Feminismiä vai omien oikeuksien puolustamista?

Mun on pakko kirjoittaa tästä aiheesta. En pysty olemaan hiljaa enää, enkä kyllä haluakkaan. Toivottavasti tästä ei saa sellaista kuvaa, että täällä hiuksia repien kirjoitan vihaisena tätä. Tää herättää mussa suuria tunteita ja ehkä tietyssä suhteessa vihaakin. Voi olla, että se on enemmän hermostumista kuin vihaa, mutta jotain negatiivista tunnetta se on. Mut uskon kuitenkin, että tää on mun oikeuksien puolustamista. Voin puolustaa oikeuksia maassa missä puhutaan tasa-arvosta ja suurimmassa määrin sitä noudatetaankin. Täällä Suomessa naisilla on kuitenkin jonkinlainen asema ja merkitys. Ei olla mitään lapsentekokoneita ja meidän ei tarvi palvella meidän miehiä (ellei haluta), voidaan käydä töissä, voidaan ajaa autoa ja voidaan käyttää sellaisia vaatteita ku halutaan.

Jossainpäin maailmaa tuo ei oo itsestäänselvyys naisille vaan naiset saattavat olla (tai siis ovat) alistettuja ja heillä on tiukat rajat ja säännöt miten pitää käyttäytyä.

Tämä kaikki oikeestaan lähti vyörymään meidän koulun ryhmätyönaiheesta. Me ollaan tehty ryhmätyö aiheesta "mies sosiaalialalla työntekijänä ja asiakkaana". Eli otettiin selvää esim. millaisessa asemassa mies on sosiaalialan työssä. Otettiin selvää myös se, että millaiselta suurimmalta osalta miehistä tuntuu olla sossujen asiakkaana. Varsinkin tätä toista (asiakkaana oloa) on tutkittu jonkin verran, mutta mitään tieteellisiä tutkimuksia siitä ei oo tehty.Siitä löytyy erilaisia opinnäytetöitä.Miestutkimuseuralla on FB sivut, josta saa tietoa niiden toiminnasta.On tietysti myös olemassa naistutkimus, mutta nykyään käytetään vissiin nimitystä sukupuolentutkimus,yritetään siis olla laittamatta naista ja miestä eri asemiin. En oo tästä ihan satavarma.

Meillä oli torstaina 12.2 koulussa luento, jonka piti Anni Tsokkinen. Anni on pappi ja tehnyt väitöskirjan aiheesta "Etuoikeutettu sukupuoli- käsitys auktoriteetista Elisabeth Schüssler Fiorenzan feministisessä teologiassa", mutta koska en oo väitöskirjaa lukenut niin en voi sanoa siihen mitään. En muutenkaan halua puuttua näihin kirkkojen välisiin "ongelmiin", joten niistä en tuu tässä puhumaan mitään. Ongelmilla tarkoitan näitä hyväksyäkö naispappeutta vai ei. Ja mitä muuta niillä nyt on. En oo koskaan raamattua lukenut kokonaan, niin en osaa enkä voi sanoa, miten sinne asiat on kirjotettu. Ja koska en tulkitse raamattua ja elä sen kaikkien oppien mukaan, mun pitää olla tästä asiasta hiljaa :).Kunnioitan niitä ihmisiä, jotka haluaa elää raamatun oppien mukaan.

Mutta joo, Anni piti meille luennon (joka ei todellakaan liittynyt mitenkään raamattuun tai mihinkään uskontoon liittyvään) feminismistä. Se oli oikeesti huippuluento. Anni oli ihan liekeissä. Oli joitain asioita mitä en allekirjoittanut, mutta päällisin puolin oon Annin kanssa samoilla linjoilla naisten asemasta Suomessa. Ja itseasiassa siitä, että omia oikeuksia saa ja pitää puolustaa.

Mua alkaa aina hermostuttaan jos ja kun joku luulee, ettei munsta oo johonkin.Ihan sama onko kysymys fyysisestä tai psyykkisestä jutusta.

