Ajatuksenvirtaa elämästä :)

Huh, eilen oli hauskaa. Pitkästä aikaa kävin baarissa ja oli kyllä mukava ilta. Tänään on ollu sellanen haahuillaan kotona pieruverkkareissa-päivä. Käytiin poikakaverin, mun isoveljen ja sen vaimokkeen kanssa Pivossa. Siellä oli sellaset baarin 3 vuotis bileet ja meininki oli aika railakasta. Mulle on jossain vaiheessa laitettu päähän tollanen vihree hattu, joka päässä oonkin sitten ollu loppuillan :) omg :)

Ja niinku näätte, mun posket punottaa niinku jollain puliämmällä :). Käytiin poikakaverin kans vielä vetäseen mojitot Cocktail Companyssa ja se on ilmeisesti ollu liikaa, koska matkalla kotiin kaaduttiin ihan turvalleen yhdessä puistossa :). Halailtiin siinä toisia ja mun poikkis nosti mua syliin ja siitä sitten kaaduttiin ihan kunnolla. Mun polvi on kipee :(. Niin ja oli meillä myös pari kassia mäkkiruokaa olohuoneen lattialla kun aamulla herättiin. Oli vissiin ollu nälkä yöllä :).

Oompa tässä tänään miettiny erilaisia suhteita. Eilen baarissa yks tyttö avautu sen suhteesta ja halus neuvoja multa. Mää oon aina ollu sellanen mullaonvaikeetasaankovuodattaasulleelämäntarinan-magneetti. Jollakin kummallisella tavalla törmään aina tuntemattomiin tyyppeihin, jotka haluaa avautua mulle. Mun otsassa varmaan lukee "keittiöpsykologi", mutta mää en itse sitä näe :). Tyttö kertoi mulle, miten sen miesystävä kohtelee sitä. Ei hyvin. Ja silti se tyttö on sen kanssa. Yritin siinä sanoa tytölle, että itseään pitää rakastaa ja kunnioittaa sen verran ettei oo kenenkään kynnysmatto. Oon itse nuoruudessa seurustellu sellasen miehen(=pojan)kanssa, joka oli ihan hirvee. Olin täysin se kynnysmatto ja otin vastaan pojalta kaikenlaista. Esimerkiksi sen, että se lähti toisen tytön mukaan, kun ekaks oli soittanu mulle "et hae mulle hampurilainen,nähhään kohta"...ja häipy sit toisen mukaan. Jäin klo05 seisoon kaupunkiin ja ykskään julkinen kulkuväline ei ollu liikenteessä. Mun viimeset rahat oli menny siihen hampurilaiseen.Muistan vaan sen tunteen, että tää ei voi olla totta. En kyllä enään muista, että millä kulkuvälineellä oon sitten päässy kotiin.En tiedä onko sekään oman tyttöystävän kunnioittamista jos baarissa koko ajan kommentoi muita naisia (siis kehuu ja tuijottaa) ja siinä sivussa toteaa, että miksi sää et oo tommonen?

Miksi naiset jää ihan hulluihin suhteisiin? Mietin tuota jo tässä syksyn aikana, kun teen sellaista lähisuhdeväkivalta-kurssia amkssa.Miksi naiset jää väkivaltaisiin suhteisiin? Tiedän omasta kokemuksesta sen, että on vaikee lähtä vaikka se suhde paska onkin. Jollain kieroutuneella tavalla sitä uskoo ja luottaa siihen, että se toinen muuttuu. Vaikka ei se muutu.Mullakin tapahtu tuossa mun hullussa suhteessa vaikka mitä. Kerran mua lyötiinkin, mutta siltikään en vielä siinä vaiheessa lähtenyt. Minä lähdin suhteesta yhden pienen ja viattoman tapahtuman takia. Tämä mun silloinen poikakaveri ei vastannut mulle yhteen viestiin. Olin mun serkun synttäreillä ja laitoin viestin poikakaverille että missä nähdään. Se ei vastannut siihen mitään (vaikka meillä meni sillä hetkellä kai ihan hyvin)...se oli sitten siinä. Sain tarpeekseni. Jälkeenpäin mietittynä oisin voinut tehdä tuon ratkaisun paaaaljon aiemmin. Olin varmaan jotenkin "täynnä" koko ihmistä ja en jaksanut enään. Tuon jälkeen en enää koskaan hypännyt hänen pillinsä mukaan vaan aloitin oman elämän.Helppoahan se ei tietenkään ollut ja jouduin nuolemaan haavojani pitkään.Mutta munsta tuli tuon suhteen jälkeen vahvempi joka oon edelleenkin.Oon jälkeenpäin miettinyt sitäkin, että tällä mun exällä oli/on narsistisia piirteitä. Se oli kyllä ihan hirveen tunteeton ihminen ja osas vetää niistä naruista, mitkä tuotti sille jotain.Pahinta oli henkinen väkivalta. Kun koko ajan oli se tunne ettei oo koskaan toiselle se ykkönen vaan aina jotain muuta.Tiedän, että tää exä on tehnyt lähimmille ystävillekkin paskoja...valehdellut ja kusettanut kaikenlaista. Ja tän exän yksikään suhde ei oo kestänyt...jokainen nainen mikä sillä on ollut on lähtenyt käveleen suhteesta.

Myös nainen voi olla väkivaltainen ja narsistinen. Tiedän sellaisiakin.Niistä vaan ei puhuta niin paljon kuin miesten tekemistä jutuista.Aina ei voi syyttää miehiä kaikesta :).

Mun nykyisessä suhteessa kaikki palaset on paikoillaan. Mulla on ihan sellanen olo, että ollaan oltu yhessä aina.Ihan niinku mitään tai ketään ei oo ollu meidän välissä koskaan.Jotenkin vaan ollaan samanlaisia ja erilaisia. Ying ja yang on kohdillaan :)

Että tämmöstä sitten näin sunnuntai illan ratoksi :). Oishan tuota voinut kirjoittaa jostain iloisemmistakin asioista, mutta joskus näin.

Ens viikko on mulla kiireinen....mun pitää kirjottaa yks koulutehtävä valmiiksi ja to-pe oon taas Helsingissä opiskelemassa.Niin ja nyt kun sitten tällaisista asioista kirjoitin niin tulikin mieleen et mun pitää aloittaa sen lähisuhdeväkivalta-kurssin viimeiset tehtävät..niiden palautuspäivä oli muistaakseni 3.11.

Taidanpa lähtee köllöttelemään tuon mun poikaverin kainaloon :)