Kuulumisia pitkästä aikaa !

Oih ja voih kun tämä kirjoittaminen tuntuu nykyään niin hankalalta. Kirjoitan paljonkin, mutta jostain syystä tänne blogiin kirjoittaminen on tuntunut haastavalta.

Mitäs mulle kuuluu? Hyvää kuuluu. Juuri nyt kuuluu todella hyvää.

Viime vuosi meni selviytyessä. Niin kuin varmaan muillakin. Korona-aika ei muuttanut mun työrytmiä, koska olen onnellisessa asemassa, että työskentelen alalla, missä ei työt koskaan lopu. En ollut etätöissä vaan paiskin töitä samalla tavalla kuin aikaisemminkin. Tietysti korona vaikutti liikkumiseen ja sosiaaliseen elämään, mutta tavallaan nautin tosi paljon kotona olemisesta. Kirjoittelin paljon, maalailin ja luin jopa monta kirjaa viime vuoden aikana.

Koronavuosi toi vaan muita surullisia asioita elämääni. Menetin isäni syövälle joulukuussa. Myöskin mieheni isä kuoli elokuussa. Olihan siinä kaikessa selvittävää. Tuntui kuin suuri painolasti olisi ollut harteilla ja ei oikein huvittanut mikään. Toisekseen, vihaan pimeyttä, joka antoi vielä lisälastillisen melankoliaa arkeen.

Maaliskuussa eräänä sunnuntai aamuna (kun aurinko pilkisteli kauniisti taivaanrannasta) päätin "nousta ylös" ja alkaa tekemään asioita. Aloin nauttimaan taas. Jokin naksahti päässäni ja sen jälkeen onkin ollut nousuvoittoista tämä elämä.

Aiemmin olen täällä kertonut manifestoinnista. Se on muuttanut ajatustapaani ja uskon hyvien asioiden tapahtuvan silloin kun sen aika on. Olen aina uskonut siihen, että asiat tapahtuu kun niiden on aika tapahtua. Olen tässä harjoittanut rauhoittumista, hengittämistä ja pysähtymistä. Mun ongelma on se, että kun saan virtaa, niin mua ei meinaa pysäyttää mikään. Aivot on täynnä sekamelskaa ja keskittyminen yhteen asiaan on hankalaa. Onneksi nykyään osaan pysähtyä kun pyörät meinaa lähteä kulkemaan liian lujaa. Niissä tilanteissa maadoitan itseni uudelleen.

Soitin tuossa helmikuussa Kanta-Hämeen aikuispsykiatrian yhdelle osastolle, jossa on tutkittu yli kymmenen vuotta sitten mun mahdollista ADHD:a. Tilasin tutkimuspaperit itselle ja olen sitä mieltä, että menen uudestaan tutkimuksiin. En nyt heti, mutta tässä lähivuosina. Toisaalta on ihan sama, että onko mulla ADHD (tai ADD), mutta vanhoissa tutkimustuloksissa on viitteitä siihen. Meillä on suvussa ADHD ja ADD diagnooseja. Tiedän (olen aina tiennyt), että mun aivoissa on jotain erilaista. Olen tuntenut myös aina sellaista "olen erilainen kuin muut"-tunnetta. Se tunne ei ole mitään ylitsemaallista, olen parempi kuin muut-tunnetta, mutta se tunne pysäyttää mut aina välillä. Ihan kun en kuuluisi joukkoon. Sitä on ehkä hankalaa selittää, mutta ulkopuolisuuden tunne selittää sitä paljon. Toisaalta siis ihan sama saanko mitään diagnoosia, mutta haluaisin jollakin selittää, miksi tämä tunne on riivannut (hah, onpas voimakas sana)mua aina. Olen pärjännyt tähänkin asti, niin miksi mikään diagnoosi muuttaisi mitään?

Mulla on uus työpaikka. Jee. Tuossa vuoden alussa tein itselle vuodeksi eteenpäin suunnitelman, mitä kohti etenen. Yksi suunnitelmista oli saada sellainen työ, missä tunnen itseni arvostetuksi. Sellainen työ missä voin näyttää kykyni, ottaa vastuuta, saada parempaa palkkaa ja toiveena oli myös työmatkan lyheneminen. Näin sitten sattui käymään :D. Nämä kaikki kohdat täyttyi. Olen ollut uudessa työssä vasta pari viikkoa, joten en osaa vielä sanoa siitä muuta kuin, että "tässä opettelen". Työmatka lyheni 40-45minuutista noin 3 minuuttiin! Hyvältä tuntuu!

Mua houkuttais ihan hirveesti opiskella :D! Olen miettinyt avoimen yliopiston opiskeluja ja sieltä liiketoiminnan tai henkilöstöhallinnon opintoja :D! Apuaaaa, katson nyt rauhassa syksyyn, että miltä se opiskelu tuntuisi. Hiljaa hyvää tulee!

Ihana kevät on saapunut kaupunkiin. Eilen oli ihana kävellä kesävaatteissa ja sandaaleilla, ILMAN SUKKIA :D! Rakastan niin tätä vuodenaikaa...! Viime kesänä saatiin viljelypalstapläntti tuosta ihan vierestä ja ollaan touhuttu siellä. Ihanaa katsoa kun oman käden jälki näkyy. Tänään on tarkoitus taas mennä sinne hommiin. Ollaan laitettu siemenet itämään jo helmikuussa ja pian päästään istuttamaan osa kasveista maahan. Meille on myös tulossa taas chilisatoa...ne jää parvekkeelle kasvamaan, kun ovat niin herkkää lajiketta etteivät välttämättä pärjää muutakuin meidän parvekkeella.

Tällaisia asioita mulle kuuluu tällä hetkellä. Eli hyvin menee...mites siellä?