Inhoan nykyajan tv ohjelmia. Nehän on käsikirjottanut selvästi miehet....ainakin niissä nainen esitetään tissinä,pilluna ja mahdollisimman kauniina. Lihavia naisia ei hyväksytä.Tai jos jossain ohjelmassa on lihava nainen, yleensä se on joku laihdutusohjelma, jossa naisesta tehdään kaunis laihduttamalla ja pukemalla tietynlaisiin vaatteisiin.En usko, että naiset käsikirjoittaisivat tuommosta paskaa mitä tvssä on? Nykyajan naiset ovat fitnesshulluja, koska lihas on uus laihuus. Instagramit, pinterestit, fb ja kaikki muu on täynnä naisia jotka on ottanut salilla itsestään kuvan pyllystä...tietysti huulet on törröllään :). Välillä kun katson tvstä näitä ihan tyhmiä ohjelmia, yritän olla ajattelematta mitään syvempää. Vaikeeta se välillä on. Alkaa ärsyttään. Tietysti näillä laihdutusohjelmilla on hyvä puolensa siinä, että ihmiset oppii syömään paremmin ja kunnioittamaan omaa vartaloaan.Tietysti on parempi, että ihmiset käy salilla kuin makaa kotona sohvalla syömässä sipsiä, mutta rajansa kaikella.Miks kaikesta pitää tehdä aina helvetinmoinen haloo?

Sitten naistenlehdet...mitä ne syöttääkään meille? Ole kaunis, pukeudu näin, tällainen  laukku pitää olla, syö oikein...jumppaohjeet pallomahalle, jumppaohjeet löysille reisille, nyt kesäkuntoon jne.

En kuitenkaan halua erakoitua kotiin ja lukea esim. ainoastaan jotain filosofisia, "järkeviä" kirjoja...ja tulla tänne saarnaamaan kuinka maailmassa kaikki on väärin.Kuinka naisilla on asiat huonosti. Kuinka maailma pyörii miesten mukaan.

Tämä kaikki höyryäminen aiheesta lähtee niinkin pienestä jutusta kuin tämä: näin joululomalla yhden projektipäällikön paikan joka oli auki täällä Oulussa. Hain tätä paikkaa vähän niinkuin "kokeilin kepillä jäätä"-juttuna. Mulla on tarkoitus pysyä Pepin kanssa kotona syksyyn, joten mulla ei sinänsä oo kiire tuon työnhaun kanssa. No mutta kumminkin...projektipäälliköltä vaadittiin sellaisia kykyjä, mitä juuri minulla on. Uskon, että olisin hyvä projektipäällikkö vaikka mulla ei siitä kokemusta olekaan. Oon katsonut kuitenkin läheltä miten yhtä sosiaalialan projektia on vedetty ja tiedän itseni, että mulla riittää kunnianhimoa vetää tuollaista juttua. Kyse oli nuoriin liittyvästä projektista ja nuorten kanssa toimiminen on lähellä mun sydäntä. Hakuaika oli joululomalla ja aika lyhyt. Mulla heräs jo siitä epäilys, että onkohan paikka jo katsottu jollekin...laitoin kuitenkin hakupaperin vetämään. Ajattelin, että ainakin ne pyytää mua haastatteluun, koska mulla on hyvä työkokemus ja pian yamk paperikin taskussa.Ja mun yamk paperikin on pian hankittu aiheesta syrjäytyminen ja päihteet, josta projektipäällikkönä piti tietää jotain. Mitään ei kuitenkaan kuulunut. Yks päivä tässä pari viikkoa sitten, mulle tuli sähköposti, joka meni näin :

Tervehdys!

 Tiedoksi:

 Projektipäälliköksi on valittu Antti Sukunimi.

 Kiitämme mielenkiinnostanne hakemusta kohtaan.

 t: Hannu Sukunimi

Tuijotin hetken sähköpostia ja mietin, että voiko tämä olla totta.Ei mitään kertomusta siitä, kuinka montaa on haastateltu, kuinka moni paikkaa haki tai, että mitkä on Antin valintaperusteet paikkaan. Tästä suivaantuneena laitoin sähköpostia takaisin. Oikeuksiini kuuluu tietää kuinka monta paikkaa haki, kuinka montaa haastateltiin ja miksi valittu sai paikan(esim. koulutustaso). Laitoin ystävällisen viestin menemään noin kaks viikkoa sitten.

En oo vieläkään saanut vastausta kysymyksiini.

Eli olen ilmeisesti vittumainen akka, joka kyselee vittumaisia kysymyksiä. "Tuolle ei ainakaan anneta töitä tästä firmasta" voisin kuvitella että siellä toisessa päässä on mietitty.

Meneekö tuo juttu noin vai kuvittelenko vaan?

Sosiaalialalla menee nuo esimies/päällikköpaikat yleensä miehille. Siinä se nyt tuli.

