keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Krakovassa.


Vietettiin miehen kanssa pääsiäinen Krakovassa ihan kaksistaan. Hankin tän matkan joululahjaksi miehelle ja parhaita lahjoja on mun mielestä just elämykset. Ei olla kumpikaan käyty Puolassa aiemmin ja oltiin innoissaan kun päästiin vähän reissuun. Lennettiin Helsingistä Tukholman kautta. Menomatkalla pysähdyttiin puolentoistatunnin ajan Tukholmassa ja tulomatkalla hengailtiin Arlandassa kentällä kuusi tuntia. Krakovaan tehdään nykyisin ainakin Norskin kautta ihan suoriakin lentoja, mutta joulukuussa kun tilailin lippuja, niin ainoat vaihtoehdot oli mennä jonkun Euroopan kaupungin kautta.

Oltiin Krakovassa jo klo 13 päivällä ja otettiin juna Krakovan lentokentältä kohti keskustaa. Lentokentällä on hyvät infot mihin suuntaan pitää mennä, että pääsee juna-asemalle. Junalipun voi myös ostaa junasta, jos et ehdi ostamaan sitä laiturilla olevasta automaatista. Mehän juostiin laiturille ja juna oli just lähdössä ja hypättiin vaan sen sisään ja toivottiin, että lippuja saa junastakin.Matka maksoi noin 3 euroo per lärvi.



Kun päästiin keskustaan niin haluttiin kävellä meidän hotellille. Matkaa juna-asemalta meidän hotelliin oli kaksi kilometriä. Ei muutakuin navi päälle ja menoksi.Oli mukava tallustella ja katsella vähän kaupungin meininkiä samalla. Meillä ei ollut kiire mihinkään.

                     

Meidän hotelli oli nimeltään Hotel Galaxy ja se sijaitsi Wisla-joen varrella. Matkaa hotellilta keskustaan, vanhaan kaupunkiin ja muihin turistirysiin oli vain kävelymatkan päässä. Me käveltiinkin tosi paljon. Sillä tavalla näkee paremmin kaikenlaista. Krakova jollain tavalla yllätti mut rosoisuudellaan. Talot oli vanhoja ja huonokuntoisia. En oo ihan varma, mitä olin oikeastaan Krakovasta odottanut, mutta jotenkin olin ajatellut sen olevan enemmän länsimaalaistunut. Ei siinä, en kyllä kaivannut mitään hienoa tai glamouria vaan olin vaan yllättynyt.

                     

Krakovassa on halpaa. Syötiin ja juotiin hyvin. Oon aiemminkin kertonut, että rakastetaan hyvää ruokaa mun miehen kans. Käytiin monissa ravintoloissa syömässä ja ruoat kahdelle kera viinipullon maksoi yleensä noin 30€ kerralta.Yhdessä Michelin-ravintolassa viinipullo maksoi 50€ ja ruoat noin kympin per pää. Oli pakko juoda se viinipullo tyhjäksi. :D.

                     

Krakovassa katseltavaa riitti. Käytiin Auschwitz-Birkenaussa, Schindlerin tehtaalla ja yhdessä taidenäyttelyssä (josta viimeinen kuva täällä on sieltä). Tuosta Auschwitzistä on tulossa erillinen juttu tänne.

                     

Aika paljon me vaan hengailtiin. Tutkittiin paikkoja ja luettiin wikipediasta asiaa ainakun joku mietitytti :D. 

                    

Suosittelen tuota meidän hotellia. Sen vieressä oli iso kauppakeskus, jossa oli tietysti vaatekauppoja (perus hm, zara jne.). Mutta meitä kiinnostaa aina paikalliset ruokakaupat. Siellä me tutkailtiin puolalaisia elintarvikkeita, ihailtiin niiden leipäosastoa (syötiinkiin niitä), viipyiltiin viini-ja viinaosastolla. Mun pitää aina päästä myös tutkimaan shampoohyllyt ja meikkihyllyt.

Meidän hotellissa oli myös spaosasto ja siellä käytiin joka ilta saunomassa ja uimassa. Käytiin myös hieronnassa ja minä kokeilin pikakasvohoitoakin. 

                    

Krakova oli ihana. Suosittelen myös maistamaan puolalaista herkkua eli Zapiekankaa mikä on katuruokaa sielläpäin. Iltaisin paikalliset kerääntyivät aina tällaisille "grilleille", joissa myytiin tätä herkkua (muuta niissä grilleissä ei myytykään). Zapienkanka on grillattua leipää, mihin saa itse valita täytteet. Kuvaa ei ole, koska oltiin nälkäisiä ja syötiin ahmien tuota herkkua...siellä kaikkien paikallisten keskellä.

