi mun oma itseni on ns.tukahdutettu jo lapsena? Miksi mun on pitänyt vaan mennä ns.normaalikaavan mukaan?Olisko munsta voinut tulla jotain muuta jos olisin saanut mennä "omia reittejä" ja saanut toteuttaa itseeni enemmän?
En syytä mun vanhempia mistään. Ne ei voi omalle kasvatukselleen mitään. Ainahan sitä kasvattajana peilaa omia vanhempiaan. Minäkin teen Pepin kanssa asioita niinkuin mun äiti(tai isä) on tehnyt mun kanssa.Mutta oon päättänyt, että teen asioita myös ihan eri tavalla kuin mun vanhemmat on tehneet.
Miksi silloin parikymppisenä en lähtenyt siitä hullusta suhteesta joka vei mun itsetunnon nolliin? Olin noin 3 vuotta sen takia ihan paskana. Tein virheitä ja olin jumissa itseni kanssa myös sen pahimman kauden jälkeen. Olisin sen 3 vuoden aikana voinut tehdä asioita toisin ja tehdä sellaisia asioita jotka olisi vieneet mua eteenpäin kohti mun unelmia. Tuon aikakauden haluaisin poistaa mun elämästä. Siinä ei ollut oikeen mitään hyvää. Puhutaan, että ihminen oppii ja voimaantuu paskoista asioista...mutta, että se vie voimat, itsetunnon ja kaiken mitä sulla on. Opin sen, etten koskaan enää halua sellaista ihmistä elämääni joka tuhoaa mut. Olisin halunnut tai oishan tuon voinut oppia kyllä jotenkin muulla tavalla :)
Kaikki muu paska mikä tuon ajanjakson jälkeen on tapahtunut, ei oo saanut mua murtumaan. Ehkä tuo aikakausi opetti mulle vahvuutta ja sitä, että uskon itseeni. Mulle on tuon paskasuhdeaikakauden jälkeenkin tapahtunut jotain sellaista, että heikompi ois voinut vaikka miettiä itsemurhaa. Meikäläinen ei antanut periksi pahimpina aikoinakaan. Uskoin siihen, että "kaikki muuttuu hyväksi" niinkuin on tapahtunutkin. Tämä toinen paska-aikakausi vei mua lähemmäs valaistumista ja niinkuin yleensä puhutaan, lähemmäs tätä "hihhulointia" mitä harrastan. Yleensä en näistä asioista kauheesti huutele, mutta saattaa olla, että avautuminen aiheesta vois olla tarpeen :)!
Kaikki muu paska mikä tuon ajanjakson jälkeen on tapahtunut, ei oo saanut mua murtumaan. Ehkä tuo aikakausi opetti mulle vahvuutta ja sitä, että uskon itseeni. Mulle on tuon paskasuhdeaikakauden jälkeenkin tapahtunut jotain sellaista, että heikompi ois voinut vaikka miettiä itsemurhaa. Meikäläinen ei antanut periksi pahimpina aikoinakaan. Uskoin siihen, että "kaikki muuttuu hyväksi" niinkuin on tapahtunutkin. Tämä toinen paska-aikakausi vei mua lähemmäs valaistumista ja niinkuin yleensä puhutaan, lähemmäs tätä "hihhulointia" mitä harrastan. Yleensä en näistä asioista kauheesti huutele, mutta saattaa olla, että avautuminen aiheesta vois olla tarpeen :)!
Eli eläisinkö jotenkin muuten jos tietäisin eläväni vain 40 vuotiaaksi.
ELÄISIN! Heittäisin helvettiin kaikki pahat ihmiset mun elämästä ja eläisin elämääni tasapainoisena ja suhtkoht onnellisena ihmisenä.Tällä hetkellä en voi valittaa mun elämäntilanteesta. Mulla on kyllä kohdillaan suunnilleen kaikki elämänalueet.( Mun poikakaveri varmaan nauraa tälle...just toissapäivänä valitin kun "mulla ei oo mitään...mulla ei oo elämää"...kirjotan tästä myöhemmin ihan oman postauksen :) )
8. Oletko enemmän huolissasi siitä,teetkö asiat oikein vai teetkö oikeita asioita?
Enemmän oon huolissani teenkö oikeita asioita. Semmosia asioita, joista tulee mulle hyvä olo. Ärsyttävää, että tämä maailma pakottaa myös tekemään asiat oikein, niinkuin ne on totuttu tekemään. Oon joskus miettinyt, että missä on se kirja, joka kertoo meille ihmisille miten meidän pitää tehdä asioita? Kuka sen on kirjoittanut? Kuka käskee meidän tekemään asioita tietyllä kaavalla, vuodesta, vuosisadasta toiseen? Jos semmonen kirja on olemassa, tuokaa se mulle niin poltan sen :)!
Mun on pakko kertoo tähän pieni juttu oikeasta elämästä. Mun yks frendi meni Kelalle töihin.Ja sillä on sellanen tyyli ollu alusta lähtien, että hän soittaa ihmisille, jos esim. joku lappulippunen puuttuu. Arvatkaapa mitä? Tää mun frendi sai noottia esimieheltään, että hän soittaa liikaa ihmisille lipuistajalapuista!!! Mitä helvettiä??? Mun mielestä mun frendi teki(toivottavasti tekee vieläkin)täysin oikein. Mikä on ärsyttävämpää ku odotella jotain kelan päätöstä ja sit ainoo asia, mikä postiluukusta tippuu on kirje, jossa kehotaan lähettämään joku unohtunut lippulappu!?! Juuri noin hoidetaan sujuvasti asioita eli otetaan puhelin käteen ja soitetaan asiakkaalle! Ihmiset pakotetaan sulautumaan joihinkin perinteisiin kaavoihin ja kangistumaan niihin, vaikka asioita voisi tehdä myös paremmin, sujuvammin jne. (argggghhhh) ...(OM)
9. Jos voisit antaa vastasyntyneelle yhden neuvon, mikä se olisi?
Onpa taas helppo kysymys :)
PYSY VAHVANA KUN OLET HEIKKO!
ps. Mietin tätä kysymystä kolme päivää. Mulla kävi mielessä myös seuraavat asiat: "elä elämäsi hymyillen, hymyile läpi kyynelten" tai "elämä on seikkailu" ja muuta kliseistä paskaa. Päädyin silti tuohon vahvana olemiseen.Sitä tarvitaan monessa muodossa tässä maailmassa.