Kun ne oikeesti menee.

Ja se jos mikä, ottaa päähän.Mulla on kaks omakohtasta esimerkkiä tähän asiaan. Olin kesällä 2008 Helsingissä yhdessä lastensuojelulaitoksessa töissä ja samaan aikaan siellä oli mun kans yks mies, joka oli alottanut noin vuotta aiemmin siellä. Mies oli sama koulutukseltaan kuin minä.Kaks vuotta myöhemmin kuulin, että tää mies oli PYYDETTY vastaavaksi ohjaajaksi sinne osastolle. Hyvä homma hänelle ja onnea.Näitä juttuja sosiaalialalla perustellaan monesti sillä, "että kun se on mies"...tarvitaan miesnäkökulmaa asioihin ja "siinä hommassa on hyvä olla mies". Miksi nainen ei voi olla yhtä hyvä päällikkönä tai esimiehenä tai vastaavana kuin mies? Monesti miehet vielä pääsee noihin hommiin pienemmällä opiskelulla.Esimerkkinä vois olla vaikka mun edellinen esimies...sillä on pienempi/huonompi koulutus ku mulla...mut se onki mies! Vai onko se näin? Kuvittelenko edelleen nämä asiat näin?

Mun luokalla on mies joka on PYYDETTY esimieheksi yhteen hommaan.Jonka tietysti hän otti vastaan, koska palkkakin on paljon paljon parempi. 

Katkera...ai minäkö? :). En ehkä katkera mutta vituttaahan tuo, että paikat joissa minäkin pärjäisin, niin niihin PYYDETÄÄN mies.Haku saatetaan järjestää, mutta jo valmiiksi on päätetty kuka hommaan otetaan.Siis sanotaan miehelle, että hae paikkaa niin se on sun. Eihän tuosta puhuta ääneen, mutta niinhän se on.Oon ensin lukenut amk tutkinnon joka kesti 3 1/2 vuotta ja siihen yamk tutkinto joka kestää 1 1/2 vuotta. Eli 5 vuotta yhteensä. Plus vielä muut koulutukset päälle.Ja työkokemus. Miksi minä en vois olla hyvä esimiehenä, jos joku muukin voi olla? 

Sosiaalialla naisia töissä on noin 90% ja sen huomaa palkassa. Jos tämä ala missä minäkin toimin ois miesvaltainen, ois palkat paaaljon isommat. Se ois ihan automaattista. Ei siitä edes keskusteltais. Sossuala verrattuna vaikka it-alaan...naisala vs. miesala...lähtöpalkassa on jo tonnin ero! Sossualalla toimitaan ihmisten ja niiden ongemien kanssa. Yritetään vetää perässä pulkkaa, jossa saattaa istua kokonainen perhe ja yritetään sumplia niiden kaikkien kanssa. Yritetään välillä sumplia jopa suvun kanssa. Joskus työt saattaa tulla kotiin. Joskus joudut tekemään tosi rankkoja päätöksiä yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa jonkun ihmisen elämästä. Joskus joudut tekemään päätöksiä joita se perhe, nuori,lapsi tai se koko suku ei ymmärrä. Oo siinä sitten. Ja sitten palkkapäivänä voi maksaa laskut, lainaa ja ostaa ruokaa...ja jäädä ootteleen sitä seuraavaa palkkapäivää.Jos jaksat tehdä vuorotöitä niin sulla on myös "toinen palkkapäivä" eli sillon ku maksetaan lisät. Sillon sulla voi jäädä pikkusen enemmän käteen tästä henkisesti raskaastakin työstä. Mut eipä se kauheesti naurata.

Sitten it-ala. Ehkä kärjistän nyt vähän. Mut suunnittelet siellä toimistossa, jossa voit välillä pelata biljardia tai pingistä(ettei luovuus katoa), ihmisille esim. kännykkäpelejä joita ne paukuttaa sitten esim. bussissa...kun ne menee aamulla niihin sossuhommiin :). Suunnittelet siellä toimistossa erilaisia teknisiä helpotuksia ihmisten elämään ja mietit et mitä laittas casual friday-päivänä päälle :).Älä hermostu siellä, kärjistin tätä juttua nyt vähän.

