perjantai 27. huhtikuuta 2018

Oodi perjantaille :)

Ihan ensimmäisenä haluan toivottaa onnea Oulun Kärpille hienosta SM-kullasta, joka taisteiltiin eilen Tampereella. Jännitti ihan helvetisti se ottelu! Olisinpa Oulussa juhlimassa sitä, että poika tuli pohjoiseen (jotenkin soi koko ajan päässä poika saunoo biisi).

Istun tällä hetkellä Kaaressa, Kantsussa, kauppakeskuksen konttorissa ja olen viimeiset kolme tuntia kirjoittanut mun portfolioo. Se on mun viimeinen koulutehtävä, joka pitää palauttaa 10.5 mennessä. Perjantaina 18.5 pitäisi saada paperit tästäkin koulutuksesta. Ajattelin pitää puolen vuoden tauon opiskeluista ja sitten taas keksiä jotain... :D!

Mulla on niin huippu fiilis. Ulkona paistaa aurinko. Oon ollut vapaapäivällä, siivooja tuli tänään meille (ihan parasta...ei tarvi vapaapäivänä siivota vaan saa keskittyä ihan muihin juttuihin), löysin itselle kaupasta kivan farkkuhameen kesäksi ja join vähän aikaa sitten cafelaten.Elämän pieniä ihanuuksia.

Viikonloppuna tarkoituksena tehdä hyvää ruokaa, nauttia ulkoilusta ja käydä katsomassa paria potentiaalista asuntoa...ollaan laitettu meidän Oulun asunto myyntiin ja tarkoituksena löytää täältä Helsingistä joku kiva talo, asunto, rivitaloasunto tms. jossa voitaisiin asua seuraavat 20 vuotta! En jaksa enää muuttamista.

Katseltiin tuossa yhtä ihanaa erillistaloa, mutta oltiin liian hitaita...talo myytiin meidän nenän edestä. Uskon kyllä siihen, että meille löytyy kyllä joku kiva asunto, joka on just meille tehty.Meillä on nyt kiikarissa muutama hyvä yksilö.

Vappua odotan kuin kuuta nousevaa. Pääsen mun tyttöjen kans vähän viihteelle. Viime kerrasta on ihan liian pitkä aika! Skumppa on jo ostettu valmiiksi jääkaappiin ja vaatteita tsekattu siihen malliin, että mitäs sitä tuollaisena juhlapäivänä laittaiskaan päälle. En yleensä innostu mistään juhlapäivistä. Olen yleensä viettänyt vaput töissä, mutta tänä vappuna olen vapaana kulauttelemaan skumppaa kurkusta alas :D!

Tämä oli nyt tällainen extemporee kirjoitus. Ihana fiilis! Ihana elämä! Palaan pian asiaan.

Mahtavaa viikonloppua kaikille!

-Sarppa

 

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Auschwitz-Birkenaun kauhujen keskitysleiri!

Kun oltiin Krakovassa, niin tietysti käytiin myös tutustumassa Auschwitziin sekä Birkenauhun. Ostin liput meille getyourguide.fi kautta ja kaikki toimi paremmin kuin hyvin(suosittelen siis lämpimästi). Meidät haettiin hotellilta klo 7:45 pikkubussilla (matka kesti noin tunnin) ja matkalla bussissa meille näytettiin video puolalaisesta kuvaajasta, joka oli joutunut kuvaamaan sodan aikaan tapahtumia Krakovassa/auschwitzissä. Hän oli silloin nuori ja oli ottanut pestin vastaan, koska tietysti ajatteli sen vievän häntä eteenpäin elämässään. Videolla haastateltiin tätä nyt jo vanhaa miestä ja hän kertoi, ettei aluksi tajunnut mitä Auschwitzissä tapahtui. Hänelle leirin kauheudet selvisivät vasta jälkeenpäin. Hänen kuvaamansa materiaali Auschwitsissä on ainoa maailmassa, mikä on tallella.



