Mä pullotan mun kyyneleet...

Tänään on ollut itkuinen ilta. Oon surullinen. Jossain mun pään sisässä kuitenkin on se toivonpilkahdus joka tietää että tulee vielä hyvä aika. Se aika kun voin nauraa ja iloita sydämestä. Se aika kun tunnen jotain muutakin kuin toivottomuutta ja surua. Se aika kun on päästänyt ihmisestä irti ja tuntee tehneensä oikein. Se aika kun taas uskaltaa täysillä rakastaa.