torstai 14. kesäkuuta 2018

Huomenta.

Tässä aamukahvia juodessa tuli mieleen, että oonpa minä onnellinen tällä hetkellä. Mitään erityistä ei oo sattunut, mutta jotenkin tässä on sellainen hyvä fiba päällä. Kesä on tuntunut pitkältä, johtuen ihanasta lämpöaallosta. Vielä ei ole edes ollut juhannus ja kesää on vielä jäljellä. Toivon todellakin, että nämä ilmat jatkuu ja saadaan nauttia kesästä vielä pitkään.

Viime viikon torstaina lähdettiin mun ystävien kanssa reissuun. Vuokrattiin asuntoauto ja meitä oli 5 naista liikenteessä. Käytiin Tuurin leirintäalueella, tsekkaamassa huutokauppakeisari (päästiin telkkariin..woop), lavatansseiltiin Kuikan tanssilavalla ja lopulta päädyttiin Kaarinaan Saaristo Openiin. Ihan mahtavaa! Puhuttiin matkan aikana aika moni asia auki ja tietysti parannettiin maailmaa yhdessä. Pari päivää meni toipuessa, mutta kyllä kannatti! Tällaisia reissuja on ihana muistella myöhemmin. Yhtään kuvaa en kyllä tähän laita...on sellaista materiaalia, että parempi antaa olla ihan vaan puhelimen kätköissä :D.

Aion viettää "kesälomaani" (ylityövapaita) ainakin Oulussa heinäkuussa ja oon päättänyt ladata puhelimeen muutaman kirjan, jotka aion lukee kesän aikana. Opiskelujen ja työn yhdistämisen (ja perheen) takia tuli viimeisen vuoden aikana luettua tosi vähän. Mulla on puhelimessa BookBeat ja sen kautta oon tykännyt lukea kirjoja. Tällä hetkellä oon aloittanut kirjan "Eleanorille kuuluu ihan hyvää" ja se kyllä vaikuttaa ihan hauskalta. Jotain hyviä self help-oppaita pitää myös kahlata läpi. Joudun/saan viettää aikaani kesällä myös aikaa yksinkin täällä Helsingissä. Mies ja lapsi häipyy Ouluun, toinen töihin ja toinen hoitoon sinne. Tuon suhteen on ollut kyllä vekslaamista. Ja tunnen syyllisyyttä siitä, että joudun olemaan töissä kesällä kun haluaisin viettää aikaa perheen kanssa. Mutta tämmöistä tämä nyt on...tämän kesän. Toivottavasti ens kesänä saan huilia heinäkuun ja olla tärkeimpien kanssa. Tämä äitinä (ja vaimona) olo ei muuten ole helppoa.

Mun pitää myös tulla hehkuttaan tänne uusia hyvinvointia lisääviä tuotteita mitä oon kokeillut viimeisen puolentoista vuoden aikana. Tuloksia on tullut ja pakko kertoo niistä muillekin! Täällä maailmassa on vaikka mitä hienoa kun vaan löytää ne oikeat jutut :D.

Oon pyöritellyt päässäni ideaa, miten voisin saada pieniä ylimääräisiä tuloja, koskien kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämisestä ihmisten elämään ja päästä samalla toteuttamaan itseäni. Suunnitelmia olen tehnyt ja ehkäpä tämä tästä pyörähtää jossain vaiheessa käyntiin...pienin askelin. Kädet syyhyää hoitaa ihmisiä ja mieli on avoinna vastaanottamaan kaikkea hyvää. Oon kyllä innoissani. 

Taidanpa hakea nyt toisen kupin kahvia, istahtaa hetkeksi parvekkeella (kastella meidän pieni puutarha) ja sitten valmistautumaan Pepin neuvolan nelivuotistarkastukseen. Jännittää niin pirusti kun toista pistetään tänään. Toivottavasti en pyörry kun näen sen neulan.

Palataan pian ! Love !


torstai 24. toukokuuta 2018

Härskisburritot.