Meillä oli opastettu kierros ja se kyllä todellakin kannattaa ottaa, koska silloin saa paikasta paljon tietoa ja ainakin meidän opas oli niin hyvä, että sai ainakin multa pariin kertaan kyyneleet silmiin. Opas kertoi kaiken sen kauheuden, mitä leireillä on tapahtunut hyvin suoraan, rehellisesti, mutta tekemättä asiasta mitenkään hysteeristä.

Kun asteltiin Auschwitziin sisään ja tuo kyltti "Arbeit macht frei" mikä on portissa, sai ainakin heti kättelyssä minulta kylmät väreet selkään. Tuntui kamalalta, että tuon portin sisään astuessaan, eivät ihmiset ole tienneet mihin ovat joutumassa."Työ vapauttaa"...

Ihan joka paikasta en kuvia ottanut, koska halusin kunnioittaa ihmisiä jotka ovat tuolla kärsineet. Tietysti halusin myös keskittyä kuulemaan oppaan selostusta, joten kamera (puhelin) pysyi välillä ihan laukussa.


                      

Noiden rakennusten sisällä on ihmisistä otettu irti kaikki ihmisarvo, heitä on kidutettu ja heille ei ole annettu mitään toivoa. Toivoa ei edes ollut...oikeastaan kukaan tuolta ei ole hengissä selvinnyt!

Yhden tuollaisen rakennuksen sisällä oli seinällä kuvat vangeista, jotka olivat tuolla kamalan kuoleman kohdanneet. Kaikki he olivat puolalaisia juutalaisia. Yhdellä seinällä oli naisten kuvat ja toisella miesten. Naisten elinikä tuolla on ollut noin 3-4kuukautta, mutta miesten elinikä oli noin vuosi. Jokaisella oli mustavalkoraidallinen vanginpuku ja heidän kaikki hiukset oli leikattu siiliksi. Heitä kidutettiin teettämällä heillä paljon pakkotöitä, heitä pidettiin nälässä ja heitä hakattiin pienimmästäkin syystä tai ihan vaan ilman syytäkin.

Yhdessä tuollaisessa rakennuksessa oli hullun natsilääkärin Josef Mengelen laboratorio, jossa hän on suorittanut täysin käsittämättömiä ihmiskokeitaan. Josef Mengeleähän kutsuttiin kuolemanenkeliksi.Josef Mengele kävi valitsemassa uhrejaan aina kun keskitysleirille tuotiin uusia ihmisiä junalla. Hän "tutki" mielellään kaksosia ja teki heillä erilaisia sadistisia kokeita. On arvioitu, että ainakin 3000 kaksosta menetti henkensä tämän kuolemanenkelin käsittelyssä.


                   
                    

Kävimme myös sisällä kaasukammiossa Krematorio 1:ssä, jossa on tuhansia ja tuhansia ihmisiä kaasutettu kuoliaaksi. Kaasukammion vieressä oli "uunihuone", jossa ruumiit on poltettu. Oli aika kaamea tunnelma paikassa. Ei sitä voi edes järjellä selittää. 

Tämän pienemmän kaasukammion Krematorio 1:n(jossa kaasutus on alunperin aloitettu, koekäytetty ja todettu toimivaksi tavaksi saada nopeasti henki ihmisiltä pois) vieressä oli asuintalo, jossa tyytyväisenä on asustellut Rudolf Höss perheineen. Rudolf Höss oli Auschwitzin päällikkö, joka antoi julmia käskyjä alaisilleen. Rudolf Höss keksikin, että kaasuttaminen on nopea tapa päästä mahdollisimman monesta juutalaisesta eroon. Rudolf Höss oli myös pelkuri...Saksan luhistuttua Höss pakeni paikalta ja vaihtoi nimensä. Hän kuitenkin jäi kiinni ja hänet teloitettiin Auschwitzissä hirttämällä, Krematorio 1:n vieressä (eli juuri siinä kaasukammion vieressä mistä koko ihmisten kaasutus oli lähtenyt käyntiin). Hirttopaikka on edelleen Auschwitzissä.

