Balance.

                     

Väsynyt, mutta onnellinen. Olen onnellinen siitä, että mun päässä on naksahtanut rattaat paikoilleen ja olen uskaltanut lähteä tavoittelemaan asioita, jotka on luonnollisesti osa mua. Olin eilen yhdessä koulutuksessa ja siellä sivuttiin aihetta etiikka. Se jäi pyörimään mun päähän koko illaksi ja mietin sitä vielä nukkumaan mennessä. Mitä etiikka oikein on? Mitä on mun etiikka? Millä tavalla haluan tehdä asioita?

Oma moraali ja omat arvot on sellaisia asioita, mitä kannattaa välillä miettiä. Miksi teen asioita niinkuin niitä teen? Mikä on oikeaa ja väärää? Mitä on hyvä elämä?

En ihan vielä pysty avaamaan tätä asiaa ihan täysin auki,mutta sen aika tulee vielä. Tiedän, että tulee koska tunnen sen mun sisällä. Olen tuntenut jo muutaman viikon, että pian tapahtuu jotain mikä muuttaa taas mun elämää. Tämä tuleva muutos on puhtaasti positiivista. Luulen, että mun etiikka, arvot, oikean ja väärän balanssi ja hyvä elämä nousee tasolle, jota olen kaivannut jo pitkään. Kaikki naksahtaa paikoilleen niin, että mun on taas hyvä olla. Uskon aina siihen, että hyvä voittaa pahan vaikka sitä joutuisi hetken odottelemaan.

Mulla on muutenkin ollut jänniä "oloja" tässä viikkojen aikana. Mun taiteellinen puoli on väkisin halunnut tulla esille. Soitin yks päivä työpaikan vessasta (heh!) mun ukolle ja kysyin, että onko meidän varastossa vielä tyhjiä taulupohjia. Ei ollut. Mutta kun pääsin kotiin, maalasin Pepin kanssa isolle pahville. Maalasin siihen kerrostalon. En tiedä todellakaan miksi, mutta ei kai sillä ole väliä. Mulla tekis mieli askarrella, tekis mieli tehdä kaikenlaista käsillä. Tulevana viikonloppuna aiotaan Pepin kanssa tehdä joulukortteja. En ikinä muista lähettää joulukortteja, koska mun mielestä on tylsää lähetellä niitä valmiita kortteja (ellei ne sitten ole jotenkin huumorilla höystettyjä) , mutta jospa meidän joulukorttipajasta tänä vuonna tulisi sitten lähetettyä kortteja ystäville ja sukulaisille. (Mun kieroutunut huumorintaju nosti taas päätään ja näen jo silmissä kuinka väsään sellaisia kortteja joita ei ole tarkoitettu lasten silmille...anteeksi kun oon vähän pöhlö :D).

Kaikella on aikansa ja paikkansa. Myös niillä huonoilla hetkillä on jokin tarkoitus. Sen tajuaa monesti vasta jälkeenpäin. 

Olen tällä hetkellä väsynyt (kukapa ei olisi kun aurinkoa ei ole näkynyt taas aikoihin), mutta jollain tapaa onnellinen kuitenkin. Availen kaikkea tätä kirjoittamaani kun hetki on oikea. Nyt pitää valmistautua työpäivään. Juon vielä kahvikupillisen ja nautin hetken hiljaisuudesta. Sitten pitääkin herättää Peppi ja mies. Uusi päivä ja uudet mahdollisuudet.