10. Rikkoisitko lakia, pelastaaksesi sinulle rakkaan ihmisen?
Tähän vastaisin että EN, en rikkoisi lakia pelastaakseni minulle rakkaan ihmisen! Olen tehnyt "entisessä elämässä" niin ja siitä ei koidu mitään hyvää. En ole niinkään rikkonut lakia, mutta en ole kertonut totuutta. En ole kuitenkaan valehdellut oikeuden edessä.Tästä asiasta en ole enää tilivelvollinen millään lailla kenellekään. Mun vanhemmat, pari ystävää ja poikakaveri tietää aiheesta kaiken ja se riittää.Minä itse ja nuo muutamat harvat ihmiset tietää totuuden ja se saa oikeasti riittää. Minä olen kohdannut ja saanut tuntea ihmisten pahuuden monessa muodossa. Tiedän, että moni ajattelee vieläkin, että minun pitäisi vain kärsiä ja anella anteeksiantoa. En aio enää tehdä niin. Olen antanut itselleni anteeksi ja jatkanut elämää.Olen muutama vuosi sitten lähtenyt "puhdistamaan" itseäni pahoista asioista ja olen sillä tiellä edelleen. En ole tehnyt kaikkia asioita oikein, mutta olen ainakin yrittänyt olla rehellinen. Vielä on matkaa jäljellä.
...tietysti tässä kohtaa aloin miettimään, että minkälaisesta lain rikkomisesta olisi kysymys...jos mun pitäis pelastaa mun vanhemmat tai Peppi rikkomalla lakia niin voi olla, että miettisin varmasti sitä vaihtoehtoa...
11. Oletko koskaan nähnyt hulluutta jossakin, jossa myöhemmin olet nähnyt luovuutta?
Ihan ensimmäisenä tuli mieleen mun opiskeluajoilta yks nainen, jonka tapasin sellasessa mielenterveysyksikössä. Sillä naisella oli diagnosoitu skitsofrenia ja sillä hetkellä sillä oli sellanen hyvä kausi menossa. Siitä naisesta ei millään tavalla huomannut, että se sairasti skitsofreniaa. Juttelin sen kans pitkät pätkät ja sitten hän esitteli mulle maalaamansa taidetta. Aluksi ajattelin, että ompa hulluja taideteoksia, mutta niitä aikani siinä ihailin niin ne oli tosi hienoja. Tää nainen uskoi ufoihin ja olikin maalannut kaikkee niihin liittyvää. Tavallaan ne oli ihan hulluja, mutta kuitenkin ihan sairaan hienoja maalauksia.
Kyllähän mää näen paljonkin luovuutta ja monissakin asioissa, mitä välttämättä muut ei näe.
12. Minkä asian tekisit eritavalla kuin muut ihmiset?
Varmaan aika montakin asiaa. Mut yks mainitakseni niin en haluais ,enkä mene, siihen "negatiivisuuden pyörään" mukaan. Suurin osa ihmisistä pyörii ja jumittaa omassa pienessä elämässä eikä usko siihen, että asioita voi muuttaa jos vaan haluaa. Jos aina vituttaa niin eikös sitä asialle kannattais tehdä jotain? Kannattaako jäädä lillumaan siihen vittumaisen elämän ympyrään? Jokainen päivä on uusi mahdollisuus!Vaikka jokainen päivä ei oo ruusuilla tanssimista niin voi ainakin yrittää tehdä seuraavasta päivästä paremman...mieluummin kuitenkin jo siitä päivästä mikä on meneillään.
Esimerkiksi voi aloittaa keittämällä kahvit, istua alas ja katsoa ikkunasta taivasta.
13. Mitä yhtä asiaa et ole tehnyt? Mikä pidättelee sinua?
Muistan kun sanoin muutama vuosi sitten, että mun on pakko päästä Balille ja surffaamaan, sen jälkeen voin kuolla onnellisena. Jotenkin ajattelin sen olevan vaikeeta :) siis sinne Balille lähtö. Luin kauheesti Balista juttua (ja Thaikuista) ja sitten tein suunnitelman. Tein n.8 kk ihan sairaana töitä. Mulla oli kaks työpaikkaa ja säästin vaan rahaa. Kun tuli se päivä, että ostin lentoliput Balille niin voi juma. Olihan se siistiä. Pari napinpainallusta netissä ja se oli siinä :)Pääsin Balille ja surffaamaan :).
Oon haaveillut nyt pitemmän aikaa, että pääsisin taas matkustelemaan. Mua pidättelee tällä hetkellä Peppi. En halua lähtä lentämään mitään 15-20 tunnin lentoja Pepin kans. Hawaijille halutaan päästä mun poikakaverin kans. Ja New Yorkiin. Ollaan mietitty sitä häämatkakohdettakin, mutta ei olla vielä päätetty minne suunnistetaan.
Mua pidättelee tällä hetkellä tuo asuntolaina, Peppi, poikakaverin yritys ja elämä yleensä. Oon lumpsahtanut just siihen oravanpyörään, mihin en koskaan halunnut lumpsahtaa :)
En tiedä...alko ärsyttään tuo kysymys...taidan alkaa suunnittelemaan seuraavaa matkaa...just nyt :)
14. Pidätkö kiinni jostakin, mistä pitäisi päästää irti?
Eipä tullu mitään mieleen, joten en varmaankaan.Yhdessä vaiheessa huomasin joidenkin kaverien/ystävien aiheuttavan mulle ainoastaan huonon olon, joten päästin heistä irti.
Pitäis varmaan päästää irti jumittuneista ajatuksista. Päästää irti negatiivisuudesta.
Turhasta tavarasta yritän päästä eroon varmaan koko loppuelämäni :)
15. Jos sinun tulisi muuttaa uuteen maahan tai kaupunkiin, mikä se olisi ja miksi?
Mää voisin ihan hyvin muuttaa Espanjaan. Siellä ois suht koht lämmintä koko vuoden. Espanjan kieli on hauskan kuullosta ja sitä alkeiskurssin käyneenä, ihan helppo sitä ois varmaan oppia, kun vaan alkais kuunteleen ja rohkeesti puhumaan. Ja Espanja vaan jotenkin kiehtoo mua.Pääsis katsoon jalkapalloo(=hyvännäkösiä miehiä), aurinko paistais, vois tutustua espanjalaiseen kulttuuriin,vois syödä tapaksia, lukee kirjaa palmun alla...tehä kaikkee sellasta mitä Suomessa ei voi tehdä :). Eniten mua houkuttaa se ilmasto. En ihan oikeesti tykkää talvesta. En vaikka mut voissa paistas. En vaan oo talvi-ihminen ja se ärsyttääkin mua, että elän talvella jotenkin puoliteholla, kun pitäis elää täysillä. Inhoon pimeyttä ja pakkasta. Jos talvi kestäis sen 2 kk niin sen voisin kestää, mutta että 6 kk:tta pimeyttä, kylmää ja lunta. YÖK.
Tää Espanja juttu on sellanen asia, mihin voisin pyrkiä. Ei se kuitenkaan mikään maailmanvaikein asia ois muuttaa Espanjaan.Vai tuliko sulla heti ajatus päähän, että tuo Sarppa on ihan "hullu" kun haihattelee tuollaista :)? Miksi sinne ei vois muuttaa? Miski en vois tehdä mukavempaa elämää meidän perheelle?