                     

Nähtiin myös huone, mihin oli kerätty keskitysleirille saapuneitten kenkiä (niitä oli tuhansia) ja matkalaukkuja ja muuta tavaraa.Osa naisista oli lähtenyt leirille kauniissa kesäkengissä ja pienten lasten kenkiä näkyi myös paljon.

Yhdessä huoneessa oli kiloittain ihmisten hiuksia. Keskitysleirille saapuessaan, ihmisten hiukset leikattiin siiliksi, koska hiuksista valmistettiin kangasta Saksan armeijalle. Kun keskitysleiri löydettiin silloin sodan jälkeen, löytyi varastoista paaluittain monta tonnia ihmisten hiuksia.


                    

Ihmisille oli valehdeltu keskitysleiristä. Natsit olivat jopa myyneet osalle ihmisistä lippuja leirille. Näillä keskitysleireille saapuville oli valehdeltu, että heitä siirretään nyt toiseen paikkaan asumaan ja heille oli luvattu maata ja talo toisesta paikasta. Totuus oli kuitenkin toinen...

                    



                   

Kävimme myös Birkenaun puolella. Matkaa Auschwitzin leiristä tänne on noin pari kilometriä. Oli pysäyttävää astua Birkenaun porteista sisälle ja nähdä se alue, missä rakennukset ovat sijainneet(missä ihmisiä on pidetty). Tuo alla oleva junavaunu on säilytetty, jotta ihmiset näkevät millaisissa oloissa ihmisiä on tuotu keskitysleirille. Nuo vaunut ovat olleet täynnä ihmisiä ja tietysti heille ei ole annettu vettä tai ruokaa. Osa ihmisistä joutui suoraan "suihkuun" eli kaasukammioon ja osa ihmisistä pakkotyöhön leirille.

Minkäänlaista ihmisarvoa ei ole kenellekään ollut.


                    

Keskitysleirillä oli naisten puoli ja miesten puoli. Kaikki vain odottivat omaa kuolemaansa.

                    

Alla olevassa kuvassa on Krematorio 3 jonka natsit yrittivät tuhota ennen poistumistaan leiriltä. Krematorioita oli yhteensä 4. Krematorio 2 ja 3 olivat suurimmat. Niissä kuoli monta sataa tuhatta ihmistä. Lapsia, naisia ja miehiä. Perheitä.

Kun Saksa oli häviämässä sodassa ja täällä leirillä asia alettiin ymmärtämään, natsit tuhosivat osan leiristä. Osa keskitysleirin ihmisistä marssitettiin avojaloin, pakkasella 60 kilometrin päähän, toiseen paikkaan. Kun keskitysleiri löydettiin, oli paikassa noin 7000 ihmisistä. He kaikki olivat löydettäessä tosi huonokuntoisia, alipainoisia, aliravittuja ja sairaita. Osa pelastui ja osa kuoli.


                   

Tuolla Kematorio 3:n vieressä oli pieni mökki (hieman sortunut), jossa oli hakattu ihmisten luita murskaksi. Koska ihmisiä tapettiin niin paljon, oli natseilla vaikeuksia päästä eroon ihmisten tuhkasta. He kuljettivat tuhkalasteja lähialueille esim. läheiseen järveen. Tuhkaa heitettiin myös pitkin metsiä. Krematorion vieressä oli myös suuri kuoppa mihin tuhkaa oli laitettu.


Opas kertoi myös, että keskitysleiriltä osa yritti karata. Huonoin tuloksin. Ja jos karkaamisesta jäi kiinni, se kostettiin varmasti moninkertaisesti takaisin. Eräät naisvangit olivat saaneet käsiinsä aseen ja ampuivat 3 natsisotilasta. Tämä kostettiin niin, että 500 ihmistä passitettiin suoraan kaasukammioon.


