perjantai 23. helmikuuta 2018

Terveisiä automatkalta Helsinki-Oulu

Istun takapenkillä. Mies kuuntelee linnunradan käsikirja liftareille-äänikirjaa, ystävä varailee meille Tallinnan päiväristeilyä, Peppi nukkuu mun vieressä päiväunia (Frozen niskatyyny niskassa). Hyvä fiilis. Ollaan matkalla Ouluun toisen ystävän syntymäpäiväjuhliin. Oon katsellut maisemia ja mietiskellyt syntyviä syviä. Päässä sinkoilee ajatuksia...mistäpä muustakaan kuin elämästä.

Eilen illalla mulla tuli ikävä aikaa jolloin olin yksin. Kun sai maata päivän kotona, tekemättä mitään. Tai kun pystyi lähtemään reissuun extemporee. Tai kun sai olla puhumatta kenellekkään mitään. Tai kun pystyi lähtemään kahden tunnin kävelyretkelle metsään, välittämättä siitä mitä muut sanoo. Ehkä mulla oli juurikin ikävä sitä, että sai olla yksin ja hiljaa. Huomaan ajattelevani monesti, että ”voi kumpa saisin olla hetken yksin”...tiedän etten missään nimessä haluaisi menettää perhettäni, mutta kaipaan omaa rauhaa. Jokainen äiti tietää, että työpäivän jälkeen alkaa ”uusi työpäivä”. Kotona pitää tehdä ruokaa,syödä,leikkiä lapsen kanssa,pestä pyykkiä (ei onneksi joka päivä),tyhjentää ja täyttää tiskikonetta,huolehtia lapsen iltapala,hampaanpesu ja nukkumaanmeno. Ja sitten kun vihdoin on hiljaista ja on sitä kuuluisaa omaa aikaa, niin huomaa olevansa väsynyt ja haluaa vaan mennä nukkumaan. Että jaksaa seuraavan päivän. Ja sitä seuraavan. Kyllä sitä miettii, että onko tässä järkeä....ja kauanko tätä vielä kestää?

Huomaan olleeni alavireinen jo jonkun aikaa. Kai tämä on taas sitä kasvua. Sitä kun universumi naksauttelee rattaitaan ja laittaa pyörät pyörimään. Itse yrittää jarrutella, mutta asiat vaan tapahtuu. Tiedän, mistä mun fiilikset johtuu. Mun aivot on sellainen kapistus, että olis hyvä, jos niissä ois se on-ja off kytkin. Ajattelen ihan liikaa. Heti kun mulle tulee ongelma eteen, alan käsittelemään sitä ja mietin siihen ratkaisua. Ihan pienissä kuin isoissakin asioissa. Mun selviytymiskyky on ihan helvetin hyvä ja se on mun ongelma. Jotkut ei selviydy, mutta minä selviydyn. Aina.

Pitäiskö jättää selviytymättä?

Onpas taas synkkää tekstiä :). Vaikka oikeasti kaikki on ok. Aurinkokin paistaa. Pääsen Ouluun ystävän juhlaan ja näen kavereita. Näen mun vanhempia. Pääsen nuohoamaan kotinurkkia. Ihan kohta pääsen myös syömään. Kauhee nälkä :).








keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Hyvää kuuluu :)

Nyt on kai keskiviikko? Päivät vähän sekaisin kun oltiin tuossa oksupoksutaudissa niin sairastaessa menee aina aika ihan sekaisin. Oksupoksutaudista selvittiin ja elämä jatkuu. Hyvää kuuluu. Oon aloittanut uuden työn mikä tuntuu ihanan haasteelliselta. Oon ollut uudessa työssä nyt jopa 4 päivää. Seuraavat pari kuukautta haen nyt paikkaani siellä ja opettelen uutta, mutta uskon kykeneväni siihen. On tullut "lennokkaita" ajatuksia tulevaisuuden suhteen tässä 4 päivän aikana. Oliskohan munsta yrittäjäksi? Kotoa tulee vahva tuki, mutta enpä lähde soitellen sotaan. Pitää tässä tutkistella itseeni ja vahvuuttani. Eihän sitä tiedä missä sitä on vaikka vuoden päästä. Kun ei tiedä edes, missä on viikon päästä (oletettavasti kuitenkin samassa tilanteessa kuin nyt). 

