”Look, if you had one shot, one opportunity to seize everything you ever wanted. One moment, would you capture it or just let it slip?”

En tiedä liittyykö tuo otsikko mitenkään mun kirjoitukseen, mutta halusin tuon kuitenkin tuohon laittaa. Suosikkiräppärini Eminem on kiteyttänyt tuohon lauseeseen paljon asiaa, joka kolahtaa muhun joka kerta kun sen kuulen.

Eilinen oli jollain tavalla ihmeellinen päivä. Ei tapahtunut mitään ihmeellistä, mutta mun sisällä tapahtui jotain. Tuli vain sellainen "nyt,helvetti,riittää kaikki paska"-tunne. Kun saan noita "kohtauksia" niin silloin yleensä alkaa tapahtumaan. Mun sisälle tuli vahva tunne siitä, että teen muutoksen mun elämässä. NYT RIITTÄÄ! Viimeiset pari kuukautta on, suoraan sanottuna, ollut paskaa. On ollut henkisesti niin paha olo, että en edes muista milloin olisin tällaista tuntenut. Henkinen hyvinvointi on vaikuttanut myös mun fyysiseen oloon. On ollut niskahartiasärkyä, selkäkipua,pääkipua, ihan yletöntä väsymystä (sellaista, että voisi kesken lauseen nukahtaa), mun rannekanavan oireyhtymä on oireillut ja olen saanut itkukohtauksia ihan pienistäkin asioista (esim. siitä että juustoa höylätessä on juustohöylä lentänyt lattialle ja se on itkettänyt). Sain myös pieniä paniikkikohtauksia kesän aikana (yleensä kaupassa, ruuhka-aikana). Minä, joka en pienistä itkeskele tai panikoi...oli kyllä ärsyttävää kokea tuo tunne kun ei hallitse omaa mieltään! Oon aina ollut vahva, mutta tänä kesänä oon kohdannut mun heikon kohdan. Eilen sitten mun sisältä tuli sellainen voimakas tunne, että koska nyt riittää, niin asioille pitää tehdä jotain. Katsoin eilen itseäni peilistä ja totesin, että siellä näkyy väsynyt nainen, joka tarvitsee muutoksen. Kuka sen muutoksen tekee? No senhän tekee MINÄ itse.

 Uskomatonta mitä oma aivojentoiminta saa aikaan. Tajusin tämän pahan olon aallon aikana, että mun serotoniinitasot ei varmasti ole kohdillaan. En ole koskaan elämässä masennuslääkkeitä syönyt, mutta meillä on sukurasitteena masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja adhd. En kokenut olevani masentunut, mutta alakuloa kyllä riitti. Se on jännä, että tiedostaa asioita, mutta tavallaan niille ei voi mitään tehdä (tai ei osaa), koko ajan tiedostin ettei asiat ole hyvin ja se yletön väsymys oli jotain ihan järkyttävää. Ei ole normaalia se, että väsyttää koko ajan. Vaikka nukuin 6-8 tuntia yössä hyvin niin olisin voinut päivällä nukahtaa muutamaksi tunniksi tai oikeastaan olisin varmasti nukkunut koko päivän, jos se olisi ollut mahdollista. Tein päivän aikana ne asiat, jotka oli pakko. Hoidin mun työn, hoidin kodin ja lapsen. Mitään muuta en jaksanut tehdä. Illalla odotin vain, että pääsen nukkumaan.

Näistä asioista on tosi hankala puhua muille. Mutta eilen päätin myös sen, että kirjoitan tämän ulos mun sisältä. Mun mielestä näistä asioista pitää puhua. Ei ole häpeä olla heikko. Olen tuosta aiemminkin kirjoittanut ja totean sen nyt taas. En jaksa valehdella ihmisille, että kaikki on hyvin, kun kaikki ei ole hyvin.