Hyvät muistot jäi Krakovasta. Sinne voisi ihan hyvin palata uudestaan!


keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Huhtikuun tuulet.

Ihanaa! Huhtikuu! Tultiin sunnuntaina illalla Krakovasta ja maanantaina herättiin lumituiskuun. Oli hieman fiilis matalalla ja vietettiinkin koko perhe kotona koko päivän. Se oli kyllä ihanaa. Leivottiin Pepin kanssa pullaa ja muutenkin rentoiltiin koko päivä. 

Eilen sitten töihin ja oravanpyörän rattaisiin. Olin koko päivän sellaisessa kummallisessa käynnistymisvaiheessa, mutta en varmaan ollut ainoa työpaikalla :). Mulla on paljon kuvia Krakovasta ja heti kun saan mun koulutehtävän valmiiksi niin kerron vähän matkasta täällä. Käytiin Auschwitzissä ja se oli kyllä ihan kamala paikka. En edes tiedä mikä sana kuvailisi sitä paikkaa parhaiten, mutta karmaiseva, kauhea ja jotain käsittämättömän hirveää kuvailee varmaan paikkaa jotenkin.

Aika jees fiilikset kuitenkin nyt. Tässä aamukahvit kupissa, päiväksi luvattu lämpöasteita ja en edes hirveästi ole tälle aamua aikataulua jäljessä :).

-Sarppa

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Call me by your name.



Käytiin eilen illalla ystiksen kanssa leffassa. Call me by your name oli ihana. Elokuva kertoo, mistä muustakaan, kuin rakkaudesta. Siitä ihanasta ja kiduttavasta ensirakkaudesta. Leffan maisemat on mielettömiä...tuli olo, että haluan Italiaan! Leffan musiikki on myös jotenkin mieletöntä, en osaa selittää,mutta sopii leffaan kuin nakutettu. En yhtään ihmettele, että leffa nappasi Oscarin (paras sovitettu käsikirjoitus). Tää leffa on "niitä leffoja" mitkä pitää katsoa sellaisessa "tietyssä mielentilassa" eli ei kannata juosta kiireisen työpäivän jälkeen leffateatteriin katsoon tätä (niinkuin minä tein) vaan mennä sinne rauhassa ja viipyillä vielä ehkä leffan jälkeen hetken jossain viinilasillisella. Vaikka kiireessä ryntäsinkin eilen leffaan niin silti mulla vieläkin ajatukset palaa leffaan...yhdessä kohdassa mun teki mieli nousta seisomaan ja itkee silleen dramaattisesti. Ensirakkaus...se on ihan kamalan ihanaa :).

-Sarppa

torstai 15. maaliskuuta 2018

Olen löytänyt itsestäni hoitajan.



Löysin itsestäni hoitajan viikonloppuna. Oon tässä parina iltana nyt hieronut/hoitanut omaa miestä ja tuntuu hyvältä. Sain viikonloppuna ystävältä aromaattisen hieronnan kaavioita. Oon hierontaa tehnyt ennenmuinoin paljonkin, mutta en enää muistanut missä järjestyksessä tehdään mitäkin. Kun tuossa sitten harjoittelin hierontaa niin huomasin kuinka osaan vieläkin tehdä sitä. Kun näin liikkeet niin päähän tuli muistot siitä, miten sitä tehtiinkään. On nuo aivot ja muisti kyllä ihmeellinen asia. Ei varmaan mun hullu, entinen kosmetologiopettaja uskois kun näkis, että hänen inhokkioppilaansa osaa vieläkin tehdä hoitoja! (Oon tästä hullusta opettajasta kirjoittanut joskus aiemmin ja vieläkään en ilmeisesti ole päässyt hänestä yli...).

Oon nauttinut laventeliöljyn tuoksusta ja siitä, että oon nähnyt kuinka mun hieronta on rentouttanut mun miestä. Se on nukahtanut joka kerta. Mun kädet syyhyää ja haluan harjoitella lisää tätä hommaa.
Seuraavaksi varmasti muistelen mieleen kasvohoidot :D. Manikyyrin ja pedikyyrin osaan vieläkin. 