  
Eilen oli meillä burritopäivä. Oon ihastunut Härskikseen ja oon tehnyt siitä vaikka minkälaista ruokaa. Eilen syötiin siis Härskisburritoja. NAM. Paistelin tex mex Härskiksen sipulin ja tacokastikkeen kanssa pannulla. Tein cuacamolen ja pilkoin kasviksia. Loraus Koskenlaskija cheddarjuustoa sen jälkeen härskis,salaatti, kasvikset ja cuacamole burriton päälle ja ääntä kohti.

Pari tällaista kun syö, voi seuraavaksi  kellahtaa sohvalle huilimaan.


   
 

Kauhee nälkä...taas!





keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Yesterday.

Mun piti eilen kuvata mun päivää, mutta valokuvaaminen unohtui jo lounaan kohdalla. Voisin syyttää kiirettä, mutta en syytä. Tällä kertaa taidan syyttää vain ja ainoastaan mun muistia. Jospa sitä tänään muistaisi kuvata enemmän.Toisaalta näissäkään kuvissa ei ole mitään järkeä, mutta tokkopa tuo haitannee :D. 

Eilinen oli siitä erikoinen päivä töissä, että otettiin ja lähdettiin työkaverin kanssa ihan oikealle lounaalle. Normaalisti me syödään meidän työpöytien ääressä ja samalla useasti tehdään töitä siinä samalla, mutta eilen repäistiin ja käveltiin läheiseen Lounastamoon. Ajateltiin, että kerrankin istutaan alas, syödään hyvin ja puhutaan ihan muista asioista kuin työasioista...mutta toisin kävi.Päästiin tuonne Lounastamon jonoon, niin johan tuli puhelu, että työkaverin auto oli parkeerattu väärin. Tuli sitten kiire. Lapattiin lautaselle ruoat ja kauhottiin ne suuhun ja lähdettiin aika kiireellä ulos siirtämään sitä autoa. Että sellainen rauhallinen lounashetki :D. Parempi onni ensi kerralla.

                   

Jos jotain jäi Lounastamosta mieleen niin se, että ruoka oli hyvää. Söin tonnikalapastaa ja ison kasan salaattia. Ruoka oli selvästi tehty paikanpäällä eikä tuotu mistään linjastolta siihen valmiina! Ihmettelin, että kuinka paljon ihmisiä oli eksynyt syömään, mutta ilmeisesti kaikki lähialueen toimistotyöntekijät (ja raksaäijät) käy siellä syömässä.Ehkäpä me ensi kerralla saadaan oikeasti istahtaa alas ja nauttia ruoka hitaasti ja nauttien.

                   

Huomaa kyllä, että kun opiskelustressi on poissa niin tällainen muu kirjoittaminen sujuu mukavasti. Voisin höpötellä sitä sun tätä ja varmasti tuun höpöttelemäänkin jatkossa. 

Löysin tuossa viikonlopun aikana pari vanhaa blogia, mitä oon seuraillut joskus muutamia vuosia sitten ja olipa hauskaa, että ihmisillä oli muuttunut elämä ja tapahtunut vaikka mitä. Tuntui kuin olisi vanhaa ystävää mennyt moikkamaan vaikka todellisuudessa en oikeasti tunne näytä bloggaajia.

Joidenkin bloggaajien kohdalla on bloggaamista tullut täyteen jo 10 vuotta (joillakin jopa enemmänkin) ja itse olen siinä vaiheessa miettinyt, että vitsit, oon seurannu tuon elämää vuosia. Joidenkin bloggaajien kohdalla on nähty muutama seurustelusuhde ja sydänsurut, jotkut ovat menneet naimisiin ja saaneet lapsia, jotkut kirjoittavat edelleen vain siitä mitä päällä on sinä päivänä ja jotkut sisustavat edelleen kotejaan (kylläkään ei enää sitä samaa asuntoa kuin kymmenen vuotta sitten...). Blogeja on moneksi ja se on hyvä. Mullahan tuli tarjouksia yhteistyöstä tuossa muutama vuosi sitten ja olisin varmasti saanut tästä kirjoittelusta mukavan sivutulon, mutta yhtäkkiä mua ahdisti. En halua tästä mun kirjoittelusta ottaa stressiä. Nyt tilanne on erilainen ja voisin ihan hyvin tehdä yhteistyötä joidenkin kanssa...pitäisiköhän lähetellä sähköpostia asiasta ? En tiedä ketä kiinnostaa mun höpöttelyt, mutta kävijälaskuri näyttää, että edelleen tätä mun blogia seuraa joukko ihmisiä. Kiitos siitä!