Jos mun pitäis Suomessa vaihtaa kaupunkia niin se olis Helsinki. Helsinki on ihana kaupunki vaikka kallis ku mikä :(. Jos me joskus poikakaverin ja Pepin kans muutetaan pois Oulusta, niin se on varmasti Helsinki.En edes usko, että muita vaihtoehtoja on olemassa.
16. Painatko hissin nappia useammin kuin kerran?Luuletko, että se saa hissin toimimaan nopeammin?
Joskus :)
17. Olisitko mieluummin huolestunut nero vai iloinen typerys?
Kyllä mää olisin iloinen typerys. Ei typerät ihmiset tajua, että ne on typeriä :)
18. Miksi sinä olet sinä?
Kyllä elämä pitää huolen siitä, miksi minusta on tullut minä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kasvatus, lapsuus, nuoruus, kaikki ihmiset ketä tapaat elämän aikana, tapahtumat...kaikki!
Joskus sitä miettii, että miksi juuri minä saan olla täällä maapallolla?
19.Oletko ollut sellainen ystävä, jonka haluaisit itsellesi?
No en todellakaan aina.Mulle kuitenkin ystävät merkitsee paljon.Ja haluan niille hyvää.Ja yritän olla muillekin ihmisille hyvä.
20. Mistä olet eniten kiitollisin?
Pepistä.Poikakaverista.
Myös siitä, että en oo menettänyt uskoa ihmisten hyvyyteen vaikka oon oman työn ja oman elämän kautta nähnyt kaikenlaista. Munsta ei oo tullut katkeraa ja kyynistä akkaa, vaikka siihenkin ois voinu tapahtuneiden asioiden takia päätyä. Oon kyennyt säilyttämään sellaisen lapsenmielisen uteliaisuuden elämään ja siitä oon kiitollinen. Oon myös kiitollinen, että mut on kasvatettu hyvin.
Oon kiitollinen myös siitä, että oon saanut syntyä Suomeen, enkä esim. katulapseksi/lapsiprostituoiduksi jonnekin Aasian maahan.
21.Menettäisitkö kaikki vanhat muistosi kuin menettäisit kykysi luoda uusia muistoja?
Kyllä mää annan vanhojen asioiden olla ja haluan elää tätä päivää...uudet muistot tänne vaan :)
22. Onko mahdollista tietää totuutta ennen totuuden haastamista?
Uskon intuitioon.Tunnen tosi vahvasti asioita. Kyllä se intuitio kertoo sen totuuden. Joten on mahdollista tietää totuus ennenkuin on edes ajatellut asiaa.
23. Onko pahin pelkosi koskaan toteutunut?
Ei. Mutta aavistelen ja tunnen asioita paljon. Kuntelen mun intuitiota. Tällä hetkellä pahinta mitä vois tapahtua ja joka murtaisi mut, ois se, että jos Pepille tai mun poikakaverille tapahtuis jotain pahaa. Puhun nyt kuolemasta. Toivon, että me saadaan elää yhdessä onnellinen elämä :)
24.Muistatko sen hetken viisi vuotta sitten kun olit järkyttynyt?Onko sillä enää väliä?
En muista. Eikä sillä ole enää väliä.
25. Mikä on onnellisin lapsuuden ajan muistosi? Mikä tekee siitä niin erityisen?
Onnellisin? Niitä on niin monta. Mulla on kuitenkin ollut onnellinen lapsuus.Onnellisia hetkiä oli ne keskiviikot kun uus aku Ankka oli tullut ja isä tuli töistä ja otti kainaloon ja se Aku luettiin sitten yhdessä.
26. Millaisena hetkenä olet viimeksi tuntenut olevasi liekeissä?
Oikeesti, ihan rehellisesti, siitä on kyllä hetki aikaa kun oon viimeksi ollut liekeissä. Silleen ihan kunnolla.
Mietin tätä pitkään....siis ihan oikeesti liekeissä oon varmaan ollut kun olin synnyttämässä Peppiä :) oli kuulkaa sellaset poltot et huh huh :D.
Ainakin sillon olin ihan liekeissä kun tapasin mun poikaystävän ja tajusin toisen tapaamisen aikana, että helvetti, tuossahan on mun elämäni mies :)
Haluan tuntea tämän liekeissä tunteen taas...en halua löytää uutta elämäni miestä tai en halua olla synnytyssalissa, mutta haluaisin tuntea "jotain"!
Mitä tuo "jotain" muuten on? Onko se sitä, että pitäis tapahtua asioita, jotta tuntis elävänsä? Eikö kannattais nauttia elämästä ihan joka päivä? tai ainakin pyrkiä siihen?
Lupaan kertoa sen ääneen ja kovaa kun oon seuraavan kerran liekeissä :)
27. Jos ei nyt, milloin?
No nyt nyt!Ei huomenna eikä ens viikolla vaan nyt! Miten tuota onkin niin vaikee toteuttaa?
28. Jos et ole saavuttanut vielä sitä, mitä sinulla on menetettävää?
En ole saavuttanut vielä sitä, mihin suuntaan elämässä. Mutta en voikaan saavuttaa niitä minuutissa, tunnissa tai päivässä. Mulla on suunnitelma mun elämälle ja se vie nyt jonkin aikaa toteutuakseen :). Jos kuolisin nyt tai huomenna, ei se muuttais tuota mun asiaa. Ainakin mulla oli suunnitelma elämälle :).
29. Oletko koskaan ollut jonkun kanssa puhumatta mitään ja silti tuntenut,että olet juuri käynyt elämäsi parhaan keskustelun?
En tiedä tuosta keskusteluosiosta, mutta joskus on siisti huomata esim. hyvän ystävän kanssa, että voidaan olla vaan hiljaa. Ei tarvita sanoja aina. Voidaan vaan olla. Samassa huoneessa, omien ajatusten kanssa. Sittenhän on niitä ihmisiä, että on ahdistavaa kun tulee se hiljainen hetki. Mää saatan niinä hetkinä alkaa puhua pulputtamaan ja sitten myöhemmin ajattelen "et voi helvetti, miks mun piti taas pölistä..olisin vaan pitänyt turpani kiinni:)"
30. Miksi uskonnot, jotka tukevat rakkautta,aiheuttavat niin paljon sotaa?
Minun uskonto on rakkaus. Sitä en tiedä miksi ihmiset sotii uskonnon varjolla. Siksi koska ihmiset on typeriä. Siksi koska uskonnon taakse on helppo kääriytyä ja selittää että voi sotia sen takia.En minä tiedä. Jos ihmiset keskittyisivät elämään niin oisko sotia vähemmän? Miksi pitää uskoa niin vahvasti johonkin että sen takia pitää sotia? Yritäppä tässä maailmassa olla avarakatseinen ja hyväksyä kaikki maailman ihmiset ja uskonnot. Aika vaikeeta. Mulla on mielipiteeni esim. Koraanista, mutta en halua sotkea enempää tätä maailman soppaa ja pidän mielipiteeni itselläni. Yritän kuitenkin kovasti hyväksyä erilaiset ihmiset, mutta en ymmärrä ihmisten pahuutta. Ei me ihmiset olla pahoja syntyissään vaan meistä tulee pahoja. Tai sitten meillä on pahageeni, joka tulee joillakin enemmän esille kuin toisilla.
