Kehonhuoltoa ja itseluottamusta ja kyyneliä.

Huomenta! Nyt kun oon elämässä kohdannut surua, läheisen sukulaisen sairastumista ja ongelmia mun kämpässä :( niin oon miettinyt tosi paljon myös omaa elämää, siis sitä et millasia elämäntapoja mulla on ja miten käyttäydyn normaalissa ihmisten kanssakäymisissä. Sain eilen illalla puhelun mun ihanalta työparilta, hän oli miettinyt mua&mun elämää (kuka miettii työkaverin elämää kotona...muu kuin sydämellinen, kiltti ja välittävä ihminen) ja puhuttiin varmaan puoltuntia asioista. Asiaa riitti, mutta jos lyhennän puhelun pointin niin se pointti oli se, että mun työpari sanoi että "sulla on oikeus olla surullinen, sun ei tarvi esittää hymyilevää jos sua ei hymyilytä.Oot käyny viimeset puoli vuotta raskaita asioita läpi joten kukaan ei voi olettaa et kaikki asiat on hyvin.Sulla on oikeus itkeä ja olla vihanen". Ja kun lopetettiin puhelu niin mulla oli niin hyvä olo. Miten joku ihminen, jonka oon "tuntenut" vasta pari kuukautta voi tuntua noin läheiseltä...ja hän on mua vieläpä 15vuotta vanhempi :) (en oo kyl koskaan miettiny ihmisen ikää kun oon tutustunut ihmiseen, mulle ikä ei ystävyyssyhteissa merkitse mitään).

Tunnen itseäni sen verran, että tiedän miten käyttäydyn esim. tämmösissä surullisissa tilanteissa. Oon kehittänyt itselle selviytymiskeinoksi sen, että en tavallaan uskalla olla heikko. Puren hammasta yhteen ja esitän vahvaa. Oikeesti haluaisin vaan itkee, olla säälittävä, pyöriä lattialla sikiöasennossa, kerätä sääliä ja saada silityksiä ja sanoja kuten "voi voi pientä" :). Tiedän etten oo aina ollut tämmönen. Mun elämässä on tapahtunut 2 asiaa (negatiivista) jotka on vaikuttanut tähän mun selviytymiskeinon "opettelemiseen". Nyt aioin opetella eroon siitä. Viime talvena kun olin siellä mun "eatpraylove" matkalla, uskalsin itkee siellä...surua, ikävää ja iloa. Mut siellä ei kukaan ollu näkemässä.Heti kun palasin Suomeen, olin taas sama "jääpala" mikä ennenkin. Tähän asiaan on pakko tulla muutos. Ihminen voi seota päästä jos aina vaan pitää asioita sisällään eikä uskalla näyttää oikeita tunteitaan ulos.

Oon myös miettinyt tätä kehoa mikä mulla on. Miks mää oon myrkyttänyt mun kehoa tupakoimalla, ryyppäämällä, syömällä kaikkee paskaa? Nyt on aika tehdä myös muutos sen suhteen. Tupakoinnin lopetin sillon pari vuotta sitten. Se oli kauhee taistelu.Ei ollu helppoo, mutta oon ylpee karistin sen nikotiiniaddiktion itsestäni. Olin yrittäny lopettaa monta kertaa, mutta aina lipsahtanut polttamaan. Nyt tiedän sisimmässäni etten koskaan enää ala polttamaan. Oon tuon ryyppämisen suhteen niinku kaikki muutkin suomalaiset. Sitten kun otetaan niin sitä ei oteta yhtä tai kahta vaan vähän enemmänki. Mää en ikinä juo alkoholia kun oon syömässä, mun mielestä viinit maistuu paskalle ja olut ruoan kanssa vaan turvottaa :). Mun mielestä maito on ihanaa ja tilaanki sitä yleensä ruoan kanssa. Ja saatan saada "paheksuvia" katseita siitä. Mitä helvettiä? Kai mää nyt saan juoda ihan just sitä mistä tykkään ravintolassa :)

Mutta siis kehonhuoltoa olis tiedossa. Pitkiä kävelylenkkejä, uimista ja joogaa. Semmosia asioita mistä oikeesti tykkään. Bodypumppia haluaisin harrastaa mut mun pitäis liittyä jonku salin jäseneksi, mut sitä en halua, koska siitä tulee mulle stressi..."pitää nyt käydä tunneilla kun kerran maksan niistä". Haluan harrastaa liikuntaa joka päivä, mutta semmosta liikuntaa mistä itse tykkään eikä siitä saa missään tapauksessa tulla stressiä. Aion myös kiinnittää nyt huomiota mun syömiseen. Haluan syödä terveellisesti...ja tuntea oloni hyväksi. Mulla on viime viikkoina väsyttänyt paljon ja olo on muutenkin ollu jotenkin "tunkkainen". Pitää käydä vitamiiniostoksilla ja kiinnittää huomiota siihen mitä sieltä kaupasta kantaa kotiin(siis jääkaappiin).

Tänään on torstai. Torstai on toivoa täynnä. Ihanaa torstai päivää :)