                   

Keskitysleirillä olot olivat karmeat. Ruokaa annettiin joskus. Vettä annettiin joskus. Erilaiset taudit jylläsivät. Alla näkyvässä kuvassa on naisten puolen yksi rakennus. Yhdessä tuollaisessa "sängyssä" saattoi nukkuia 5-6 naista. Lämmitystä ei ollut ja talvella osa paleltuikin kuoliaaksi.

                   

Alla olevaan kuvaan on hyvä lopettaa tämä teksti.




keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Krakovassa.


Vietettiin miehen kanssa pääsiäinen Krakovassa ihan kaksistaan. Hankin tän matkan joululahjaksi miehelle ja parhaita lahjoja on mun mielestä just elämykset. Ei olla kumpikaan käyty Puolassa aiemmin ja oltiin innoissaan kun päästiin vähän reissuun. Lennettiin Helsingistä Tukholman kautta. Menomatkalla pysähdyttiin puolentoistatunnin ajan Tukholmassa ja tulomatkalla hengailtiin Arlandassa kentällä kuusi tuntia. Krakovaan tehdään nykyisin ainakin Norskin kautta ihan suoriakin lentoja, mutta joulukuussa kun tilailin lippuja, niin ainoat vaihtoehdot oli mennä jonkun Euroopan kaupungin kautta.

Oltiin Krakovassa jo klo 13 päivällä ja otettiin juna Krakovan lentokentältä kohti keskustaa. Lentokentällä on hyvät infot mihin suuntaan pitää mennä, että pääsee juna-asemalle. Junalipun voi myös ostaa junasta, jos et ehdi ostamaan sitä laiturilla olevasta automaatista. Mehän juostiin laiturille ja juna oli just lähdössä ja hypättiin vaan sen sisään ja toivottiin, että lippuja saa junastakin.Matka maksoi noin 3 euroo per lärvi.



Kun päästiin keskustaan niin haluttiin kävellä meidän hotellille. Matkaa juna-asemalta meidän hotelliin oli kaksi kilometriä. Ei muutakuin navi päälle ja menoksi.Oli mukava tallustella ja katsella vähän kaupungin meininkiä samalla. Meillä ei ollut kiire mihinkään.

                     

Meidän hotelli oli nimeltään Hotel Galaxy ja se sijaitsi Wisla-joen varrella. Matkaa hotellilta keskustaan, vanhaan kaupunkiin ja muihin turistirysiin oli vain kävelymatkan päässä. Me käveltiinkin tosi paljon. Sillä tavalla näkee paremmin kaikenlaista. Krakova jollain tavalla yllätti mut rosoisuudellaan. Talot oli vanhoja ja huonokuntoisia. En oo ihan varma, mitä olin oikeastaan Krakovasta odottanut, mutta jotenkin olin ajatellut sen olevan enemmän länsimaalaistunut. Ei siinä, en kyllä kaivannut mitään hienoa tai glamouria vaan olin vaan yllättynyt.

                     

Krakovassa on halpaa. Syötiin ja juotiin hyvin. Oon aiemminkin kertonut, että rakastetaan hyvää ruokaa mun miehen kans. Käytiin monissa ravintoloissa syömässä ja ruoat kahdelle kera viinipullon maksoi yleensä noin 30€ kerralta.Yhdessä Michelin-ravintolassa viinipullo maksoi 50€ ja ruoat noin kympin per pää. Oli pakko juoda se viinipullo tyhjäksi. :D.

                     

Krakovassa katseltavaa riitti. Käytiin Auschwitz-Birkenaussa, Schindlerin tehtaalla ja yhdessä taidenäyttelyssä (josta viimeinen kuva täällä on sieltä). Tuosta Auschwitzistä on tulossa erillinen juttu tänne.

                     

Aika paljon me vaan hengailtiin. Tutkittiin paikkoja ja luettiin wikipediasta asiaa ainakun joku mietitytti :D. 