               

Mutta nyt tähän päivään...

Tänään olisi vuorossa Pepin kevätjuhla ja tuossa jo mallailtiin ihanaa prinsessamekkoa päälle. Tuokin on hauskaa seurata kuinka oma tyttö on niin prinsessa. Itsehän en pienenä suostunut laittamaan mekkoja päälle...enkä kyllä vieläkään ole mikään mekkotyttö...! Mutta niinhän se menee...oma lapsi ei ole kopio omasta itsestä vaan ihan oma yksilö. Pitää aina yrittää muistaa se. 

Mullapa saattaa olla uutisia tässä lähiviikkoina.Oon laittanut Universumille pienen pyynnön ja eilen Universumi antoi mulle yhden osion siitä toiveesta. Katsotaan miten mun käy :D ! 

Ihanaa kettu keskiviikkoa (Pepin sanoin :D)!




tiistai 22. toukokuuta 2018

Kuulumisia...

Ihanat ja kiireiset viikot takana. Sain puserrettua itsestäni irti viimeisen koulutehtävän, portfolion ja viime perjantaina sain sitten sen todistuksen käteeni. Oli helpottunut olo. Nyt en kyllä ihan hetkeen opiskele, ainakaan mitään hullun vaativaa :D! Kyllä mulla ajatuksissa on kuplinut muutama aihe, mitä haluaisin opiskella, mutta mitään liikkuja en ole (enkä vähään aikaan tee) tehnyt! Nyt nautin vain helteistä ja keskityn työntekoon...ja elämään.

Tuntuu ihan hullulta, että kesä tuli sitten ihan kuin hiipien takaovesta. En ollut kyllä yhtään varautunut näihin lämpötiloihin ja menikin hetki, että tajusin ettei mun tarvi käyttää takkia :D. Onpa ollut ihanaa heittää aamulla vaan kesäkengät jalkaan (ilman sukkia!!!!) ja tallustella auringon pilkotellessa taivaanrannassa töihin. 

Meidän perheessä on tulossa "erikoinen" kesä. Mies lähtee osaksi Ouluun töihin ja heinäkuussa meikäläinenkin tallailee Oulun katuja. Olen pari viikkoa Helsingissä yksinkin ja tiedän jo valmiiksi, että se tulee olemaan outoa. Ollaan jouduttu tekemään järjestelyjä, koska ei haluta, että Peppi olisi koko kesän päiväkodissa. Mullahan ei ole kesälomaa vaan pidän ylityötunnit pois kesällä ja saan sitä kautta pari viikkoa lomaa!!! Kyllä ihminen tarvitsee lomaa...mun työ on haastavaa ja vie energiaa, joten parin viikon "aivot narikkaan"-loma tekee varmasti hyvää. 

Meillä on tulossa sukujuhlatkin kesällä ja ootan kyllä kovasti näkeväni sukulaisia pitkästä aikaa. Parit pyöreät synttäritkin pitää käydä koluamassa, mutta muuten kesästä on tulossa rauhallinen. En jaksa enkä halua suunapäänä höyrytä koko kesää. 

Kesäkuussa suuntaan mun ystävien kanssa pienelle lomalla, mutta siitä en voi enempää puhua, koska se on ylläripylläri ystävälle :D. 

Ehkä mulla nyt on aikaa kuvata myös mun elämää niin saisin tänne tekstin lisäksi myös kuvia. Taidan aloittaa sen just nyt...

Ihanaa tiistaita...tulee taas lämmin päivä...nautitaan tästä nyt!

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Oodi perjantaille :)

Ihan ensimmäisenä haluan toivottaa onnea Oulun Kärpille hienosta SM-kullasta, joka taisteiltiin eilen Tampereella. Jännitti ihan helvetisti se ottelu! Olisinpa Oulussa juhlimassa sitä, että poika tuli pohjoiseen (jotenkin soi koko ajan päässä poika saunoo biisi).