Käytiin Ras Al Khaimah nimisessä paikassa ottamassa annos aurinkovitamiinia . Tultiin viime viikolla takaisin ja lomalta suoraan uuteen työhön. Ja samantien oksupoksutauti :). Mutta sellaistahan se on. Ras Al Khaimah sijaistee Dubaista n. 90 kilometriä pohjoiseen ja oltiin hotellissa nimeltä Ras Al Khaimah Hilton resort & spa. Ajattelin kirjoitella matkasta kuvien kera tässä piakkoin. Oli mielenkiintoinen paikka!

Veri vetää kyllä talvisin lämpimään ja aurinkoon. Ihme homma :D.
Voisin kyllä laittaa itselleni tavoitteeksi sen, että saisin tulevaisuudessa viettää tammi-ja helmikuun jossain lämpimässä. Ne on mulle kaikista eniten vaikeimpia kuukausia vuodessa. 

Huomasin muuten, että viime tammikuussa olin tehnyt itselleni "aarrekartan" ja kaikki siinä olevat asiat on toteutuneet...yhtä asiaa lukuunottamatta...nimittäin mulla ei oo Mini Cooper-autoa :D. Ehkä nyt ei olekaan uuden auton aika, mutta tiedän, että vielä joku päivä istun mun omassa Mini Cooperissa (mustassa) ja ajelen tyytyväisenä sillä lähi Prismaan :).

Tällaisia asioita tähän aamuun. Ihanaa keskiviikkoa!
Toivottavasti kuullaan pian!

-Sarppa


tiistai 2. tammikuuta 2018

Happy new year 2018

Ihanaa kun vaihtui vuosi. Sitä on aina niin valmis laittamaan edellisen vuoden pakettiin ja aloittamaan uuden vuoden, puhtaalta pöydältä. Viime vuosi ei mennyt ihan putkeen, mutta sitä on nyt mietitty ja pähkäilty. Viime yönä heräsin klo 02 ja valvoin pari tuntia miettien elämää. Tänä vuonna keskityn läsnäolemiseen, hengittämiseen, rauhallisuuteen ja rakkauteen. Elämässä on niin paljon hyviä asioita, että haluan keskittyä vain niihin. Haluan keskittyä meidän pieneen perheeseen. Haluan olla hyvä ystävä, hyvä kaveri ja hyvä aviovaimo. 

Tiedän ja tunnen luissani, että hyvää on tulossa elämääni. Se tulee silloin kun sitä tarvitsee....ja nyt jos koskaan tarvitsen sitä. Suunnitelmia on jo lyöty lukkoon tälle vuodelle. Helmikuussa matkustamme Dubaihin. On hyvän ystävän synttärijuhlat. Maaliskuussa matka Krakovaan. Antti Tuiskun konsertti hyvien ystävien kanssa. Kaikkea mukavaa on tiedossa!Eiköhän tästä tule hyvä vuosi...jotenkin tuntuu siltä :)!

Ihanaa uutta vuotta 2018!

Tähtipölyä <3 font="">

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Ihanaa itsenäisyyspäivää Suomi !

Tässä istuskelen keittiön pöydän ääressä ja katselen ulos lumista maisemaa. Tänne Helsinkiin satoi taas eilen lunta. Toivottavasti tuo lumi pysyisi nyt edes hetken, on niin paljon valoisampaa.

Kirjoitin eilen ihan "oikeaa päiväkirjaa", olen sitä tänä syksynä kirjoitellut aina kun on ollut hiljaista ja kun olen ollut yksin. Nautin niin kirjoittamisesta. Huomasin, että mun päiväkirja on täyttynyt mun pienistä teksteistä, voimakuvista, resepteistä :), fiiliksistä ja ajatuksista.