Pakko avautua myös tästä "naiset on lasten kanssa kotona"-jutusta.Mulle on tullu tunne, kun tuo lapsi on maailmassa, että mää en olen huono äiti, koska mulla on kuitenkin tavoite päästä töihin.Haaveilen siitä, että voisin alottaa syksyllä työt. Ja vielä sellaisen työn, mikä innostaa mua ja on mulle merkitystä. En oo yhtään sellanen ihminen, että jaksan olla kotona. Mulla on suunnitelmia ja tavoitteita mitä haluan työelämässä saavuttaa.Mun mielestä se ei oo väärin. Tiiän, että masennun jos mulla ei oo mitään päämäärää elämässä.En mää silti aio unohtaa mun rakasta Peppiä. Se on kuitenkin mun elämäni valo mun miehen lisäksi mun elämässä. Ei mulla oo tarkotus laittaa Peppiä muiden hoidettavaksi. Siis sillä tavalla hoidettavaksi, että en olis Pepin kans ollenkaan. Aion opettaa Pepille paljon tästä elämästä ja haluan olla mukana, mahdollisimman paljon, kun kasvatan Peppiä. Miksi mun pitäis jäädä kotiin? Jos tunnen itseni, että voin paremmin kun mulla on jokin merkityksellinen tehtävä tässä maailmassa niin miksi mun pitäis jäädä kotiin? Käytiin mun miehen kanssa aikamoinen keskustelu tästä aiheesta, mutta se jääköön meidän väliseksi. Mut lopputulos kuitenkin, onneksi, oli se et mun mies ymmärtää mua. 

Ymmärrän sen, että jotkut naiset jää kotiin. Mut ne haluaa jäädä kotiin. Miksi mies ei voi jäädä kotiin lasten kanssa? Siksi koska yleensä miehellä on parempi palkka, jolla se voi elättää perheen. Jos meillä mun mies jäis kotiin ja mää lähtisin sossualalle töihin, ois meillä rahasta tiukkaa.Tosi tiukkaa.

Kuitenkin yhteiskunta haluaa, että naiset jäis kotiin hoitamaan lasta/lapsia. Kodinhoidontuki on pienimmillään 327€. Kuka elää tuolla rahalla? Naiset joutuu elämään miehen rahoilla. Tästä asiasta ollaan meidänkin perheessä puhuttu. Minä oon sen verran ärsyttävä, etten suostu elämään mun miehen rahoilla :). Vaikka se on sitä ehdottanut...tai siis sanonut, että tottakai se huolehtii minusta ja Pepistä. Mutta kun...minä en oo koskaan elänyt kenenkään rahoilla. Oon aina tienannut itse omat rahat ja elänyt niiden mukaan. Munsta tuntuis ihan hullulta, jos joutuisin pyytämään mun mieheltä rahaa :). Nyt oon joutunut jotain pyytämään, mutta nekin oon ottanut lainaksi :)...maksan kun pääsen takas töihin...! Olenko liian ankara itseäni kohtaan?

Takaisin naiseuteen ja siihen miten nainen nähdään meidän yhteiskunnassa. 

Tuolla alussa jo sanoin, että inhoan sitä jos munsta luullaan et oon heikko. Niinku esim. fyysisesti. Oon ollut sellasissa töissä, joissa oon joutunut esim. raahaamaan täysiä limukkakoreja järkyttäviä määriä. Siis tällä mun 152cm ja 50kg ruholla. En oo antanut periksi. Oon ne raahannut, enkä oo koskaan sanonut etten voi sitä tehdä, koska en jaksa. En oo koskaan kieltäytynyt fyysisistä töistä. Kerran pari äijää naureskeli mulle, kun raahasin niitä limukkakoreja, oisko ollu neljää päällekkäin...kylläkin nokkakärryillä, joissa oli tussut kumet...ja pyysi saada auttaa. En voinu antaa periksi. Tuumasin niille vaan, että oon tehny tätä paljon ja ei tunnu missään, antakaa mun rauhassa hoitaa homma :). Ihan siis ystävällisesti. Onhan se hienoa, että miehet on herrasmiehiä ja tarjoaa apuaan, mutta en halua heittäytyä voimattomaksi ja heikoksi.Herrasmiehet on kivoja...siis sellaset jotka avaa ovia jne. 

Minä ostin mun miehelle kukkia yks päivä tossa. Sitä nauratti kauheesti ja se sano et mää oon hölmö :) Mut jos miehet ostaa naisille kukkia niin miks naiset ei voi ostaa miehelle?