Istun tällä hetkellä Kaaressa, Kantsussa, kauppakeskuksen konttorissa ja olen viimeiset kolme tuntia kirjoittanut mun portfolioo. Se on mun viimeinen koulutehtävä, joka pitää palauttaa 10.5 mennessä. Perjantaina 18.5 pitäisi saada paperit tästäkin koulutuksesta. Ajattelin pitää puolen vuoden tauon opiskeluista ja sitten taas keksiä jotain... :D!

Mulla on niin huippu fiilis. Ulkona paistaa aurinko. Oon ollut vapaapäivällä, siivooja tuli tänään meille (ihan parasta...ei tarvi vapaapäivänä siivota vaan saa keskittyä ihan muihin juttuihin), löysin itselle kaupasta kivan farkkuhameen kesäksi ja join vähän aikaa sitten cafelaten.Elämän pieniä ihanuuksia.

Viikonloppuna tarkoituksena tehdä hyvää ruokaa, nauttia ulkoilusta ja käydä katsomassa paria potentiaalista asuntoa...ollaan laitettu meidän Oulun asunto myyntiin ja tarkoituksena löytää täältä Helsingistä joku kiva talo, asunto, rivitaloasunto tms. jossa voitaisiin asua seuraavat 20 vuotta! En jaksa enää muuttamista.

Katseltiin tuossa yhtä ihanaa erillistaloa, mutta oltiin liian hitaita...talo myytiin meidän nenän edestä. Uskon kyllä siihen, että meille löytyy kyllä joku kiva asunto, joka on just meille tehty.Meillä on nyt kiikarissa muutama hyvä yksilö.

Vappua odotan kuin kuuta nousevaa. Pääsen mun tyttöjen kans vähän viihteelle. Viime kerrasta on ihan liian pitkä aika! Skumppa on jo ostettu valmiiksi jääkaappiin ja vaatteita tsekattu siihen malliin, että mitäs sitä tuollaisena juhlapäivänä laittaiskaan päälle. En yleensä innostu mistään juhlapäivistä. Olen yleensä viettänyt vaput töissä, mutta tänä vappuna olen vapaana kulauttelemaan skumppaa kurkusta alas :D!

Tämä oli nyt tällainen extemporee kirjoitus. Ihana fiilis! Ihana elämä! Palaan pian asiaan.

Mahtavaa viikonloppua kaikille!

-Sarppa

 

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Auschwitz-Birkenaun kauhujen keskitysleiri!

Kun oltiin Krakovassa, niin tietysti käytiin myös tutustumassa Auschwitziin sekä Birkenauhun. Ostin liput meille getyourguide.fi kautta ja kaikki toimi paremmin kuin hyvin(suosittelen siis lämpimästi). Meidät haettiin hotellilta klo 7:45 pikkubussilla (matka kesti noin tunnin) ja matkalla bussissa meille näytettiin video puolalaisesta kuvaajasta, joka oli joutunut kuvaamaan sodan aikaan tapahtumia Krakovassa/auschwitzissä. Hän oli silloin nuori ja oli ottanut pestin vastaan, koska tietysti ajatteli sen vievän häntä eteenpäin elämässään. Videolla haastateltiin tätä nyt jo vanhaa miestä ja hän kertoi, ettei aluksi tajunnut mitä Auschwitzissä tapahtui. Hänelle leirin kauheudet selvisivät vasta jälkeenpäin. Hänen kuvaamansa materiaali Auschwitsissä on ainoa maailmassa, mikä on tallella.



Meillä oli opastettu kierros ja se kyllä todellakin kannattaa ottaa, koska silloin saa paikasta paljon tietoa ja ainakin meidän opas oli niin hyvä, että sai ainakin multa pariin kertaan kyyneleet silmiin. Opas kertoi kaiken sen kauheuden, mitä leireillä on tapahtunut hyvin suoraan, rehellisesti, mutta tekemättä asiasta mitenkään hysteeristä.

Kun asteltiin Auschwitziin sisään ja tuo kyltti "Arbeit macht frei" mikä on portissa, sai ainakin heti kättelyssä minulta kylmät väreet selkään. Tuntui kamalalta, että tuon portin sisään astuessaan, eivät ihmiset ole tienneet mihin ovat joutumassa."Työ vapauttaa"...