Olen eilen myös sanonut itseni irti edellisestä työpaikasta. Nyt ollaan vähän niinkuin reunalla. Uudessa työpaikassa on haastavaa, mutta mukavaa. Eilen tehtiin mun työkaverin kanssa töitä meillä, koska Peppi oli vielä eilisen kotona toipumassa. Ihanaa kun voi myös tarvittaessa tehdä töitä kotoa käsin. Nyt on vähän niinkuin uuden alku meneillään.Aika siistiä.

Tänään tulee anoppi kylään ja yöksi, me miehen kanssa karataan tänään illalla syömään. Mukava päivä tiedossa! 

Mukavaa päivää myös muille kanssakaunottarille/komeuksille :)!

-Sarppa


maanantai 12. maaliskuuta 2018

Miksei maanantai voisi olla hyvä päivä?

Vastauksena otsikon kysymykseen niin voihan se olla. Ja onkin. Yleensä. Tänä maanantaina olen ollut kotona sairaan lapsen kanssa ja itselläkin tuntuu, että jokin kuumeflunssatauti on tulossa päälle. Tässä olen nappaillut auringonhattua ja sinkkiä. En nyt mitenkään jaksaisi sairastaa. Onneksi Peppi kuitenkin voi olosuhteisiin nähden ihan ok. Kuumetta on ollut ja "otsa kipeä" eli ilmeisesti pääkipu on pikkuista vaivannut. Minä olen viettänyt etäpäivää töistä ja tehnyt hommia kotona ja vastaillut puhelimeen. Meneehän se näinkin.

Viikonloppu hurahti taas vauhdilla. Käytiin lastentapahtumassa Pepin kanssa (itseasiassa vähän niin kuin vahingossa), kirppisteltiin, ulkoiltiin ja oltiin mun ystiksen luona. En löytänyt sitä johtoa mun kameraan...vaikka sitä etsin monesta liikkeestä. Mulla on Olympoksen kamera ja ainakaan esim. Clasulla ei niiden valikoimista löytynyt sitä oikeaa johdonpätkää. Däääm. Mun pitää varmaan nyt tilata se jostain?

Tänään mun pitää vielä tehdä apteekkireissu, etsiä hotellivaraus sähköpostista(!), etsiä mun unelmapäiväkirja (mihin hittoon oon sen laittanut?) ja tehdä lista huomiselle työpäivälle, että mitä mun pitää siellä muistaa tehdä. 

Väsyttää jotenkin karmeesti. Eilenkin vetäsin puolentoistatunnin päikkärit. Aurinko vois taas näyttäytyä niin sais virtaa. Kunhan tuo mun ukko tulee töistä niin lähden käveleen ja käymään siellä apteekissa. Pakko saada raitista ilmaa.

Ihanaa viikkoa kaunokaiset!

-Sarppa






lauantai 10. maaliskuuta 2018

Huomenta.


Huomenta! Rakeinen verkkokamerakuva mun uusista hiuksista :D. Menin eilen töitten jälkeen Salon Klipsiin, jossa mun hiukset taikoi uuteen uskoon ihana kampaaja. Heti tuoliin istuessa sain tietää kampaajan asuneen vuosia Oulussa, mutta muuttaneensa vähän aikaa sitten Helsinkiin. Tää on niin tätä. Jokapuolella tulee Oulu vastaan. Se on niin hauskaa ja hienoa!

Hiuksista lähti 10 cm kuivaa latvaa. Hiuksiin laitettiin raitaa ja värihuuhtelua. Kulmat ja ripset värjättiin. Sain päänahkahieronnan ja lopuksi kampaaja vielä teki kiharat. Luksusta! Istuin kampaajan tuolissa 3 tuntia, mutta tulihan näistä ihanat!

Jos ihmettelet miksi mulla aurinkolasit päässä...niin nyt on aamu ja naama näyttää vastaheränneeltä :D.

Viikonlopusta on tulossa mukava. Aion ulkoilla, käydä metsästämässä sen johdon tuohon meidän kameraan, käydä ystävän luona ja olla Pepin kanssa. Peppihän onneksi aina keksii tekemistä, joten ei tässä varmastikaan sohvan nurkassa maata.

Eilen mies myös ilmoitti ostaneensa veneen! Ihan tosi siistiä päästä kesällä veneilemään. Juhannuskin on suunnitteilla viettää veneillen ja telttaillen. Aion opetella ajamaan sitä, että pääsen myös itse kavereiden kanssa vesille! Ihanaa! 