                    

Suosittelen tuota meidän hotellia. Sen vieressä oli iso kauppakeskus, jossa oli tietysti vaatekauppoja (perus hm, zara jne.). Mutta meitä kiinnostaa aina paikalliset ruokakaupat. Siellä me tutkailtiin puolalaisia elintarvikkeita, ihailtiin niiden leipäosastoa (syötiinkiin niitä), viipyiltiin viini-ja viinaosastolla. Mun pitää aina päästä myös tutkimaan shampoohyllyt ja meikkihyllyt.

Meidän hotellissa oli myös spaosasto ja siellä käytiin joka ilta saunomassa ja uimassa. Käytiin myös hieronnassa ja minä kokeilin pikakasvohoitoakin. 

                    

Krakova oli ihana. Suosittelen myös maistamaan puolalaista herkkua eli Zapiekankaa mikä on katuruokaa sielläpäin. Iltaisin paikalliset kerääntyivät aina tällaisille "grilleille", joissa myytiin tätä herkkua (muuta niissä grilleissä ei myytykään). Zapienkanka on grillattua leipää, mihin saa itse valita täytteet. Kuvaa ei ole, koska oltiin nälkäisiä ja syötiin ahmien tuota herkkua...siellä kaikkien paikallisten keskellä.

Hyvät muistot jäi Krakovasta. Sinne voisi ihan hyvin palata uudestaan!


keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Huhtikuun tuulet.

Ihanaa! Huhtikuu! Tultiin sunnuntaina illalla Krakovasta ja maanantaina herättiin lumituiskuun. Oli hieman fiilis matalalla ja vietettiinkin koko perhe kotona koko päivän. Se oli kyllä ihanaa. Leivottiin Pepin kanssa pullaa ja muutenkin rentoiltiin koko päivä. 

Eilen sitten töihin ja oravanpyörän rattaisiin. Olin koko päivän sellaisessa kummallisessa käynnistymisvaiheessa, mutta en varmaan ollut ainoa työpaikalla :). Mulla on paljon kuvia Krakovasta ja heti kun saan mun koulutehtävän valmiiksi niin kerron vähän matkasta täällä. Käytiin Auschwitzissä ja se oli kyllä ihan kamala paikka. En edes tiedä mikä sana kuvailisi sitä paikkaa parhaiten, mutta karmaiseva, kauhea ja jotain käsittämättömän hirveää kuvailee varmaan paikkaa jotenkin.

Aika jees fiilikset kuitenkin nyt. Tässä aamukahvit kupissa, päiväksi luvattu lämpöasteita ja en edes hirveästi ole tälle aamua aikataulua jäljessä :).

-Sarppa

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Call me by your name.



Käytiin eilen illalla ystiksen kanssa leffassa. Call me by your name oli ihana. Elokuva kertoo, mistä muustakaan, kuin rakkaudesta. Siitä ihanasta ja kiduttavasta ensirakkaudesta. Leffan maisemat on mielettömiä...tuli olo, että haluan Italiaan! Leffan musiikki on myös jotenkin mieletöntä, en osaa selittää,mutta sopii leffaan kuin nakutettu. En yhtään ihmettele, että leffa nappasi Oscarin (paras sovitettu käsikirjoitus). Tää leffa on "niitä leffoja" mitkä pitää katsoa sellaisessa "tietyssä mielentilassa" eli ei kannata juosta kiireisen työpäivän jälkeen leffateatteriin katsoon tätä (niinkuin minä tein) vaan mennä sinne rauhassa ja viipyillä vielä ehkä leffan jälkeen hetken jossain viinilasillisella. Vaikka kiireessä ryntäsinkin eilen leffaan niin silti mulla vieläkin ajatukset palaa leffaan...yhdessä kohdassa mun teki mieli nousta seisomaan ja itkee silleen dramaattisesti. Ensirakkaus...se on ihan kamalan ihanaa :).

-Sarppa

torstai 15. maaliskuuta 2018

Olen löytänyt itsestäni hoitajan.