Ihan joka paikasta en kuvia ottanut, koska halusin kunnioittaa ihmisiä jotka ovat tuolla kärsineet. Tietysti halusin myös keskittyä kuulemaan oppaan selostusta, joten kamera (puhelin) pysyi välillä ihan laukussa.


                      

Noiden rakennusten sisällä on ihmisistä otettu irti kaikki ihmisarvo, heitä on kidutettu ja heille ei ole annettu mitään toivoa. Toivoa ei edes ollut...oikeastaan kukaan tuolta ei ole hengissä selvinnyt!

Yhden tuollaisen rakennuksen sisällä oli seinällä kuvat vangeista, jotka olivat tuolla kamalan kuoleman kohdanneet. Kaikki he olivat puolalaisia juutalaisia. Yhdellä seinällä oli naisten kuvat ja toisella miesten. Naisten elinikä tuolla on ollut noin 3-4kuukautta, mutta miesten elinikä oli noin vuosi. Jokaisella oli mustavalkoraidallinen vanginpuku ja heidän kaikki hiukset oli leikattu siiliksi. Heitä kidutettiin teettämällä heillä paljon pakkotöitä, heitä pidettiin nälässä ja heitä hakattiin pienimmästäkin syystä tai ihan vaan ilman syytäkin.

Yhdessä tuollaisessa rakennuksessa oli hullun natsilääkärin Josef Mengelen laboratorio, jossa hän on suorittanut täysin käsittämättömiä ihmiskokeitaan. Josef Mengeleähän kutsuttiin kuolemanenkeliksi.Josef Mengele kävi valitsemassa uhrejaan aina kun keskitysleirille tuotiin uusia ihmisiä junalla. Hän "tutki" mielellään kaksosia ja teki heillä erilaisia sadistisia kokeita. On arvioitu, että ainakin 3000 kaksosta menetti henkensä tämän kuolemanenkelin käsittelyssä.


                   
                    

Kävimme myös sisällä kaasukammiossa Krematorio 1:ssä, jossa on tuhansia ja tuhansia ihmisiä kaasutettu kuoliaaksi. Kaasukammion vieressä oli "uunihuone", jossa ruumiit on poltettu. Oli aika kaamea tunnelma paikassa. Ei sitä voi edes järjellä selittää. 

Tämän pienemmän kaasukammion Krematorio 1:n(jossa kaasutus on alunperin aloitettu, koekäytetty ja todettu toimivaksi tavaksi saada nopeasti henki ihmisiltä pois) vieressä oli asuintalo, jossa tyytyväisenä on asustellut Rudolf Höss perheineen. Rudolf Höss oli Auschwitzin päällikkö, joka antoi julmia käskyjä alaisilleen. Rudolf Höss keksikin, että kaasuttaminen on nopea tapa päästä mahdollisimman monesta juutalaisesta eroon. Rudolf Höss oli myös pelkuri...Saksan luhistuttua Höss pakeni paikalta ja vaihtoi nimensä. Hän kuitenkin jäi kiinni ja hänet teloitettiin Auschwitzissä hirttämällä, Krematorio 1:n vieressä (eli juuri siinä kaasukammion vieressä mistä koko ihmisten kaasutus oli lähtenyt käyntiin). Hirttopaikka on edelleen Auschwitzissä.

                     

Nähtiin myös huone, mihin oli kerätty keskitysleirille saapuneitten kenkiä (niitä oli tuhansia) ja matkalaukkuja ja muuta tavaraa.Osa naisista oli lähtenyt leirille kauniissa kesäkengissä ja pienten lasten kenkiä näkyi myös paljon.

Yhdessä huoneessa oli kiloittain ihmisten hiuksia. Keskitysleirille saapuessaan, ihmisten hiukset leikattiin siiliksi, koska hiuksista valmistettiin kangasta Saksan armeijalle. Kun keskitysleiri löydettiin silloin sodan jälkeen, löytyi varastoista paaluittain monta tonnia ihmisten hiuksia.