Kevät on ihan nurkan takana (siis mullahan se jo on...) ja odotan lumien sulamista ja aurinkoisia kevätpäiviä. Rakastan kevättä. Keväällä on aina mahanpohjassa sellainen jännä kutina.Ihan kuin jotain olisi tapahtumassa. Niinkauan kuin muistan, on mulla ollut tuo tunne joka kevät.

Voi olla, että palaan jo illalla tänne. Jos en, niin sitten huomenna. 

Ihanaa lauantaipäivää!

-Sarppa


torstai 8. maaliskuuta 2018

Mikäs tässä ollessa..oravanpyörässä rullailemassa!

Inhoan tätä sanaa, mutta kirjoitan sen kuitenkin. Kiire. Kotona ei ole kiire, mutta töissä on. Tähän asti viikkoa oon ollut sellaisessa pyörteessä, että eilen illalla, kun laitoin klo19 työpaikan oven lukkoon päässä pyöri sekalaisia ajatuksia. Muistinkohan kaiken? Menihän se hälytin päälle? Kotona sitten (sen parin minuutin työmatkan jälkeen :D ) päähän tippui ajatuksia, että huomenna pitää tehdä tuo,tuo ja tämä. Mulla on töissä sellanen muistikirja, mihin edellisenä päivänä kirjoitan aina seuraavan päivän tehtävät ylös. Niitä on ollut tällä viikolla joka päivä piiiitkä lista. Siitä minä sinä sitten tärkeysjärjestyksessä alan tekemään seuraavana aamuna. Haasteita tiskiin tuo se, että puhelin soi koko ajan...ihan oikeasti...KOKO ajan! Olin maanantaina pari tuntia puhelin äänettömällä, koska hoidin yhtä tehtävää ja en voinut vastata puhelimeen. Oli tullut sinä aikana 16 puhelua ja kaikki eri numeroista! Plus siihen päälle vielä vastaajaviestit, tekstiviestit ja sähköpostit. Menikin sitten loppupäivä niitä puheluita purkaessa. 

Eilen tein pitkän päivän, ihan vain sen takia etten olisi ikinä ehtinyt tehdä kaikkea sitä mitä mun piti tehdä. Ei oo esimies asemassa oleminen helppoa. Tiesin kyllä, että työ on haastavaa ja tavallaan nautinkin siitä, mutta jokinlainen rauha mun pitää saada tehdä työtä. Tänään on taas kalenteri täynnä koulutusta ja tauoilla mun pitää saada tehtyä paljon asioita. En halua saada asiakkailta kiukkuisia puheluita, että asioita ei ole hoidettu. Tässä vaiheessa kuitenkin jotenkin tykkään tästä säätämisestä, menee kuulkaa työpäivät tosi nopeasti. Mutta pitemmän päälle ajateltuna, oon burnoutissa vuoden päästä, jos tämä jatkuu. Annan kuitenkin itselleni ja työpaikalle aikaa, että tämä kiire saadaan jotenkin hillittyä. Uuden työn aloittaminen on aina tällaista...säätämistä!

Tänään on NAISTENPÄIVÄ ! Ihanaa naistenpäivää kaikki ihanat naiset ympäri maapalloa! Mua tuossa jo halattiin kuuden aikaan aamulla ja kerrottiin, että saan yhden ihanan takin. Olin ihan äimistynyt. Se on sellainen ihana Makian takki, mitä oon ihaillut, mutta en oo raskinut ostaa (iski piheys). Kuulemma saan sen tänään tilata. Mun mies, se on tommonen ihmemies, joka osaa yllättää. Tällä kertaa positiivisesti :D !

Olin muuten tekemässä tänne kirjoitusta siitä meidän Rak al Khaimah reissusta, mutta meidän kameran johto on mennyt hukkaan. Ei ole löytynyt mistään ja oon jo päättänyt ostaa uuden. Ärsyttää kun ei saa kamerasta kuvia ulos. Kunhan tässä ehdin niin haen sen johdon...ehkä viikonloppuna.Parin viikon päästä koittaa aika lähteä taas reissuun ja pitää ottaa kamera sinnekin mukaan. Krakovassa varmasti riittää kuvattavaa!

Mun munakas taitaa olla valmis. Aamupala odottaa. 
Vielä kerran:

IHANAA PÄIVÄÄ NAISET! Tykkään meistä, koska ollaan niin ihania kaikki. Ollaan kaikki erilaisia, mutta uskokaa tai älkää...we rule the world...sanoo miehet mitä tahansa :D !