Kevät tuo tullessaan katupölyn, kastelevan vesisateen ja muutoksen.

Viikossa on ehtinyt tapahtua niin paljon etten oo ehtinyt itsekään perässä pysyä. Tai no muutamana iltana oon istunut hiljaa sohvalla ja tuijottanut tyhjyyteen ja rauhotellut itseeni. Kaikenlaista.

Viime viikon olin lomalla. Tiistaina leikkautin hukset joihin oon edelleen tyytyväinen. Uskalsin, vaikka oonkin nössö noiden mun hiusten suhteen. Keskiviikkona hypättiin Pepin kanssa lentokoneeseen ja hurautettiin Helsinkiin. Oli kyllä loma tarpeeseen. Helsingissä sitten alkoi tapahtumaan.

               

Käytiin katsomassa mun miehen ja Pepin kanssa yhtä asuntoa. Asunto oli ihana. Vaalea, valoisa, tilava, rauhallisella paikalla ja lähellä hyviä kulkuyhteyksiä. Kun lähdettiin asuntonäytöstä juteltiin miehen kanssa asioista ja lopulta päätimme, että muutto Helsinkiin on nyt totta. Ollaan puhuttu siitä pitkään meidän elämäntilanteen takia ja sillä hetkellä kaikki oli jotenkin kirkasta. Näinhän sen pitää mennä. Eli elokuussa ollaan koko porukka taas helsinkiläisiä. Tai...ouluainen olen kyllä loppuelämäni, mutta ollaan elokuussa oululaisia helsinkiläisiä.

                 

Ollaan mietitty jo pitkään, että halutaan olla yhtenäinen perhe. Koska mun mies reissaa joka viikko Oulun ja Helsingin väliä niin se on ollut rankkaa. Kaikille osapuolille. Halutaan olla samankaton alla ja elää normaalia perhe-elämää. Eihän tämä ratkaisu ollut helppo. Ei todellakaan. Mutta joskus pitää tehdä tällaisia ratkaisuja.

                

Lauantaina sitten mun rakas mummi joutui vaativaan leikkaukseen ja nämä kuvat oon ottanut sunnuntaina aamukävelyllä Vallilassa kun oli pakko saada happea ja omaa rauhaa hetken verran. Itkin tuolla aamukävelyllä, koska olin ihan varma ettei mummi selviä leikkauksesta. Mutta hän selvisi! 94 vuotias rautamummi!

               

Maanantaina menin taas töihin kunnes sain puhelun äidiltä, että mun isä oli kiidätetty ambulanssilla sairaalaan. Ei tiedetty mikä on vikana. Säikähdin tosi paljon ja työnteosta ei meinannut tulla mitään. Mun isää tutkittiin maanantai ja tiistai. Eilen illalla isä pääsi kotiin. Onneksi mistään vakavasta ei ollut kyse, mutta kyllä tuollainen sairaalareisus aina pysäyttää! Kaikki on nyt hyvin kuitenkin.

                

Että on ollut säpinää tässä.

Kaikenkukkuraksi mun esimies ilmoitti mulle eilen, että mun pitää pitää mun kesälomat ennenkuin mun työsoppari loppuu. Mun työsopparihan loppuu toukokuun lopussa ja tuli aikamoinen kiire sovitella lomat näille parille kuukaudelle. Sain eilen sen kuitenkin tehtyä ja mulla on todella kaksi rikkonaista työkuukautta tässä. Mutta näillä mennään.

               

Uskon muutoksen voimaan. Asioilla on tarkoitus mennä niinkuin ne menee. 

             

Asioilla on tapana järjestyä.

              

               

               

Hyvää keskiviikkoa kaunokaiset!