                    

Ihmisille oli valehdeltu keskitysleiristä. Natsit olivat jopa myyneet osalle ihmisistä lippuja leirille. Näillä keskitysleireille saapuville oli valehdeltu, että heitä siirretään nyt toiseen paikkaan asumaan ja heille oli luvattu maata ja talo toisesta paikasta. Totuus oli kuitenkin toinen...

                    



                   

Kävimme myös Birkenaun puolella. Matkaa Auschwitzin leiristä tänne on noin pari kilometriä. Oli pysäyttävää astua Birkenaun porteista sisälle ja nähdä se alue, missä rakennukset ovat sijainneet(missä ihmisiä on pidetty). Tuo alla oleva junavaunu on säilytetty, jotta ihmiset näkevät millaisissa oloissa ihmisiä on tuotu keskitysleirille. Nuo vaunut ovat olleet täynnä ihmisiä ja tietysti heille ei ole annettu vettä tai ruokaa. Osa ihmisistä joutui suoraan "suihkuun" eli kaasukammioon ja osa ihmisistä pakkotyöhön leirille.

Minkäänlaista ihmisarvoa ei ole kenellekään ollut.


                    

Keskitysleirillä oli naisten puoli ja miesten puoli. Kaikki vain odottivat omaa kuolemaansa.

                    

Alla olevassa kuvassa on Krematorio 3 jonka natsit yrittivät tuhota ennen poistumistaan leiriltä. Krematorioita oli yhteensä 4. Krematorio 2 ja 3 olivat suurimmat. Niissä kuoli monta sataa tuhatta ihmistä. Lapsia, naisia ja miehiä. Perheitä.

Kun Saksa oli häviämässä sodassa ja täällä leirillä asia alettiin ymmärtämään, natsit tuhosivat osan leiristä. Osa keskitysleirin ihmisistä marssitettiin avojaloin, pakkasella 60 kilometrin päähän, toiseen paikkaan. Kun keskitysleiri löydettiin, oli paikassa noin 7000 ihmisistä. He kaikki olivat löydettäessä tosi huonokuntoisia, alipainoisia, aliravittuja ja sairaita. Osa pelastui ja osa kuoli.


                   

Tuolla Kematorio 3:n vieressä oli pieni mökki (hieman sortunut), jossa oli hakattu ihmisten luita murskaksi. Koska ihmisiä tapettiin niin paljon, oli natseilla vaikeuksia päästä eroon ihmisten tuhkasta. He kuljettivat tuhkalasteja lähialueille esim. läheiseen järveen. Tuhkaa heitettiin myös pitkin metsiä. Krematorion vieressä oli myös suuri kuoppa mihin tuhkaa oli laitettu.


Opas kertoi myös, että keskitysleiriltä osa yritti karata. Huonoin tuloksin. Ja jos karkaamisesta jäi kiinni, se kostettiin varmasti moninkertaisesti takaisin. Eräät naisvangit olivat saaneet käsiinsä aseen ja ampuivat 3 natsisotilasta. Tämä kostettiin niin, että 500 ihmistä passitettiin suoraan kaasukammioon.


                   

Keskitysleirillä olot olivat karmeat. Ruokaa annettiin joskus. Vettä annettiin joskus. Erilaiset taudit jylläsivät. Alla näkyvässä kuvassa on naisten puolen yksi rakennus. Yhdessä tuollaisessa "sängyssä" saattoi nukkuia 5-6 naista. Lämmitystä ei ollut ja talvella osa paleltuikin kuoliaaksi.

                   

Alla olevaan kuvaan on hyvä lopettaa tämä teksti.




keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Krakovassa.


Vietettiin miehen kanssa pääsiäinen Krakovassa ihan kaksistaan. Hankin tän matkan joululahjaksi miehelle ja parhaita lahjoja on mun mielestä just elämykset. Ei olla kumpikaan käyty Puolassa aiemmin ja oltiin innoissaan kun päästiin vähän reissuun. Lennettiin Helsingistä Tukholman kautta. Menomatkalla pysähdyttiin puolentoistatunnin ajan Tukholmassa ja tulomatkalla hengailtiin Arlandassa kentällä kuusi tuntia. Krakovaan tehdään nykyisin ainakin Norskin kautta ihan suoriakin lentoja, mutta joulukuussa kun tilailin lippuja, niin ainoat vaihtoehdot oli mennä jonkun Euroopan kaupungin kautta.