Mua esimerkiksi ärsyttää ihan suunnattomasti Helsingissä ne kerjäläiset. Tiedän, että ne varastelee heti kun silmä välttää. Miksi? Ihmiset antaa niille kolikoita, ruokaa jne. niin silti niiden pitää varastaa ruokkivalta kädeltä. Olin kerran kaupassa ja sellainen pikkuinen romanityttö oli äitinsä kanssa kassajonossa. Tämä pikkutyttö yritti monta kertaa päästä laukulleni. En yleensä lapsia kohtaan ole inhottava, mutta sanoin aika isoon ääneen, että "lopeta" ja sanoin sille äidille, että voisitko vahtia lastasi. Sanoin varalta vielä englanniksikin asian. Äiti ei ottanut kuuleviin korviin koko asiaa.Sen mielestä oli vaan hauskaa, että sen tyttö yritti pölliä lompakkoani. Mun mielestä niiden silmistä paistoi pahuus. Oon muutaman kerran nähnyt ihmisellä sellasen katseen. Sitä vaan toivoo ettei se kestäis ja hyvyys tulis tilalle. Että, en yhtään ihmettele jos ihmiset haluaa eroon heistä. Ei muakaan hirveesti hymyilyttänyt eikä ollut sellainen olo, että haluaisin antaa rahaa niille :(
Niin, että miksi ihmiset sotii? Koska me ihmiset ollaan vallanhimoisia, halutaan aina vaan enemmän, ajatellaan vaan itseämme ja meillä on se pahageeni.
En minä oikeasti tiedä.
31. Onko mahdollista tietää varmasti, ilman epäilyksiä, mikä on hyvä ja mikä paha?
On. Usko intuitioon ja sydämen ääneen.
32. Milloin viimeksi marssit pimeään vain heikon valon kanssa, joka lähti ideasta johon todella uskoit?
Moni luuli, että lopetan tuon yamk:n käymisen kun Peppi on maailmassa. Mutta minäpä uskoin itseeni. Uskon vieläkin.Syksy oli raskas, mutta jaksoin sen. Uskon myös, että koulutuksesta on hyötyä vielä.
Tälläkin hetkellä oon otsalampun kanssa pimeässä...mulla on idea johon uskon...katsotaan miten mun käy :)
33. Jos tietäisit, että kaikki tuntemasi ihmiset kuolisi huomenna, kenet tapaisit tänään?
No eihän tämmösiä voi kysyä!En suostu valitsemaan yhtä...olisin poikakaverin ja Pepin kanssa.
34. Milloin on aika lopettaa riskien ja palkintojen laskeminen, ja tehdä sitä mikä tuntuu oikealta?
Juuri nyt. En oo vuosiin uskonut siihen, että raha, ulkonäkö, laihuus,lihavuus ja kaikki se uskomaton paska mihin ihmiset uskoo, auttaa olemaan onnellisempi. Että olisit jotain kun istut jollain kultatuolilla ja tienaat tuhansia, miljoonia...naurattaa nuo Sofia Ruusilat sunmuut jotka muokkaa naamaansa ja vartaloaan (ja kiduttaa itseään kun ei uskalla snickersiä syödä kun se tuhoaa kaiken)ja kun ne niin yrittää olla jotain. Näin siellä showroomissa (silloin ku asuin Helsingissä, tuli eksyttyä sinne) sitä niiden hommaa ja voi hohhoijaa. Oli kultamekkoa, kultalaukkua ja kultakelloa. Nauttiiko ne oikeasti kaikesta siitä?
Oon minäkin syyllistynyt kaikkeen yllämainittuun.Jossain elämänvaiheessa tuo kaikki materia ja ulkonäkökeskeisyys oli mulle tärkeetä.Mutta en minä ollu kyllä onnellinenkaan.Se oli sitä, kun elämä oli tyhjää ja olin pihalla elämästä niin sitä piti täyttää kaikella tuommoisella turhalla.
En tällä hetkelläkään tarvitsisi enää yksiäkään Nikejä :). Mutta juu nou...ihanempaa liikkua ja urheilla kun on ihanat Niket jalassa :).Eli nythän tämä meni niin, että haukuin Sofia Ruusilat ja muut ja sitten itse käyttäydyn ihan toisin kun sanon :D. Argh. Ei vaan, selitän tämän nyt sillä, että en tarvi huulitäytteitä, silikoneja enkä luxuslaukkuja ollakseni jotain. Tarvin Nikejä siihen, että saan liikkua ja urheilla ja ne Niket näyttää ja tuntuu kivalta :)...plus enkä käy enää Showroomissa näyttäytymässä :D
Mutta joo, juuri nyt on aika elää elämää missä viihtyy.
35. Jos opimme virheistämme, miksi pelkäämme tehdä virheitä?
Enpä tiedä yhtään ihmistä joka tykkäis tehdä virheitä.Virheitä tehdään siksi, että elämä muistuttaa elämästä. Ettei tänne vaan tulla ja mennä putkessä, jossa ei tapahdu mitään vaan että ihmiset tuntee elävänsä. Eikös se ole se elämän tarkoitus? Tuntea elävänsä?
36. Mitä tekisit eri tavalla, jos tietäisit ettei kukaan tuomitse?
Oon miettinyt tähän vastausta nyt ainakin 5 päivää. En keksi mitään.Ainut asia mikä mulla tuli mieleen, oli se, että kuinka ihmisten ajatukset, mielipiteet jne. vaikuttaa omiin päätöksiin elämässä. Jokaisella on mielipide MUN asioihin. Esimerkiksi siihen, että pitäiskö mun mennä töihin heti kun mun äippäloma loppuu. Ensin ajattelin, että tottakai menen töihin, kun en voi jäädä kotiinkaan. Mutta miksi en vois jäädä kotiin? Ei tuo Peppi tuosta ainakaan nuorene enää.Ja eikö kaikki lapsen kasvatusoppikirjat oo täynnä sitä, että vuorovaikutus lapsen kanssa nuoresta lähtien on tärkeää. Ja, että äidinrakkaus on parasta mitä voi lapselle antaa. Peppi on mulle tärkeintä mun elämässä. Laitoin asiat tärkeysjärjestykseen. Mää ehdin tekemään vielä VUOSIA töitä ennenku pääsen eläkkeelle.
