Paluu takaisin bloggeriin ja kuulumisia...

Huomentapäivää ja ihanaa lauantaita! Täällä ollaan kotona motissa Uudellamaalla ja kotona hengaillaan suurin osa päivästä. Pakko kuitenkin välillä ulkoilla, että saa vähän happea. Käyn kyllä viikolla töissä, mutta siitä lisää myöhemmin. Korona tuli ja vei maapallon hirvittävään tilaan. Tämä kyllä oli odotettavissa jossain vaiheessa tai ainakin minä oon pähkäillyt, että maapallo ei kestä meitä ihmisiä ja meidän kuluttavia toimintatapoja. Tämmöinen virus (kuka tai mikä sen sitten saikaan liikkeelle? Hmm....) tekee nyt tuhoaan maapallolla ja joka puolella on paniikki. On ollut ihan hirveetä lukea uutisia mm. Italiasta ja Espanjasta, jossa tilanne on katastrofaalinen. Eikä tämä Suomenkaan tilanne hyvältä näytä. Ollaan ajautumassa suureen lamaan ja oikeasti oon miettinyt, että miten Suomi tästä nousee? Oikeasti pelottaa.

Miksi kirjoitan täällä bloggerissa? Kirjoitan täällä siksi, että halusin palata juurilleni :). Ja toiseksi...kadotin mun salasanan siihen toiseen blogialustaan enkä oo yrityksistä huolimatta saanut sitä auki. Laitoin sen sitten kokonaan kiinni (=katkaisin maksut) ja palasin tänne. Joten jatkossa mun kirjoitukset ilmestyy tänne :).

Mitä mulle kuuluu (koronapandemian lisäksi)? Mulle kuuluu hyvää! Oon onnellinen, että mulla on töitä...suistuisin varmaan suoraan ulosoton asiakkaaksi, jos multa lähtis työt alta. Työskentelen sosiaalialalla, niin töitä riittää. En voi tehdä etänä töitä niin joudun (SAAN) käydä töissä ihan normaalisti. Kuljen joka päivä julkisilla ja joka päivä mietin oonko saanut tartunnan. Tietysti suojaudun mahdollisuuksien mukaan, mutta virus voi nyt tarttua ihan mistä vaan. Töissä tulee ohjeistusta joka päivä ja samalla pitää kuitenkin pyörittää normaalia arkea nuorten kanssa. Keskittymiskyky on kovilla ja huomaan välillä, että pienet muistettavat jutut töistä tulee mieleen kotimatkalla ja sitten soitan työpaikalle, että "se ja se unohtu...kirjotatko mulle lapun pöydälle". Ehkä se on ymmärrettävää, mutta onhan se ärsyttävää tällaiselle täydellisyyteen pyrkivälle :(! Oon kyllä joutunut opettelemaan taas hellittämistä. Kyllä se tästä.

Se mikä on ihanaa, niin Helsingissä on täysi kevät päällä. Kukkia puskee nurmikon läpi ja meidän pihan pensaissa näkyy vihreää. Ilmassakin tuoksuu kevät. Eilen mietin töitten jälkeen, että oispa ihanaa istahtaa johonkin aurinkoiselle terassille juomaan viinilasi...kunnes sitten tuli mieleen, että eihän se oo mahdollista. Mikään paikka ei oo auki, hyvä niin, mutta nyt huomaa kuinka itsestäänselvistä asioista onkin tullut ei itsestäänselvää.

Oon yrittänyt pitää positiivista virettä yllä ja onnistunutkin aika hyvin. Yritän keskittyä hyviin ja positiivisiin asioihin ja olla ajattelematta koko aikaa tätä vallitsevaa tilannetta. Luulen, että ihmiset nyt vihdoin oppivat nauttimaan niistä pienistä asioista elämässä. Ja monelle selkiytyy ne tärkeimmät asiat elämässä. 

Tänään meillä on tarkoitus käydä metsässä kävelyllä ja grillaamassa, koko meidän suuren kolmihenkisen perheen kera. Tarkoitus ei oo mennä mihinkään ulkoilumestaan, missä on sata muutakin ulkoilemassa vaan etsiä oikeasti rauhallinen paikka missä ei oo muita ihmisiä. Pitää varoa ettei ylitä Uudenmaan rajaa, koska oishan se kauheeta ettei päästäis takas kotiin.

Pitäisköhän tänään olla reipas ja pestä myös parvekelasit? :D