Rahalla saa !

En millään meinannu keksiä otsikkoa, joten katsahdin mun kirjahyllyyn ja ensimmäinen kirja joka osu mun silmään oli "rahalla saa", joten olkoon se tämän päivän otsikko :). Rahalla tosiaan saa, esimerkiksi talon. Kylläkin lainarahalla, mutta mitä väliä :). Voi olla, että oon talon omistaja, jos oikeat tuulet puhaltelee ja pankkineiti sanoo "kyllä". Kyseessä on alla oleva talo :). Pitäkää peukkuja pystyssä et kaikki menee hyvin. Uskon kyllä aina siihen, että asiat menee niinkuin niitten pitää mennä. Eli jos tuo talo nyt jostain syystä ei oo mun omistuksessa niin sitten sen ei oo tarkotuskaan olla :). Hyvin yksinkertaista, eikö :)?

Oon tässä pian lähdössä BodyPumppiin. Oon taas alottanut sen, koska en kestä mun painavaa ruhoa enää :).Oikeestihan en todellakaan oo läski, mutta en oo tyytyväinen mun kroppaan kun siitä roikkuu tietty osa. Eli mun maha. Yök. Mut kyl se siitä.

Asiasta kukkaruukkuun. Niinkuin huomaatte tuolta sivupalkista niin luen erilaisia blogeja ja oon lukenut tuota MFF-blogia eli LAURAN blogia jo kauan. Oon seurannut sitä varmaan jostain vuodesta 2009 ja aina välillä oon ihmetellyt Lauran elämää, siis sillä tavalla et millä se tulee toimeen :). Likalla on hieno kämppä, matkustelee ja kaapit täynnä vaatteita...mutta tietääkseni Laura ei käy töissä. Mullehan asia ei kuulu, joten annetaan sen asian olla:). Nyt Laura on avautunut ongelmistaan ja mun mielestä se on rohkea teko. Nostan hattua Lauralle, että uskalsi kertoa tuhansille lukijoille lääkeriippuvuudestaan. Ei oo helppoo. Tiedän omasta kokemuksesta sen verran, että oon katsonut läheltä kun ihminen taistelee huume/lääkeongelman kanssa. Yks läheinen ihminen hullaantui nuoruudessaan rave-musiikista ja sen kautta ajautui väärään seuraan. Ja tämä väärä seura ajoi läheiseni huumeidenkäyttäjäksi. Se oli ihan hirveetä. Seurata vierestä kun toinen pilaa elämäänsä. Ja kun et voi asialle mitään...vaikka kuinka yrität ohjata toista hoitoon, niin selväähän on se, että muutos lähtee itsestä. Kukaan ei voi muuttaa toista. Tässä tapauksessa kuitenkin, onneksi, kävi hyvin. Tämä läheinen löysi tiensä muutokseen ja voi todella hyvin näinä päivinä. 

Toinen esimerkki on rakas edesmennyt serkkuni.Hän kävi leikkauksessa sairaalassa, sai vahvoja kipulääkkeitä joita piti sitten popsia kuukausia. Kukaan , ei tietenkään, kertonut hänelle että niihin voi jäädä ja yleensä niihin jäädään koukkuun.Hän eli vuosia kierteessä, joka vain syveni. Oli pidätyksiä, linnareissuja ja kusetusta. Johtuen pelkästään siitä, että sairaalasta määrättiin kovat kipulääkkeet ja tästä kaikki lähti. Tämä serkkuni on tällä hetkellä mullan alla. R.I.P.

Näitä esimerkkejä olisi roppakaupalla lisääkin, mutta en viitsi tehdä tästä kilometripostausta.

Itse tiedän näistä vahvoista lääkkeistä sen verran, että lääkäri määräsi mulle Panacodeja mun kipeään polveen. Otin niitä muutaman kerran ja totesin, että niistä tulee niin hyvä olo, että se on jopa pelottavaa. Heitin Panacodit menemään ja siirryin tuttuun ja turvalliseen buranaan.Eikä mulle(kaan)lääkäri puhunut mitään, että lääkkeistä saa niin hyvän olon.

Voin vaan kuvitella Lauran olon. Mää niin toivon, että Laura pääsee "kuiville" ja löytää itsensä. Onnen. Turvallisuuden. Ja kaiken hyvän,mitä ihmiset ansaitsee. Tuo lääkkeistä irtaantuminen vaatii itsekuria, halua lopettaa, voimavaroja käydä läpi helvetti ja tietysti läheisten tukea. Toivon, että Lauralla on läheisiä, jotka tukee häntä. Koska se vieroittautuminen ei oikeesti oo helppoo.Koskaan ei saa myös menettää toivoa. Toivoa on aina.

Nyt mun on pakko kiirehtiä BodyPumppiin.Tämmöstä oli tänään mielenpäällä. Toivottavasti ens kerralla positiivisempia aiheita.

ps. nyt kun luin tän postauksen niin onhan tää sekava...mut näillä mennään :)

Lauantaita ystävät :)