MUTTA asiassa ehkä ärsytti se, että jokaisen piti tulla "tuputtamaan" mielipiteitä siitä kannattaako jäädä kotiin vai ei. Oli mielipiteitä vastaan ja puolesta. Mun äiti ja isä on ehdottomasti sitä mieltä, että töihin vaan. Koska ne on oppineet sen, että töitä tehdään ja kotona ei "laiskotella". Mun äiti on joutunut menemään töihin kun mun isoveli oli 3kk. Sillon äitiyslomat oli sen pituisia! Osa piti mua ihan järkyttävänä ihmisenä kun edes ajattelin töihin menoa.Siis oon huono ihminen, äiti ja epäonnistuja, teen ihan miten vain tuon asian kanssa :)
Päätin kuitenkin kuunnella mun sydämen ääntä ja se ääni sanoi, että Peppi tarvii mua vielä (siis tarviihan se mua koko loppuelämän) ja sen takia tein päätöksen jäädä vielä hetkeksi kotiin.
En aio edes vilkaista mitään työpaikkoja ennen heinä-elokuuta.Syksyksi jos etsis jotain mukavaa työpaikkaa.
Mutta tuohon kysymykseen. Ihmiset on kovia tuomitsemaan. En kykene lukemaan enää keskustelupalstoja asioista. Siis "päivän polttavista" aiheista. Esim. Oulun vauvasurmajuttua on varmasti käsitelty keskustelupalstoilla, mutta en vaan kykene lukemaan niitä.En kykene lukemaan monista muistakaan aiheista. Ihmiset on hirveen pahoja. Halutaan vaan toisille tuottaa paska mieli, keinolla millä hyvänsä. Keksitään ja spekuloidaan asioilla, jotka ei mitenkään kuulu kenellekään.
Minussa aina nousee pystyyn taistelija tai soturi kun joku yrittää tuomita mua jostain asiasta mistä oon eri mieltä. Niin se pitääkin olla...pitää seistä omien sanojen ja tekojen takana.
37. Milloin viimeksi huomasit hengityksesi äänen?
Kun juoksin. Olin hengästynyt.(en oikeesti oo mikään juoksuihminen)
Tällä kysymyksellä ei varmaankaan haettu ihan tuollaista vastausta mitä annoin :)...tämä kysymys sai mut miettimään, että ois varmaan hyvä kuunnella myös omaa hengistystä välillä. Siis olla ihan relax ja olla hiljaa ja kuunnella omaa hengistystä :)
38. Mitä rakastat? Onko mikään viimeaikaisista toimistasi ilmaissut tätä rakkautta?
Peppiä minä rakastan. Tuossa just äsken halailin sitä. Rakastan myös mun poikakaveria. Sanoinkin sen ihan ääneen sunnuntaina kun köllöteltiin vierekkäin ja katseltiin leffaa.
Koska rakastan mun kehoa niin yritän kohdella sitä hyvin. Kun keho ja mieli on balanssissa niin on helpompi hengittää. Pitää muistaa myös olla armollinen itselleen (asia, minkä kanssa joudun työskentelmään..)
Rakastan myös elämää ja siksi mietin tällaisia asioita niinkuin nämä kysymykset. Oon matkalla johonkin ja toivon, että kun vedän viimeiset henkäykset tästä elämästä, voin olla tyytyväinen, että lähdin tälle matkalle!
39. Muistatko viiden vuoden päästä, mitä teit eilen? Entä toissapäivänä? Päivää ennen sitä?
En varmaankaan...mutta ainahan voi tarkistaa päiväkirjasta :)
40. Päätökset tehdään tässä hetkessä. Teetkö ne itse vai annatko toisten tehdä ne puolestasi?
Taisin vastata tähän jo tuolla "tuomitsemis"-kysymyksessä.Teen siis päätökset intuition varassa. Se mikä tuntuu oikealta ja hyvältä. Aina voin kuunnella (ja välillä pitääkin) muiden mielipiteitä asiasta, mutta itse pitää tehdä päätökset elämässä. Minä uskon siihen, että kukaan ei voi tehdä päätöksiä puolestasi vaan pitää kuuunnella sitä sydämen ääntä ja antaa sen viedä mukanaan. Joskus pitää seistä myös reunalla ja uskaltaa hypätä ja uskoa siihen, että siivet kantaa :)!
Kuvat otettu googlekuvahaun kautta :)
Ihan ensimmäisenä tuli mieleen mun opiskeluajoilta yks nainen, jonka tapasin sellasessa mielenterveysyksikössä. Sillä naisella oli diagnosoitu skitsofrenia ja sillä hetkellä sillä oli sellanen hyvä kausi menossa. Siitä naisesta ei millään tavalla huomannut, että se sairasti skitsofreniaa. Juttelin sen kans pitkät pätkät ja sitten hän esitteli mulle maalaamansa taidetta. Aluksi ajattelin, että ompa hulluja taideteoksia, mutta niitä aikani siinä ihailin niin ne oli tosi hienoja. Tää nainen uskoi ufoihin ja olikin maalannut kaikkee niihin liittyvää. Tavallaan ne oli ihan hulluja, mutta kuitenkin ihan sairaan hienoja maalauksia.
Kyllähän mää näen paljonkin luovuutta ja monissakin asioissa, mitä välttämättä muut ei näe.
Varmaan aika montakin asiaa. Mut yks mainitakseni niin en haluais ,enkä mene, siihen "negatiivisuuden pyörään" mukaan. Suurin osa ihmisistä pyörii ja jumittaa omassa pienessä elämässä eikä usko siihen, että asioita voi muuttaa jos vaan haluaa. Jos aina vituttaa niin eikös sitä asialle kannattais tehdä jotain? Kannattaako jäädä lillumaan siihen vittumaisen elämän ympyrään? Jokainen päivä on uusi mahdollisuus!Vaikka jokainen päivä ei oo ruusuilla tanssimista niin voi ainakin yrittää tehdä seuraavasta päivästä paremman...mieluummin kuitenkin jo siitä päivästä mikä on meneillään.
Esimerkiksi voi aloittaa keittämällä kahvit, istua alas ja katsoa ikkunasta taivasta.
13. Mitä yhtä asiaa et ole tehnyt? Mikä pidättelee sinua?
Muistan kun sanoin muutama vuosi sitten, että mun on pakko päästä Balille ja surffaamaan, sen jälkeen voin kuolla onnellisena. Jotenkin ajattelin sen olevan vaikeeta :) siis sinne Balille lähtö. Luin kauheesti Balista juttua (ja Thaikuista) ja sitten tein suunnitelman. Tein n.8 kk ihan sairaana töitä. Mulla oli kaks työpaikkaa ja säästin vaan rahaa. Kun tuli se päivä, että ostin lentoliput Balille niin voi juma. Olihan se siistiä. Pari napinpainallusta netissä ja se oli siinä :)Pääsin Balille ja surffaamaan :).
Oon haaveillut nyt pitemmän aikaa, että pääsisin taas matkustelemaan. Mua pidättelee tällä hetkellä Peppi. En halua lähtä lentämään mitään 15-20 tunnin lentoja Pepin kans. Hawaijille halutaan päästä mun poikakaverin kans. Ja New Yorkiin. Ollaan mietitty sitä häämatkakohdettakin, mutta ei olla vielä päätetty minne suunnistetaan.