Mietin jo tulevaa vuotta ja mitä siltä odotan. Tämä vuosi alkoi hyvin, mutta elokuussa kaikki meni uusiksi.Tapahtui jotain sellaista, mitä en olisi ikimaailmassa uskonut tapahtuvan. Mutta näinhän se menee...elämä yllättää. Olen jotenkin ollut koko syksyn valmis aloittamaan jotain uutta. Olenkin laittanut "verkkoja vesille" ja nyt katsotaan mitä tapahtuu. Kysymys on ihan vain uusista työkuvioista. Toivottavasti nyt nappais.Olisin niin valmis.

Ensi vuodelle ollaan suunniteltu joitain matkoja. Helmikuussa lähtään Dupaihin. En oo siellä koskaan ollut, joten odotan mielenkiinnolla millainen paikka se on. Ja tietysti odotan aurinkoa, uimista ja meidän pienen perheen yhdessäoloa. Pitää ladata taas bookbeatiin kirjoja matkaa varten. Oltiin syyskuussa Roodoksella ja ehdin lukea siellä kaksi hyvää kirjaa. Tykkään ja pystyn lukemaan kirjoja ihan mun puhelimella, oon kyllä miettinyt et pitäiskö ostaa Ipad...? Lueskelen aamuisin junassa ja metrossakin kirjoja mun puhelimella...se jotenkin rentouttaa ja valmistaa mua työpäivää varten.

Tänään on Suomen 100 vuotis itsenäisyyspäivä. On jotenkin juhlallinen fiilis. Me tehdään kunnon ruokaa, laitetaan valkoinen liina pöytään, katetaan pöytä kauniisti ja syödään pitkän kaavan mukaan. Tietenkin pitää tsekata Linnanjuhlat ja ihailla kauniita iltapukuja.Voi olla, että miehen kanssa kippistetään kuoharilla tätä juhlapäivää.

Olen niin ylpeä, että ollaan tällainen pieni ja periksi antamaton kansa. Olen niin ylpeä, että ollaan itsenäisiä. Olen niin kiitollinen kaikille miehille ja naisille jotka taisteli Suomen itsenäisyyden puolesta. Olen kiitollinen, että Suomesta on tullut hyvä maa asua ja olla, kaikkien sotien jälkeen. Toivottavasti saadaan pysyä itsenäisinä maailman loppuun asti.


Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi ja sen ihana pieni kansa!

lauantai 11. marraskuuta 2017

Elämä.

Resilienssi. Se miten selviät kriiseistä ja voimavaroja vievistä tilanteista. Miten sopeudut uuteen tilanteeseen ja niin edelleen.

Onpa tullut pohdittua omaa resilienssiä tämä syksy. Oon ollut väsynyt, kipuillut myös fyysisesti ja ennenkaikkea olen ollut surullinen. Surullinen siitä, että et koskaan tiedä.

Olen ollut paljon kotona. Kotona on ollut kivaa. Olen lukenut kirjoja. Olen sisustanut. Olen vain ollut. Olen myös pitänyt kiinni työajoista ja kiirehtinyt kotiin töitten jälkeen.

Pian tämä vuosi on ohi ja aion niin huokaista helpotuksesta. Paskin vuosi miesmuistiin.

Tietysti aina pitää miettiä myös hyviä asioita mitä on tapahtunut ja niitäkin tietysti on ollut.

Toivottavasti loppu vuosi menee rauhallisesti. En ole tehnyt oikein mitään suuria suunnitelmia elämälle. Go with the flow, niin kuin monesti sanon. 

Ihan hyvä olla tässä ja nyt.

-Sarppa

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Sunnuntai.

Istun ulkona testaan tätä blogtouchia vielä kerran. Jos tää menee pilalle niin poistan koko apin käytöstä. 