Löysin itsestäni hoitajan viikonloppuna. Oon tässä parina iltana nyt hieronut/hoitanut omaa miestä ja tuntuu hyvältä. Sain viikonloppuna ystävältä aromaattisen hieronnan kaavioita. Oon hierontaa tehnyt ennenmuinoin paljonkin, mutta en enää muistanut missä järjestyksessä tehdään mitäkin. Kun tuossa sitten harjoittelin hierontaa niin huomasin kuinka osaan vieläkin tehdä sitä. Kun näin liikkeet niin päähän tuli muistot siitä, miten sitä tehtiinkään. On nuo aivot ja muisti kyllä ihmeellinen asia. Ei varmaan mun hullu, entinen kosmetologiopettaja uskois kun näkis, että hänen inhokkioppilaansa osaa vieläkin tehdä hoitoja! (Oon tästä hullusta opettajasta kirjoittanut joskus aiemmin ja vieläkään en ilmeisesti ole päässyt hänestä yli...).

Oon nauttinut laventeliöljyn tuoksusta ja siitä, että oon nähnyt kuinka mun hieronta on rentouttanut mun miestä. Se on nukahtanut joka kerta. Mun kädet syyhyää ja haluan harjoitella lisää tätä hommaa.
Seuraavaksi varmasti muistelen mieleen kasvohoidot :D. Manikyyrin ja pedikyyrin osaan vieläkin. 

Olen eilen myös sanonut itseni irti edellisestä työpaikasta. Nyt ollaan vähän niinkuin reunalla. Uudessa työpaikassa on haastavaa, mutta mukavaa. Eilen tehtiin mun työkaverin kanssa töitä meillä, koska Peppi oli vielä eilisen kotona toipumassa. Ihanaa kun voi myös tarvittaessa tehdä töitä kotoa käsin. Nyt on vähän niinkuin uuden alku meneillään.Aika siistiä.

Tänään tulee anoppi kylään ja yöksi, me miehen kanssa karataan tänään illalla syömään. Mukava päivä tiedossa! 

Mukavaa päivää myös muille kanssakaunottarille/komeuksille :)!

-Sarppa


maanantai 12. maaliskuuta 2018

Miksei maanantai voisi olla hyvä päivä?

Vastauksena otsikon kysymykseen niin voihan se olla. Ja onkin. Yleensä. Tänä maanantaina olen ollut kotona sairaan lapsen kanssa ja itselläkin tuntuu, että jokin kuumeflunssatauti on tulossa päälle. Tässä olen nappaillut auringonhattua ja sinkkiä. En nyt mitenkään jaksaisi sairastaa. Onneksi Peppi kuitenkin voi olosuhteisiin nähden ihan ok. Kuumetta on ollut ja "otsa kipeä" eli ilmeisesti pääkipu on pikkuista vaivannut. Minä olen viettänyt etäpäivää töistä ja tehnyt hommia kotona ja vastaillut puhelimeen. Meneehän se näinkin.

Viikonloppu hurahti taas vauhdilla. Käytiin lastentapahtumassa Pepin kanssa (itseasiassa vähän niin kuin vahingossa), kirppisteltiin, ulkoiltiin ja oltiin mun ystiksen luona. En löytänyt sitä johtoa mun kameraan...vaikka sitä etsin monesta liikkeestä. Mulla on Olympoksen kamera ja ainakaan esim. Clasulla ei niiden valikoimista löytynyt sitä oikeaa johdonpätkää. Däääm. Mun pitää varmaan nyt tilata se jostain?

Tänään mun pitää vielä tehdä apteekkireissu, etsiä hotellivaraus sähköpostista(!), etsiä mun unelmapäiväkirja (mihin hittoon oon sen laittanut?) ja tehdä lista huomiselle työpäivälle, että mitä mun pitää siellä muistaa tehdä. 

Väsyttää jotenkin karmeesti. Eilenkin vetäsin puolentoistatunnin päikkärit. Aurinko vois taas näyttäytyä niin sais virtaa. Kunhan tuo mun ukko tulee töistä niin lähden käveleen ja käymään siellä apteekissa. Pakko saada raitista ilmaa.

Ihanaa viikkoa kaunokaiset!

-Sarppa