Mua pidättelee tällä hetkellä tuo asuntolaina, Peppi, poikakaverin yritys ja elämä yleensä. Oon lumpsahtanut just siihen oravanpyörään, mihin en koskaan halunnut lumpsahtaa :)
En tiedä...alko ärsyttään tuo kysymys...taidan alkaa suunnittelemaan seuraavaa matkaa...just nyt :)
14. Pidätkö kiinni jostakin, mistä pitäisi päästää irti?
Eipä tullu mitään mieleen, joten en varmaankaan.Yhdessä vaiheessa huomasin joidenkin kaverien/ystävien aiheuttavan mulle ainoastaan huonon olon, joten päästin heistä irti.
Pitäis varmaan päästää irti jumittuneista ajatuksista. Päästää irti negatiivisuudesta.
Turhasta tavarasta yritän päästä eroon varmaan koko loppuelämäni :)
15. Jos sinun tulisi muuttaa uuteen maahan tai kaupunkiin, mikä se olisi ja miksi?
Mää voisin ihan hyvin muuttaa Espanjaan. Siellä ois suht koht lämmintä koko vuoden. Espanjan kieli on hauskan kuullosta ja sitä alkeiskurssin käyneenä, ihan helppo sitä ois varmaan oppia, kun vaan alkais kuunteleen ja rohkeesti puhumaan. Ja Espanja vaan jotenkin kiehtoo mua.Pääsis katsoon jalkapalloo(=hyvännäkösiä miehiä), aurinko paistais, vois tutustua espanjalaiseen kulttuuriin,vois syödä tapaksia, lukee kirjaa palmun alla...tehä kaikkee sellasta mitä Suomessa ei voi tehdä :). Eniten mua houkuttaa se ilmasto. En ihan oikeesti tykkää talvesta. En vaikka mut voissa paistas. En vaan oo talvi-ihminen ja se ärsyttääkin mua, että elän talvella jotenkin puoliteholla, kun pitäis elää täysillä. Inhoon pimeyttä ja pakkasta. Jos talvi kestäis sen 2 kk niin sen voisin kestää, mutta että 6 kk:tta pimeyttä, kylmää ja lunta. YÖK.
Tää Espanja juttu on sellanen asia, mihin voisin pyrkiä. Ei se kuitenkaan mikään maailmanvaikein asia ois muuttaa Espanjaan.Vai tuliko sulla heti ajatus päähän, että tuo Sarppa on ihan "hullu" kun haihattelee tuollaista :)? Miksi sinne ei vois muuttaa? Miski en vois tehdä mukavempaa elämää meidän perheelle?
Jos mun pitäis Suomessa vaihtaa kaupunkia niin se olis Helsinki. Helsinki on ihana kaupunki vaikka kallis ku mikä :(. Jos me joskus poikakaverin ja Pepin kans muutetaan pois Oulusta, niin se on varmasti Helsinki.En edes usko, että muita vaihtoehtoja on olemassa.
16. Painatko hissin nappia useammin kuin kerran?Luuletko, että se saa hissin toimimaan nopeammin?
Joskus :)
17. Olisitko mieluummin huolestunut nero vai iloinen typerys?
Kyllä mää olisin iloinen typerys. Ei typerät ihmiset tajua, että ne on typeriä :)
18. Miksi sinä olet sinä?
Kyllä elämä pitää huolen siitä, miksi minusta on tullut minä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kasvatus, lapsuus, nuoruus, kaikki ihmiset ketä tapaat elämän aikana, tapahtumat...kaikki!
Joskus sitä miettii, että miksi juuri minä saan olla täällä maapallolla?
19.Oletko ollut sellainen ystävä, jonka haluaisit itsellesi?
No en todellakaan aina.Mulle kuitenkin ystävät merkitsee paljon.Ja haluan niille hyvää.Ja yritän olla muillekin ihmisille hyvä.
20. Mistä olet eniten kiitollisin?
Pepistä.Poikakaverista.
Myös siitä, että en oo menettänyt uskoa ihmisten hyvyyteen vaikka oon oman työn ja oman elämän kautta nähnyt kaikenlaista. Munsta ei oo tullut katkeraa ja kyynistä akkaa, vaikka siihenkin ois voinu tapahtuneiden asioiden takia päätyä. Oon kyennyt säilyttämään sellaisen lapsenmielisen uteliaisuuden elämään ja siitä oon kiitollinen. Oon myös kiitollinen, että mut on kasvatettu hyvin.
Oon kiitollinen myös siitä, että oon saanut syntyä Suomeen, enkä esim. katulapseksi/lapsiprostituoiduksi jonnekin Aasian maahan.
21.Menettäisitkö kaikki vanhat muistosi kuin menettäisit kykysi luoda uusia muistoja?
Kyllä mää annan vanhojen asioiden olla ja haluan elää tätä päivää...uudet muistot tänne vaan :)
22. Onko mahdollista tietää totuutta ennen totuuden haastamista?
Uskon intuitioon.Tunnen tosi vahvasti asioita. Kyllä se intuitio kertoo sen totuuden. Joten on mahdollista tietää totuus ennenkuin on edes ajatellut asiaa.
23. Onko pahin pelkosi koskaan toteutunut?
Ei. Mutta aavistelen ja tunnen asioita paljon. Kuntelen mun intuitiota. Tällä hetkellä pahinta mitä vois tapahtua ja joka murtaisi mut, ois se, että jos Pepille tai mun poikakaverille tapahtuis jotain pahaa. Puhun nyt kuolemasta. Toivon, että me saadaan elää yhdessä onnellinen elämä :)
24.Muistatko sen hetken viisi vuotta sitten kun olit järkyttynyt?Onko sillä enää väliä?
En muista. Eikä sillä ole enää väliä.
25. Mikä on onnellisin lapsuuden ajan muistosi? Mikä tekee siitä niin erityisen?
Onnellisin? Niitä on niin monta. Mulla on kuitenkin ollut onnellinen lapsuus.Onnellisia hetkiä oli ne keskiviikot kun uus aku Ankka oli tullut ja isä tuli töistä ja otti kainaloon ja se Aku luettiin sitten yhdessä.
26. Millaisena hetkenä olet viimeksi tuntenut olevasi liekeissä?
Oikeesti, ihan rehellisesti, siitä on kyllä hetki aikaa kun oon viimeksi ollut liekeissä. Silleen ihan kunnolla.
Mietin tätä pitkään....siis ihan oikeesti liekeissä oon varmaan ollut kun olin synnyttämässä Peppiä :) oli kuulkaa sellaset poltot et huh huh :D.