Meikäläisellä pysyy myös vasara kädessä, osaan maalata seiniä ja laittaa lampun kattoon. En oo koskaan tarvinnut siihen miestä. Osaan vaihtaa myös auton renkaan, osaan ja pystyn luomaan lunta (katolla tai pihalla) ja kokoan kaappeja ja lipastoja jos on tarvis. Oon sanonutkin, että jos mun veri yhtään vetäis raksahommiin niin voisin olla hyvä raksanainen :).

Me naiset tyydytään tähän meidän osaamme. Ollaan heikkoja ja avuttomia, koska meidän oletetaan sellaisia olevan.

No hei, mites nuo seksihommat? Jos mies naiskentelee ympäri kaupunkia ja hoitelee monta naista yhtäaikaa, on mies silloin kukkulan kuningas. Arvostettu panomies. Mies joka saa arvostusta kanssamiehiltään. Mut entäs jos nainen naiskentelee miehiä ja hoitelee montaa miestä yhtäaikaa? No nainenhan on tottakai huora. Oikee kaupunkin panoreikä.

Mulla oli yhteen aikaan monta miestä ihan vaan huvikseen. Mua ei kiinnostanut seurustella ja halusin nauttia miehistä. Oliko se väärin? Kuulin supsuttelua selän takana, että oon jakorasia ja horatsu. Mua se ei oikeesti kauheesti kiinnostanu mitä munsta puhutaan. Ihmiset puhuu aina. Ainut kerta jollon oon ärähtänyt oli, kun mun luultiin käyttävän piriä. Koska olin iloinen ja menevä.Ja aina niin hyvällä tuulella. Sillon mua vitutti...meikäläinen nautiskeli elämästä, ei ollu huolta huomisesta niin automaattisesti mää käytin ihmisten mielestä piriä.Kerran joku oli laittanut alulle jutun, että oon raskaana ja että en välitä siitä. Että kuljeskelin vaan baareissa raskaana ryyppäämässä. Että semmosta. En siis ollut raskaana vaan sen oli joku keksinyt. En oo koskaan kuullu kenestäkään miehestä puhuttavan tuommosia asioita mitä munsta puhuttiin. Paitsi ehkä omasta suusta :) Kyllä mää saatoin sanoa jollekin miehelle, joka pani kaikkee mikä liikku, että "sinäkin tommonen huora" :)..kerran sanoin yhdelle muusikolle, joka tuli lurittelemaan mulle kitara kädessä jotain siirappibiisiä et "et sää kyllä multa pillua saa vaikka kuinka lurittelet siinä" niin jätkä tais vetää pussillisen herneitä nokkaan...nooh, ja sain varmasti taas vittumaisen akan maineen :).

Nuo muusikotkin on yks ihmeellinen tapaus. Miesmuusikoiden housunlahkeissa pyörii jos jonkinmoista tyttöä. Mua ihan säälittää ne tytöt. Ne tekee mitä vaan et pääsee sänkyyn niiden retkujen kanssa. Saa niinku sulan hattuun. Miks ne tytöt/naiset ei kunnioita itseään ja  etsis jotain muuta elämään kuin sen, että makaa jonkun "minulla ei ole aikaa naisille tai seurustelulle, mutta voin sua panna"- miehen kanssa? Mää pidän aina naisten puolia näissä mieskuvioissakin. Oon ollut kerran, vahingossa, varatun miehen kanssa ja siitä tuli niin paha morkkis etten ikinä vois tehdä enää niin. Tässä tapauksessa tää mies ei kertonut olevansa varattu vaan sain sen selville, kun sen nainen soitti mulle :(. Sen jälkeen muistin aina kysyä onko mies varattu. Ne kolmoisdraamat ei koskaan pääty hyvin. Ei koskaan.