Oltiin Krakovassa jo klo 13 päivällä ja otettiin juna Krakovan lentokentältä kohti keskustaa. Lentokentällä on hyvät infot mihin suuntaan pitää mennä, että pääsee juna-asemalle. Junalipun voi myös ostaa junasta, jos et ehdi ostamaan sitä laiturilla olevasta automaatista. Mehän juostiin laiturille ja juna oli just lähdössä ja hypättiin vaan sen sisään ja toivottiin, että lippuja saa junastakin.Matka maksoi noin 3 euroo per lärvi.



Kun päästiin keskustaan niin haluttiin kävellä meidän hotellille. Matkaa juna-asemalta meidän hotelliin oli kaksi kilometriä. Ei muutakuin navi päälle ja menoksi.Oli mukava tallustella ja katsella vähän kaupungin meininkiä samalla. Meillä ei ollut kiire mihinkään.

                     

Meidän hotelli oli nimeltään Hotel Galaxy ja se sijaitsi Wisla-joen varrella. Matkaa hotellilta keskustaan, vanhaan kaupunkiin ja muihin turistirysiin oli vain kävelymatkan päässä. Me käveltiinkin tosi paljon. Sillä tavalla näkee paremmin kaikenlaista. Krakova jollain tavalla yllätti mut rosoisuudellaan. Talot oli vanhoja ja huonokuntoisia. En oo ihan varma, mitä olin oikeastaan Krakovasta odottanut, mutta jotenkin olin ajatellut sen olevan enemmän länsimaalaistunut. Ei siinä, en kyllä kaivannut mitään hienoa tai glamouria vaan olin vaan yllättynyt.

                     

Krakovassa on halpaa. Syötiin ja juotiin hyvin. Oon aiemminkin kertonut, että rakastetaan hyvää ruokaa mun miehen kans. Käytiin monissa ravintoloissa syömässä ja ruoat kahdelle kera viinipullon maksoi yleensä noin 30€ kerralta.Yhdessä Michelin-ravintolassa viinipullo maksoi 50€ ja ruoat noin kympin per pää. Oli pakko juoda se viinipullo tyhjäksi. :D.

                     

Krakovassa katseltavaa riitti. Käytiin Auschwitz-Birkenaussa, Schindlerin tehtaalla ja yhdessä taidenäyttelyssä (josta viimeinen kuva täällä on sieltä). Tuosta Auschwitzistä on tulossa erillinen juttu tänne.

                     

Aika paljon me vaan hengailtiin. Tutkittiin paikkoja ja luettiin wikipediasta asiaa ainakun joku mietitytti :D. 

                    

Suosittelen tuota meidän hotellia. Sen vieressä oli iso kauppakeskus, jossa oli tietysti vaatekauppoja (perus hm, zara jne.). Mutta meitä kiinnostaa aina paikalliset ruokakaupat. Siellä me tutkailtiin puolalaisia elintarvikkeita, ihailtiin niiden leipäosastoa (syötiinkiin niitä), viipyiltiin viini-ja viinaosastolla. Mun pitää aina päästä myös tutkimaan shampoohyllyt ja meikkihyllyt.

Meidän hotellissa oli myös spaosasto ja siellä käytiin joka ilta saunomassa ja uimassa. Käytiin myös hieronnassa ja minä kokeilin pikakasvohoitoakin. 

                    

Krakova oli ihana. Suosittelen myös maistamaan puolalaista herkkua eli Zapiekankaa mikä on katuruokaa sielläpäin. Iltaisin paikalliset kerääntyivät aina tällaisille "grilleille", joissa myytiin tätä herkkua (muuta niissä grilleissä ei myytykään). Zapienkanka on grillattua leipää, mihin saa itse valita täytteet. Kuvaa ei ole, koska oltiin nälkäisiä ja syötiin ahmien tuota herkkua...siellä kaikkien paikallisten keskellä.

Hyvät muistot jäi Krakovasta. Sinne voisi ihan hyvin palata uudestaan!