Ainakin sillon olin ihan liekeissä kun tapasin mun poikaystävän ja tajusin toisen tapaamisen aikana, että helvetti, tuossahan on mun elämäni mies :)
Haluan tuntea tämän liekeissä tunteen taas...en halua löytää uutta elämäni miestä tai en halua olla synnytyssalissa, mutta haluaisin tuntea "jotain"!
Mitä tuo "jotain" muuten on? Onko se sitä, että pitäis tapahtua asioita, jotta tuntis elävänsä? Eikö kannattais nauttia elämästä ihan joka päivä? tai ainakin pyrkiä siihen?
Lupaan kertoa sen ääneen ja kovaa kun oon seuraavan kerran liekeissä :)
27. Jos ei nyt, milloin?
No nyt nyt!Ei huomenna eikä ens viikolla vaan nyt! Miten tuota onkin niin vaikee toteuttaa?
28. Jos et ole saavuttanut vielä sitä, mitä sinulla on menetettävää?
En ole saavuttanut vielä sitä, mihin suuntaan elämässä. Mutta en voikaan saavuttaa niitä minuutissa, tunnissa tai päivässä. Mulla on suunnitelma mun elämälle ja se vie nyt jonkin aikaa toteutuakseen :). Jos kuolisin nyt tai huomenna, ei se muuttais tuota mun asiaa. Ainakin mulla oli suunnitelma elämälle :).
29. Oletko koskaan ollut jonkun kanssa puhumatta mitään ja silti tuntenut,että olet juuri käynyt elämäsi parhaan keskustelun?
En tiedä tuosta keskusteluosiosta, mutta joskus on siisti huomata esim. hyvän ystävän kanssa, että voidaan olla vaan hiljaa. Ei tarvita sanoja aina. Voidaan vaan olla. Samassa huoneessa, omien ajatusten kanssa. Sittenhän on niitä ihmisiä, että on ahdistavaa kun tulee se hiljainen hetki. Mää saatan niinä hetkinä alkaa puhua pulputtamaan ja sitten myöhemmin ajattelen "et voi helvetti, miks mun piti taas pölistä..olisin vaan pitänyt turpani kiinni:)"
30. Miksi uskonnot, jotka tukevat rakkautta,aiheuttavat niin paljon sotaa?
Minun uskonto on rakkaus. Sitä en tiedä miksi ihmiset sotii uskonnon varjolla. Siksi koska ihmiset on typeriä. Siksi koska uskonnon taakse on helppo kääriytyä ja selittää että voi sotia sen takia.En minä tiedä. Jos ihmiset keskittyisivät elämään niin oisko sotia vähemmän? Miksi pitää uskoa niin vahvasti johonkin että sen takia pitää sotia? Yritäppä tässä maailmassa olla avarakatseinen ja hyväksyä kaikki maailman ihmiset ja uskonnot. Aika vaikeeta. Mulla on mielipiteeni esim. Koraanista, mutta en halua sotkea enempää tätä maailman soppaa ja pidän mielipiteeni itselläni. Yritän kuitenkin kovasti hyväksyä erilaiset ihmiset, mutta en ymmärrä ihmisten pahuutta. Ei me ihmiset olla pahoja syntyissään vaan meistä tulee pahoja. Tai sitten meillä on pahageeni, joka tulee joillakin enemmän esille kuin toisilla.
Mua esimerkiksi ärsyttää ihan suunnattomasti Helsingissä ne kerjäläiset. Tiedän, että ne varastelee heti kun silmä välttää. Miksi? Ihmiset antaa niille kolikoita, ruokaa jne. niin silti niiden pitää varastaa ruokkivalta kädeltä. Olin kerran kaupassa ja sellainen pikkuinen romanityttö oli äitinsä kanssa kassajonossa. Tämä pikkutyttö yritti monta kertaa päästä laukulleni. En yleensä lapsia kohtaan ole inhottava, mutta sanoin aika isoon ääneen, että "lopeta" ja sanoin sille äidille, että voisitko vahtia lastasi. Sanoin varalta vielä englanniksikin asian. Äiti ei ottanut kuuleviin korviin koko asiaa.Sen mielestä oli vaan hauskaa, että sen tyttö yritti pölliä lompakkoani. Mun mielestä niiden silmistä paistoi pahuus. Oon muutaman kerran nähnyt ihmisellä sellasen katseen. Sitä vaan toivoo ettei se kestäis ja hyvyys tulis tilalle. Että, en yhtään ihmettele jos ihmiset haluaa eroon heistä. Ei muakaan hirveesti hymyilyttänyt eikä ollut sellainen olo, että haluaisin antaa rahaa niille :(
Niin, että miksi ihmiset sotii? Koska me ihmiset ollaan vallanhimoisia, halutaan aina vaan enemmän, ajatellaan vaan itseämme ja meillä on se pahageeni.
En minä oikeasti tiedä.
31. Onko mahdollista tietää varmasti, ilman epäilyksiä, mikä on hyvä ja mikä paha?
On. Usko intuitioon ja sydämen ääneen.
32. Milloin viimeksi marssit pimeään vain heikon valon kanssa, joka lähti ideasta johon todella uskoit?
Moni luuli, että lopetan tuon yamk:n käymisen kun Peppi on maailmassa. Mutta minäpä uskoin itseeni. Uskon vieläkin.Syksy oli raskas, mutta jaksoin sen. Uskon myös, että koulutuksesta on hyötyä vielä.
Tälläkin hetkellä oon otsalampun kanssa pimeässä...mulla on idea johon uskon...katsotaan miten mun käy :)
33. Jos tietäisit, että kaikki tuntemasi ihmiset kuolisi huomenna, kenet tapaisit tänään?
No eihän tämmösiä voi kysyä!En suostu valitsemaan yhtä...olisin poikakaverin ja Pepin kanssa.
34. Milloin on aika lopettaa riskien ja palkintojen laskeminen, ja tehdä sitä mikä tuntuu oikealta?
Juuri nyt. En oo vuosiin uskonut siihen, että raha, ulkonäkö, laihuus,lihavuus ja kaikki se uskomaton paska mihin ihmiset uskoo, auttaa olemaan onnellisempi. Että olisit jotain kun istut jollain kultatuolilla ja tienaat tuhansia, miljoonia...naurattaa nuo Sofia Ruusilat sunmuut jotka muokkaa naamaansa ja vartaloaan (ja kiduttaa itseään kun ei uskalla snickersiä syödä kun se tuhoaa kaiken)ja kun ne niin yrittää olla jotain. Näin siellä showroomissa (silloin ku asuin Helsingissä, tuli eksyttyä sinne) sitä niiden hommaa ja voi hohhoijaa. Oli kultamekkoa, kultalaukkua ja kultakelloa. Nauttiiko ne oikeasti kaikesta siitä?
Oon minäkin syyllistynyt kaikkeen yllämainittuun.Jossain elämänvaiheessa tuo kaikki materia ja ulkonäkökeskeisyys oli mulle tärkeetä.Mutta en minä ollu kyllä onnellinenkaan.Se oli sitä, kun elämä oli tyhjää ja olin pihalla elämästä niin sitä piti täyttää kaikella tuommoisella turhalla.
