Hello from Helsinki :)

Täällä ollaan Helsingissä! Ollaan asuttu pian viikko ja tuntuu ihan hyvältä. On aika mageeta kun mies tulee töistä kotiin ja nähdään joka päivä. Tällä viikolla on ollut vielä exstrakivaa kun mies on käynyt lounastauollakin kotona syömässä.

Muutenkin kuuluu hyvää. Ens maanantaina alkaa työt ja pääsee taas normiarkeen. Mullehan ei vaan sovi lorviminen. Vaikka tässä viimeisen kuukauden aikana ei oo tullutkaan lorvittua vaan on ihan hulluna tehnyt tätä muuttoa tänne helsinkiin, yrittänyt pitää lankoja käsissä ja yrittänyt elää tasaista arkea. Välillä tuntui että pää räjähtää, mutta siitä selvittiin (tai minä selvisin). Oli kyllä välillä niin pinna tiukalla että...! Kauhee ikävä tuli ystäviä, jotka jäi Ouluun...mutta kylläpä siellä tulee kuitenkin käytyä, koska Pepin lähimmät sukulaiset on siellä.

Peppi muutti tiistaina tänne ja ollaan nyt totuteltu uuteen kotiin ja ympäristöön. Ollaan käyty leikkimässä tulevan päiväkodin pihalla, jotta maanantaina ei tunnu niin vieraalta mennä sinne. Uskon, että meidän Peppi sopeutuu, kunhan tässä rauhallisesti edetään. Oon huomannut, että Pepin syntymän jälkeen mun pinna ei enää pala niin nopeesti kun ennen :). Taidan kyllä olla nykyään ku lehmä laitumella (en tiiä onko tuo taas joku mun uus sanonta) ja rouskuttelen vaan heinää ja katselen kun muut menettää hermot :). Märehdin vaan :)

Viime postauksessa lupasin taas kuut taivaalta ja lupasin kirjotella nopeampaan tahtiin, mutta miten kävi? Elämän eläminen vei voiton....! Jos nyt rehellisiä ollaan niin en yksinkertaisesti ehtinyt ja jaksanut kirjottaa, koska oli niin vauhdikas kesäkuu ja heinäkuu. Sanoinkin mun miehelle eilen, että mun on pakko saada omaa aikaa ja päästä kirjottamaan, koska tää on mun "terapiaa". Kirjottaminen on aina ollu. Kylläpä tämä tästä taas. Edelleen tuolla luonnoskansioissa roikkuu mun keskenjääneitä postauksia ja niitä tässä sitten yritän jakaa tänne kunhan saan ne valmiiksi. Oispa mukavaa, että pääsisin nyt kirjottamaan tänne taas useammin! Kyllä helpottaa kun nyt meitä on kaksi aikuista vetämässä illat, ettei tarvi yksin kaikkea hoitaa ja sitten kaatua rättiväsyneenä vaan sänkyyn.

Mun kesä Oulussa oli ihana. Näin mulle tärkeitä ihmisiä ja vietin niiden kanssa aikaa. Harmittaa välillä, että aikaa ystäville on niin vähän. Onneksi on whatsuppi ja kaikki muut kanavat jonka kautta voi pitää ystäviin yhteyttä. Ei kyllä muuten tulis mitään. Mulle on kuitenkin tärkeetä olla ystävien kanssa, nuo kanavat ei aina korvaa sitä olemisen sietämätöntä keveyttä :). Onneksi mulla on jo valmiiksi täällä Helsingissä ystäviä, joiden kanssa voi sitten viettää aikaa kun alkaa kotiseinät kaatumaan päälle. Munsta on kyllä niin hienoo kun päästiin mun miehen kanssa "samankaton alle", voin jopa alkaa harrastamaan taas liikuntaa. Voin vaan illalla heittää lenkkarit jalkaan ja käydä lenkillä. Tai sitten aamulla. Mulla ei oo ollut mahdollisuutta tuohon aiemmin, niin kyllä mää nautin että se on nyt mahdollista. Arvostan kyllä kaiken kokemani jälkeen yh-äitejä, jotka joutuu sumplimaan elämää lapsien ehdoilla. Se on välillä haasteellista parisuhteessakin niin sitten vielä yksin!

Peppi herää pian päikkäreiltä. Mulla on pieni hetki vielä itselle. Otan kupin kahvia ja istahdan meidän parvekkeelle. Luen ehkä kirjaa. Tai sitten vain olen.