Munsta on tuntunut parin viikon ajan paremmalta. Mutta eilen sitten tuli se viimeinen niitti tälle hommalle. En tiedä mistä kaikesta päivällä tapahtuneista asioista/mietteistä mitta tuli täyteen, mutta jotenkin tänä aamuna herätessä tunsin itseni vahvaksi. Sellainen "tästä se nyt lähtee"- olo. 

Päätin eilen asioita ja tein pari suunnitelmaa seuraavalle parille kuukaudelle. En jaksa olla vetelä ihminen joka ei saa mitään aikaa. En jaksa olla enää terapeutti eräälle kaverille, jolla kaikki on aina paskaa. En jaksa pienentää itseäni muiden ihmisten edessä. En jaksa sitä, että mun yli kävellään välittämättä siitä miltä munsta tuntuu. En jaksa omaa sisäistä pientä ääntä, joka kuiskailee mun korvaan, että en ole mitään.

Eilen "räjäytin" kaiken paskan taivaan tuuliin. Tiedostan sen, että mikään ei muutu yhdessä yössä, mutta tämä valtavan hyvä olo tänä aamuna kertoo siitä, että jotain eilisen päivän aikana vapautui munsta ulos. Tajusin eilen tämän: minä arvostan itseäni, minä haluan hyvää, minä en toivo vaan teen, minä en vaadi tai anele vaan teen itse. minä minä minä...minä olen nyt pääosassa omassa elämässäni. 

Minä haluan muutosta mun elämään niin syvästi, että halkean kohta :). Haluan käyttää mun positiivisen energian nyt itseeni. Haluan olla ehkä myös hieman itsekäs, mutta tarvitsen sitä nyt. Kun elämää käyttää siihen, että miettii muut ajattelee tai siihen, että laittaa muiden hyvinvoinnin oman edelle niin ollaan tässä tilanteessa missä minä nyt olen. Haluan vapauttaa itseni! Seuraavan kuukauden aion tehdä töitä sen eteen, että joka päivä mietin asioita mitkä on hyvin mun elämässä.Aion työstää mun henkistä hyvinvointia tekemällä (ehkä sitten itsekkäästikin) asioita jotka saa mut voimaan paremmin. Tämä kaikki alkaa NYT! (Tai no...tämä kaikki alkoi tänä aamuna kun heräsin). Olen jo tässä pari tuntia ollut hereillä ja löytänyt monta positiivista asiaa mun elämässä. Esimerkiksi tämä kaiken ulos kirjoittaminen tuntuu hyvältä. 

Eilen totesin myös taas ystävien ihanan voiman. Mulla on niin ihania ystäviä, että melkein voisin sen takia tirauttaa pari kyyneltä. Mun yks ystävistä oli ottanut "päkät" eli seitinohuet päiväkännit ja laittoi viestiä illalla että voiko tulla käymään kun Peppi on nukahtanut. No hän tuli ja istuttiin meidän parvekkeella kynttilän valossa ja juotiin lonkkua (tai minä join pari tölkkiä ja ystävä joi kuohuvaa). Puhuttiin kaikesta mahdollisesta ja naurettiin instassa australialaiselle kotiäidille  Celeste Barberille. Enpä muista milloin olisin nauranut niin, että kyyneleet valui silmistä...ihanaa!!!

Arvatkaapa mitä nyt aion tehdä? Aion tehdä aamupalan, joka syödään Pepin kanssa rauhassa. Sen jälkeen tehdään Pepin ystävälle synttärikortti ja paketoidaan synttärilahja. Tänään on Pepin parhaalla ystävällä synttärit, joten me ollaan lähdössä juhlahumuun. Illalla saan rakkaan aviomieheni kotiin ja saan nukkua ensi yön hänen vieressään. Ihanaa!!! 

Positiivista sunnuntaita kaikille ja olkoon päivä täynnä hyviä asioita!

PS. Kuvat on vanhoja, joita löysin kuvakansiosta :)