En tällä hetkelläkään tarvitsisi enää yksiäkään Nikejä :). Mutta juu nou...ihanempaa liikkua ja urheilla kun on ihanat Niket jalassa :).Eli nythän tämä meni niin, että haukuin Sofia Ruusilat ja muut ja sitten itse käyttäydyn ihan toisin kun sanon :D. Argh. Ei vaan, selitän tämän nyt sillä, että en tarvi huulitäytteitä, silikoneja enkä luxuslaukkuja ollakseni jotain. Tarvin Nikejä siihen, että saan liikkua ja urheilla ja ne Niket näyttää ja tuntuu kivalta :)...plus enkä käy enää Showroomissa näyttäytymässä :D
Mutta joo, juuri nyt on aika elää elämää missä viihtyy.
35. Jos opimme virheistämme, miksi pelkäämme tehdä virheitä?
Enpä tiedä yhtään ihmistä joka tykkäis tehdä virheitä.Virheitä tehdään siksi, että elämä muistuttaa elämästä. Ettei tänne vaan tulla ja mennä putkessä, jossa ei tapahdu mitään vaan että ihmiset tuntee elävänsä. Eikös se ole se elämän tarkoitus? Tuntea elävänsä?
36. Mitä tekisit eri tavalla, jos tietäisit ettei kukaan tuomitse?
Oon miettinyt tähän vastausta nyt ainakin 5 päivää. En keksi mitään.Ainut asia mikä mulla tuli mieleen, oli se, että kuinka ihmisten ajatukset, mielipiteet jne. vaikuttaa omiin päätöksiin elämässä. Jokaisella on mielipide MUN asioihin. Esimerkiksi siihen, että pitäiskö mun mennä töihin heti kun mun äippäloma loppuu. Ensin ajattelin, että tottakai menen töihin, kun en voi jäädä kotiinkaan. Mutta miksi en vois jäädä kotiin? Ei tuo Peppi tuosta ainakaan nuorene enää.Ja eikö kaikki lapsen kasvatusoppikirjat oo täynnä sitä, että vuorovaikutus lapsen kanssa nuoresta lähtien on tärkeää. Ja, että äidinrakkaus on parasta mitä voi lapselle antaa. Peppi on mulle tärkeintä mun elämässä. Laitoin asiat tärkeysjärjestykseen. Mää ehdin tekemään vielä VUOSIA töitä ennenku pääsen eläkkeelle.
MUTTA asiassa ehkä ärsytti se, että jokaisen piti tulla "tuputtamaan" mielipiteitä siitä kannattaako jäädä kotiin vai ei. Oli mielipiteitä vastaan ja puolesta. Mun äiti ja isä on ehdottomasti sitä mieltä, että töihin vaan. Koska ne on oppineet sen, että töitä tehdään ja kotona ei "laiskotella". Mun äiti on joutunut menemään töihin kun mun isoveli oli 3kk. Sillon äitiyslomat oli sen pituisia! Osa piti mua ihan järkyttävänä ihmisenä kun edes ajattelin töihin menoa.Siis oon huono ihminen, äiti ja epäonnistuja, teen ihan miten vain tuon asian kanssa :)
Päätin kuitenkin kuunnella mun sydämen ääntä ja se ääni sanoi, että Peppi tarvii mua vielä (siis tarviihan se mua koko loppuelämän) ja sen takia tein päätöksen jäädä vielä hetkeksi kotiin.
En aio edes vilkaista mitään työpaikkoja ennen heinä-elokuuta.Syksyksi jos etsis jotain mukavaa työpaikkaa.
Mutta tuohon kysymykseen. Ihmiset on kovia tuomitsemaan. En kykene lukemaan enää keskustelupalstoja asioista. Siis "päivän polttavista" aiheista. Esim. Oulun vauvasurmajuttua on varmasti käsitelty keskustelupalstoilla, mutta en vaan kykene lukemaan niitä.En kykene lukemaan monista muistakaan aiheista. Ihmiset on hirveen pahoja. Halutaan vaan toisille tuottaa paska mieli, keinolla millä hyvänsä. Keksitään ja spekuloidaan asioilla, jotka ei mitenkään kuulu kenellekään.
Minussa aina nousee pystyyn taistelija tai soturi kun joku yrittää tuomita mua jostain asiasta mistä oon eri mieltä. Niin se pitääkin olla...pitää seistä omien sanojen ja tekojen takana.
37. Milloin viimeksi huomasit hengityksesi äänen?
Kun juoksin. Olin hengästynyt.(en oikeesti oo mikään juoksuihminen)
Tällä kysymyksellä ei varmaankaan haettu ihan tuollaista vastausta mitä annoin :)...tämä kysymys sai mut miettimään, että ois varmaan hyvä kuunnella myös omaa hengistystä välillä. Siis olla ihan relax ja olla hiljaa ja kuunnella omaa hengistystä :)
38. Mitä rakastat? Onko mikään viimeaikaisista toimistasi ilmaissut tätä rakkautta?
Peppiä minä rakastan. Tuossa just äsken halailin sitä. Rakastan myös mun poikakaveria. Sanoinkin sen ihan ääneen sunnuntaina kun köllöteltiin vierekkäin ja katseltiin leffaa.
Koska rakastan mun kehoa niin yritän kohdella sitä hyvin. Kun keho ja mieli on balanssissa niin on helpompi hengittää. Pitää muistaa myös olla armollinen itselleen (asia, minkä kanssa joudun työskentelmään..)
Rakastan myös elämää ja siksi mietin tällaisia asioita niinkuin nämä kysymykset. Oon matkalla johonkin ja toivon, että kun vedän viimeiset henkäykset tästä elämästä, voin olla tyytyväinen, että lähdin tälle matkalle!
39. Muistatko viiden vuoden päästä, mitä teit eilen? Entä toissapäivänä? Päivää ennen sitä?
En varmaankaan...mutta ainahan voi tarkistaa päiväkirjasta :)
40. Päätökset tehdään tässä hetkessä. Teetkö ne itse vai annatko toisten tehdä ne puolestasi?
Taisin vastata tähän jo tuolla "tuomitsemis"-kysymyksessä.Teen siis päätökset intuition varassa. Se mikä tuntuu oikealta ja hyvältä. Aina voin kuunnella (ja välillä pitääkin) muiden mielipiteitä asiasta, mutta itse pitää tehdä päätökset elämässä. Minä uskon siihen, että kukaan ei voi tehdä päätöksiä puolestasi vaan pitää kuuunnella sitä sydämen ääntä ja antaa sen viedä mukanaan. Joskus pitää seistä myös reunalla ja uskaltaa hypätä ja uskoa siihen, että siivet kantaa :)!
Kuvat otettu googlekuvahaun kautta :)
Kommentit
Lähetä kommentti