Miettikääpä musiikkivideoita. Ihan voi alottaa vaikka Cheekistä.Sen videoilla pyörii vähäpukeisia naisia jotka pyörittää pyllyä ja esittelee itseään.Miksi helvetissä? Ollaanko me naiset oikeesti sellasia? Ollaanko me täällä maailmassa vaan tyydyttämässä miesten himoja? Amerikkalaisten räppäreiden musavideot ihan vielä hirveempiä. Yks järkyttävimmistä suomiräpeistä mitä oon pitkiin aikoihin kuullu on Tuomas Kauhasen (feat.Cheek) "miksi naiset aina rakastuu renttuihin" biisin uudelleen versiointi."Ollu pari Annaa, Sannaa, Hannaa, Susannaa. Sellast säätöö, ettei kovin moni handlaa.Oli baarimirkku, joka kaato mulle drinkkejään, ja kyseli, et ollaaks me menossa minnekään.Joutu skippaa sen yli, kun toi tanssija tipahti mun syliin." jne. Nuo räppärit on saanu naista ja naisia varmasti enemmän ku on järkee päässä. Sitten ne vielä lesottaa jossain tollasessa biisissä sillä. Hyvä että ootte saanu naista. Tosi hienoo. Mutta missään tapauksessahan te ette oo huoria tai jakoletkuja vaan ootte kuninkaallisia panomiehiä. Pitäisköhän nostaa hattua ja ostaa teille kaikille hienoille panomiehille oikeen kultainen tuoli? Kääntäkääpä taas asia toisinpäin...jos nainen tekis noin ja kehtais tehdä vielä biisin siitä, että on saanu munaa??!!??

Mites nuo Victoria's secretin näytökset? Kuvastaako ne sitä, millaiselta nykyajan naisen pitäis näyttää? Pitääkö nykyajan naisen näyttää enkeliltä ja pukeutua kotona pelkkiin alusvaatteisiin ja näyttää seksikkäältä?Olla koko ajan seksibeibenä ja olla valmiina miellyttämään miestä? Mites ne miesten kaljamahat ja pälvikaljut...pitääkö meidän naisten hyväksyä ne? :)

Miettikääpä naistenlehtiä, pornolehtiä ja mainoksia? Ollaanko me naiset sellaisia? Pornokin on suurimmassa osin sitä, että naiset ottaa suihin, sitten annetaan vähän takaapäin ja sitten vingutaan kun tuntuu niin hyvältä.Ja mällit tietysti naamalle.Unohtamatta sitä, että perseellä pitää vähän läiskiä. Kuka nainen oikeessa elämässä haluaa sitä tai nauttii siitä? Käsi pystyyn nainen, jos siellä on joku joka nauttii siitä!

Vittu tätä maailmaa!

Sanotaan, että nainen on susi toiselle naiselle. Miksi se menee niin? Miksi me naiset ollaan paskoja toisille vaikka meidän pitäis pitää yhtä, koska ollaan kuitenkin heikommassa asemassa miehiin nähden? Miksi meidät nähdään pilluina ja tisseinä? Siksi koska me annetaan meidät nähdä niin! Miksi me naiset ei nousta parrikaadeille ja haluta esim. enemmän palkkaa tekemästämme työstä? Miksi me naiset ei saada kunnollista palkkaa siitä, jos me kerran jäädään kotiin hoitamaan niitä lapsia? Miksi meitä naisia on niin vähän suuripalkkaisissa hommissa? Oi miksi oi miksi?

Tää mun kirjotus on aika aaltoileva :). Kirjotan vähän sitä ja tätä. Mulla lähti ajatus poukkoilemaan ja tässä tulos. Toivottavasti saitte kiinni siitä mitä yritin sanoa.

En vihaa miehiä vaan rakastan miehiä. Rakastan myös naisena oloa ja rakastan myös naisia :). Ois ihanaa löytää joku kultainen keskitie näiden asioiden suhteen. Kun en kuitenkaan voi sulkea korvia ja silmiä ympärillä tapahtuvista asioista. Tiedän, että tämä mun kirjoitus/purkaus ei varmasti auta yhtään muuttamaan naisten palkkausta tai naistenlehtien tyyliä kirjoittaa asioista. Pornoteollisuus rullaa edelleen ja räppärit tekee musavideoita, joissa naiset pyörittää pyllyä.Mutta toivottavasti tämä auttaa siihen ettei kukaan nainen ala kenenkään kynnysmatoksi vaan taistelee omien oikeuksien puolesta. Meillä on oikeus olla olematta sellaista mikä ei tunnu hyvälle. Meillä on oikeus tehdä ja päättää asioista jotka koskee meidän tulevaisuutta ja omia päämääriä. Meillä on oikeus olla lihava, laiha, lattarinta, isotissi tai mitä vaan.

Se joka uskaltaa, voi kommentoida tätä tekstiä. Sana on vapaa!

ps. Annoin tämän tekstin hautua tuolla luonnoksissa ja päätin että julkaisen sen sellaisenaan kun sen kirjoitin. En oo vihainen pillulta haiseva feministi :). Oli vaan pakko kirjotta tää ulos :)