Aamulla käytiin Pepin kanssa kiertämässä Seurasaari. Pysähdeltiin välillä kuuntelemaan hiljaisuutta ja Peppi pääsi kastamaan varpaat mereen. Oi että oli ihanaa katsella kun toinen oli niin onnellinen. Oltiin siellä jo ysin aikaan aamulla niin eipä näkynyt paljon ketään siellä. Rauhassa sai kuljeksia.Ihanaa kun on kesä ja on lämmin(siis ainakin pari päivää ollut:)!Voisin kyllä elää elämäni niin ettei olis ärsyttävää syksyä ja talvea ollenkaan. Oon kyllä niin kesän lapsi.

Mulla on muuten suuri unelma josta aion kirjoittaa tänne jahka tässä ensin keräilen uskallusta siihen :)! Ehkäpä tässä lähiaikoina aion avautua ja kertoa mitä mun sydämellä on.

Ihanaa sunnuntaita!











lauantai 15. heinäkuuta 2017

Lauantai-illan mietteitä...

En edelleenkään saa korjattua edellistä Reykjavik postauksen tekstisäätöä enkä kuvia. En ymmärrä mikä siinä on vikana tai siis miksi en saa sitä korjattua? Kirjoitin sen kyllä puhelimen blogtouch sovelluksella, joten vika on varmasti siinä ja sen asetuksissa. Yritin korjata sitä vielä tällä kannettavallakin, mutta ei niin ei. Tekisi mieli poistaa koko teksti ja kirjoittaa se vielä kerran uudestaan :).En tajua miksi bloggerin appia ei enää saa puhelimeen? Aiemmin käytin sitä paljon. Kirjoittelin sen kautta postauksia, niitä oli helppo aloittaa esim.aamulla kun menin töihin ja jatkaa niitä sitten illalla. Tuo blogtouch on kyllä huono, jos se tekee tuollaista jälkeä niinkuin edellinen postaus on. Tykkään siitä, että voin suoraan ottaa puhelimesta kuvia postauksiin eikä mun tarvitse niitä ensin laittaa koneelle jne.Eli en taida enää blogtouchia käyttää vaan tyytyä vaan kirjoittelemaan ihan vaan kannettavalla niin saan ainakin tekstit ja kuvat oikein tänne.

Käytiin reissu Naantalin Muumimaailmaan tuossa to-pe välisenä aikana. Me aikuisetkin tykättiin paikasta! Muumimaailmaa voi kyllä kehua, siellä toimi asiat ja siellä oli mukava olla. Olihan siellä paljon ihmisiä ja lastenvaunuja, mutta jotenkin siellä kuitenkin oli rento olla. Meidän Peppi tykkäs kovasti ja Haisuli oli ihan paras (niin munkin mielestä). Yövyttiin Turussa, Scandic Plazassa ja sekin oli hyvä ratkaisu yöpyä. Hotla on ihan keskustassa ja siitä pääsee nopsasti ihailemaan jokilaivoja tai vaikka shoppaileen. Me oltiin niin väsyneitä koko porukka, että painuttiin Muumimaailman jälkeen vaan suihkuun ja nukkumaan. Meillä oli sellainen paketti hotlasta, että päästiin Muumimaailmaan torstaina ja perjantaina. Peppi onkin nyt puhunut pari päivää Muumeista, kun siellä oli niiiiin kivaa.

Mulla on kesälomaa vielä jäljellä 3 viikkoa ja aion kyllä nauttia joka hetkestä. Ens viikolla tulee mun hyvä ystävä lapsiensa kanssa meille ja aiotaan nauttia Helsingistä muutama päivä. Varmasti ainakin yksi päivä menee Lintsillä :). Toivottavasti aurinko paistelis niin ois mukavempaa. 

Nyt painun sänkyyn. Vähän meinaa väsyttää. Aloin katsomaan Netflixistä sarjaa Gypsy ja oon ehtinyt katsoo sitä 2 jaksoa ja on kyllä aika koukuttava :). Suositus sille! Ja jos kaipaat kesälukemista niin kannattaa lukea kirja : annoin sinun mennä. Toosi ovela kirja, jonka myös ahmaisin melkeen kerralla.

Mutta nyt...hyvää yötä. Nähdään huomenna.